HOITAJAKIN SAIRASTAA

Onko mitenkään mun tuuria, että juuri silloin kun ei pitäisi olla sairaana niin on niiiiiiiin sairaana, että pahaa tekee jopa ajatella. Jollain tapaa se on jo niin koomisesti mun tuuria, että en jaksa surkutella tätä. Oon sunnuntaista asti ollu korkeessa 39 asteen kuumeessa ja rampannut lääkärissä tulehdusarvoja seurailemassa ja huolestuttavan nopeeseen tahtiin kuulemma luvut nousee ja kuume kun ei laske niin mulle on annettu armoa torstaihin asti, että jos ei ole olo huomattavasti helpottunut huomiseen mennessä niin voin lähteä uudestaan lääkäriin.

Ei oo kyllä kehuttava olo ollut tässä viime päivinä ja eilen oli kyllä ehkä maksimaalisen hirveä päivä kun ajokortittomana ja kyydittömänä lähtee tarpomaan monta kilometriä bussipysäkille, että pääsisi lääkäriin ja leposyke oli lääkärissä samoja lukemia kun reenaavilla ihmisillä suoritussyke. Vähän hengitysharjotuksia ja rauhottumista kyllä vaati sekin, että lääkäri sitten vihdoin alkoi tekemään perustutkimuksia ja juhlavan pahassa kunnossa kuulemma olen. Lohduttavaa! Eihän tässä ole kuin reilu viikko siihen, että saatan saada avaimet asuntooni ja muutto voi startata. Mun on pakko parantua ihan senkin takia. Mulla on vielä tulevana sunnuntaina synttäritkin niin tosi mahtavaa jos joudun vielä viikonloppuna olemaan neliraajahalvaantunut kuolaava panda.

Tänä aamuna heräilin jo ennen viittä ja odottelin vaan pimeessä huoneessani (ah, ei enää kauaa tarvi sielläkään kykkiä), että pääsisin kuumaan suihkuun ja siirtymään tähän sohvalle tyynyjen sekä peittoni kanssa. Laitoin puolen tunnin suihkun ajaksi asuntoon läpivedon eli terassin oven auki ja ruokailutilasta ikkunat auki. Omassa huoneessa kun en voi ikkunoita pitää auki koska en anna marskuikkeloideni kärsiä mun sairastamisesta. Mulla kun tää kuume heittelee nyt ihmeellisesti puolella asteella kokoajan niin välillä on jäätävän kylmä ja kohta taas niin kuuma, että tekis mieli heittäytyä vasten olkkarin jääkylmää ikkunaa. Mikään ei oo yhtä inhottavaa kun kuume koska se vaikuttaa ihan koko jaksamiseen. Lääkäri onneks piristi sillä, että jos jaksan kiinnostua edes vähääkään "viihdykkeistä" eli telkkarista tai läppäristä niin ei ole mitään huutavaa hätää mutta heti jos tunne on se, että tekis mieli vaan nukkua niin pitää lähteä lääkäriin pikimiten.

Ps. On muuten kumma, että vaikka kuinka ammatilaisena tietää miten sairauksia hoidetaan ja oloa helpotetaan niin on ihan uusavuton silloin kun itse on kipeä. Kuinkahan monesti nytkin oon googlettanut, että mitä kikkoja olis kuumeisen olon lievittämiseksi. Tiedän tasan tarkkaan, että lepo ja neste on tärkeimmät mut silti sairastaminen taannuttaa mut taas johonkin 6-vuotiaan tasolle. Terveisin tyyppi, joka makoilee tällä hetkellä söpöjen hello kitty nenäliinojen keskellä.