KOLME ENSIMMÄISTÄ HUONETTA

Tyhjän kameran muistikortin ja sairastelun takia ajattelin etten anna blogin rupsahtaa kasaan vaan punnerran voimillani inspiraatio-postausta sisustukseen liittyen. Jaottelen näitä vähän ettei tule hirveetä kasaa selitystä sisustuksesta kerralla ja tässä ensimmäisessä haluan nostaa esille kolme mulle tärkeintä huonetta tai paikkaa omassa kodissa ja minkä takia haluun niissä paikoissa korostaa tiettyä sisustusta ja minkälaista se sisustus nyt ylipäätään tulee varmimmin olemaan.

Haluun myös teidän apua ja neuvoja koskien ihan mitä tahansa koskien sisustusta, huonekaluja ja vaikka tyynynpäälisiä myöten. Ikea, Asko ja Jysk on sellaset kaupat mistä varmasti tulee paljon asioita mun kotiin ja näihin inspiraatio-postauksiin käytän Ikean huonemalleja koska ne on yksinkertaisesti parhaita tai lähinnä totuutta. 

Lisäinfona myös sain tänään, että mitään isoja kodinkoneita ei tarvitse ostaa. Tiskikone, pyykkikone ja jääkaappi on tuliteräuusia ja odottelevat mua asunnossa seinien ja lattioiden kanssa. Huh mikä helpotus! Säästin helposti puoltoistatonnia ja nyt on varaa ostaa vaikka mitä ihanaa turhaa niiden arvosta. 

Kuvakollaaseissa aina alin eli isoin kuva merkitsee sitä mikä inspiroi eniten ja ylläolevat antavat lisävaikutteita.

Olohuone on kodin sydän mun mielestä. Koko koti rakentuu olohuoneen ympärille ja kaikki mitä vieraatkin näkevät on olohuone. Harvemmin makuuhuonessa istuskellaan tai keittiössä, joten olohuoneella on iso rooli sisustuksen kannalta mun tulevassa kodissa. Haluan siitä ehdottomasti mun näköisen mutta myös hieman astetta kypsemmän mitä mun mieltymykset on juuri nyt. Kodikkuus on myös ehdottomasti löydyttävä.

Värimaailmaa olen ajatellut yksinkertaisesti valkoruskeahopeeksi. Huonekalut tulevat laajasti olemaan valkoisia kaikkiaan asunnossa mutta haluan ja suosin paremminkin ruskeahkoa sohvaa koska valkoinen on kaiken järjen mukaan liian arka väri mutta beige taas on mahdollisuus jos se on helposti puhdistettavissa olevaa materiaalia. Ruskea tai beige sohva siis ehdottomasti, ei musta tai valkoinen.

Muu värimaailmaa pyörii siis samoissa värityksissä mitä olen niin sanotusti pääväreiksi valinnut ja huoneen yksityiskohdat tulevat olemaan hopeisia, lasisia, valkoisen eri sävyjä, ruskean eri sävyjä ja jopa mustia. Olohuoneeseen en välttämättä lähtisi ostamaan värillisiä sohvatyynyjä tai tauluja vaan haluun pitää neutraalin ja kypsän lookin koska siihen ei ainakaan kyllästy kovin helposti sekä se on helposti muunneltavissa.

Olen miettinyt olohuoneeseen paljon peilejä seinille, lasitavaraa kuten kynttilänjalkoja sekä ison taulun joka on hyvä korostuskohta yhdellä asunnon isoimmista seinistä. Mielessä pyörii ajatuksia niin isosta maisemataulusta mutta myös Audrey Hepburnin taulu on kovilla panoksilla mukana vaihtoehtolistassa. Hepburnin taulu on niin mua mutta niin myös maisemataulu, että voi olla mahdotonta valita kummankaan väliltä ja lopulta toinen tauluista on makuuhuoneessa.

Tyttö, joka tykkää nukkua tarvitsee mukavan ja rauhallisen makuuhuoneen kaikkien 20-vuoden koko-elämä-makuuhuoneessa ikuisuuden jälkeen. Oon tottunut siihen, että mun huoneessa on vaaterekit, telkkari, läppäri, meikkipöydät ja mun koko omaisuus. Ei ihme kun kärsinyt uniongelmista ties kuinka kauan. Aion siis pyhittää mun omassa kodissa makuuhuoneen ihan vaan levolle. Ei telkkaria, ei läppäriä, ei mitään ylimäärästä paitsi sänky ja yöpöytä. 

Värimaailma on makuuhuoneessa raikkaan valkoinen mutta tässä huoneessa jopa haluan käyttää hempeitä värejä kuten vaaleenpunaista tai vaaleanviolettia korostusväreinä esimerkiksi petivaatteissa. Sisustus tosiaan pysyy neutraalina ja valaistus myös koska makuuhuoneeseen on rakennettu koko seinän läpimenevä peilikaapisto joka heijastaa jo valmiiksi valoa koska on ledivaloitettu. Pakko se on silti yöpöydälle lamppu saada!

Makuuhuoneen sisustus tulee oleen yksi isoimmista haasteista kun eka oppii karsimaan turhakkeet pois mutta haaste on mieluinen koska ah, tervetuloa hyvät yöunet. Ainakin toivon sen auttavan jonkun verran tähän ongelmaan. Onko teillä omassa kodissa telkkari makuuhuoneessa?

Keittiö on aika tärkee juttu tai ainakin pitäisi olla ja varmaan tulee olemaan sen jälkeen kun tajuaakin, että ruuat pitää tehdä itse. Oon ajatellut sinnekkin vaaleaa sisustusta mutta ei täysin koska jääkaappi ja kodinkoneet on teräksisiä. Haluun siis korostaa sitä ja hankia paljon teräksistä ja hopeeta elementtiä keittiöön.

Ruokapöytä on ihan hukassa vielä, että mimmoista haluun mutta tuolit mahdollisesti ovat mustat koska ne korostavat kivasti terästä valkoisessa ympäristössä ja koska keittiön kaapit on valkoiset niin se on parempi kun paras suunnitelma. Hyviä ruokapöytä-ehdotuksia otetaan vastaan mieluusti ja väritykseltään siis mieluusti valkoista tai materiaaliltaan lasia ei mustaa vaikka tuolit olisivatkin muttei sekään ole pakollista.

Mahdollisesti mun nykyinen televisio myös siirtyy keittiöön jos saan suostuteltua antennijohtojen vetämisen myös keittiöön. Nuorempana meillä oli telkkari keittiössä ja se oli aivan paras juttu ja koska nyt ei ole muutakaan ideaa minne sen törkkään jos makuuhuoneeseen en ole laittamassa. Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten, että laitan toimistoon pöytäkoneen sekä tämän telkkarin näytöksi ja läppäri olisi niin sanotusti jokapaikanhöylänä pitkin kämppää. Siitä kuitenkin sitten lisää muissa inspiraatio-postauksissa tai muuten tästä tulisi pitkin postaus hetkeen.

Tulevia huonekaluja ja sisustusesineitä löytää sitten tuolta oikeelta mihin on eroteltu huoneet omiin sivuihinsa.

ITSENÄISTYMINEN

Jokainen samassa tilanteessa munkaan oleva tietää miltä kuulostaa ihmisten kommentit itsenäistymisestä kun "vielä" 20-vuotiaana asuu isän tai äidin nurkissa, maksamatta elämistään tai tekemättä yhtään mitään. Ihan vaan pelkkänä kelarottana vaan pyörii päivästä toiseen, äiti kantaa ruuat pöytään ja mun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Sitähän se nyt on kun mun ikäisenä asuu vielä kotonaan, eikö vaan? For god's sake minkälaisia typeryksiä maailma on pullollaan.

Itsenäistyminen ei ole pelkästään sitä, että ihminen ei asu enää kotonaan. Hyvin itsenäistynyt voi olla jo vaikka 12-17-vuotiaana jos elämä on niin kohdellut. Ei kotona asuminen tarkoita automaattista elättämistä tai paasaamista. Hyvänä esimerkkinähän on se, että minä en kotona asuisi jos työtön olisin tai tavoitteena ei olisi säästää omaan kotiin. Mulla on rakastava äiti, joka ei kuitenkaan ole ikinä mua hemmotellut tai paasannut piloille. Kaiken mitä joskus oon halunnut olen työllä tai säästämällä ansainnut. Se on mun mielestä itsenäistymistä kun ensisijaisesti oppii rahankäytön, asui sitten kotona tai omillaan. Ei omillaankaan asuvat automaattisesti opi käyttämään rahaa jos niille ei sitä ole opetettu vaan se tehdään kantapään kautta. Se on itsenäistymistä myös tavallaan mutta niin on myös ne taidot mitä kotoa saa. Jotkut lähtee 16-vuotiaana omilleen, jotkut 22-vuotiaana ja se ei silti määrittele sitä kumpi on itsenäisempi. 22-vuotias on voinut olla 16-vuotiaasta asti työelämässä mutta silti asunut kotona, maksanut menonsa ja laskunsa ja vaikka säästänyt sitä asuntolainaa varten kun taas 16-vuotias on muuttanut itsenäistymisen kiilto silmissään vuokralle ja aloittanut lehtimyynnin koulun ohella. Itsenäistymistä sekin mutta ei yhtään sen hienompaa tai huonompaa sellaista.

Toisekseen itsenäistyminen alkaa jo vauvana. Ihminen itsenäistyy joka päivä ja kokoajan. Tämä koko itsenäistyminen on muodostunut jonkinlaiseksi voimasanaksi ihmisillä, jotka on muuttaneet kotoaan nuorena ja saavuttanut elämässään jo "itsenäisyyden ja kypsyyden" ennen kun moni muu kaveripiirissä oleva. Ehei, omilleen muuttaminen ei tarkoita siis itsenäistymistä automaattisesti vaan se kuuluu elämän aikajanaan. Joskus ihminen (normaaleissa oloissa) aina muuttaa omilleen ja se nyt tulee vastaan sitten vaikka 16-vuotiaana kuin silloin 22-vuotiaana. Se riippuu siis täysin elinympäristöstä, perheestä, omista tavoitteesta ja monien asioiden summasta. Moni haluaa nopeesti eroon vanhemmistaan koska on huonot välit tai vapaus haluttaa enemmän kun mikään muu mutta joku ei välttämättä halua hutiloida muuttoa heti siinä vaiheessa kun aloittaa opiskelut tai aloittaa työelämän. Se on yksilöllistä itsenäistymistä ja oman tahdin tunnistamista.

Mulle jos joku ihminen nyt tulisi huutelemaan miten ne ovat jo muuttaneet 16-vuotiaana omilleen ja nyt jo kantavat vastuuta neljästä lapsesta, koirasta ja maksavat joka kuukausi 1469 euron arvosta laskuja ja minä en edes tämän ikäisenä asu omillaan, niin ei mulla ainakaan sen jälkeen mikään jalustalle nostaminen kävisi mielessäkään. Mulle on siis aivan sama asuuko 16-vuotias kotona tai asuuko 22-vuotias kotona kunhan nyt joskus edes muuttaa omilleen ja tietää mitä elämässään tavoittelee. Mulle on siis samantekevää miten nuorena kukin muuttaa omilleen, miten sen tekee ja miten maksaa elämisensä mutta siinä menee raja kun aletaan moralisoimaan toisten tahtia tai tavoitteita. Kellään ei ole oikeutta kritisoida tai moralisoida mitään tai ketään jos kyse on niinkin hepposista asioista kun omilleen muuttamisesta. Ei pitäisi kutittaa kenenkään peppua, että milloin kukin muuttaa pois vanhempien luota.

Mä kuulen näitä kommentteja harvoin nykyään kun ihmiset tietää, että oon ostamassa asuntoa ja se ei ole pelkkää sanahelinää ja toiveajattelua mutta tiedän silti ihmisiä, jotka kuulevat näitä heittoja jatkuvasti ilman, että kyseiset ihmiset edes tuntevat näitä henkilökohtaisesti. Kannattaa kahdesti miettiä laukooko omilleen muuttamis - kommentteja ihan jokaiselle koska niiden taustalla voi olla monet syyt kuten vaikka se todella yleinen työttömyys, sairaus tai joku muu esteitä antava asia josta ei välttämättä huudella niin avoimesti. Järjenkäyttö on sallittua ja suosittelen jokaista tähän idiotismiin langennutta vähän miettimään, että missä menee raja. Se ei yksinkertaisesti kuulu kellekkään milloin kukaan muuttaa omilleen. Nykyään ihmiset tuntuvat tekevän mitä tahansa mutta tää itsenäistymiskysymys vaan on niin kuumilla kivillä, että kaikki kotona asuvat on automaattisesti nyssyköitä ja mitään-saamattomia-luusereita.

Suosittelen siis kaikkia kotona asuvia (high five teille) olemaan ihan relax noiden typerien kommenttejen kanssa koska niillä ei ole minkäänlaista painoarvoa kenenkään elämälle. Nauttikaa siitä, että teillä on mahdollisuus kuten mulla asua kotona, tehdä töitä, käydä koulussa, nauttia niistä elämänvaiheista ilman taloudellisia stressiaiheita ja säästää tulevaisuutta varten. Se on itsenäistymistä myös ja mun suunnasta kaikki rispektit näille nuorille, jotka ei ala hätiköimään ryhmäpainostuksen takia. Ihminen kerkee maksamaan laskuja koko elämänsä ja jos sulla on mahdollisuus säästää ja asua kotona - tee se. Se on valinta mikä kannattaa tehdä koska siitä tulee olemaan sulle enemmän hyötyä kun haittaa. Omillaan ei paljoa säästellä. Nauttikaa siitä ettei teidän tarvitse vielä maksella sähkölaskuja koska niitä todella saa sitten maksella ihan elämänsä edestä myöhemminkin. Elämä on elämistä varten, ei muotissa olemista tai muiden pillin mukaan pomppimista. Olkaa rohkeesti ITSENÄISIÄ ja kykeneväisiä tekemään omat päätöksenne ilman toisten painostusta.

Musta on hienompaa elää kotikotona niin pitkään kun on mahdollista ja levittää kliseisesti siipensä sitten kun on valmis ja tavoitteet tavoitettu. Suomessa tällainen nuorena muutto on yhä suositummaksi muuttuva ilmiö mutta se ei todellakaan ole niin jokapuolella maailmaa. Monissa maissa perheenjäsenet elävät yhdessä koko loppuelämän ja ihan isovanhempienkin voimalla. Perhekeskeisyyskään ei määrittele itsenäisyyttä. Mikään ei määrittele itsenäisyyttä. Se on koko elämän läpimenevä prosessi. Ihminen itsenäistyy eli kasvaa ja kehittyy vauvasta vaariin. Piste.

Seuraavan kerran kun kommentoitte muiden ihmisten asumisjärjestelyistä niin jättäkää nyt edes se naurettava itsenäisyys-kortti vetämättä esiin. 

HUUDAN, KILJUN JA RAKASTAN

Oon maailman onnellisin, jännittynein, riehaantuvin, sekoomispisteessäolevin ja elämää rakastavin ihminen tällä hetkellä. Herranjumala. Asiat alkaa hoituun niin paljon paremmiks kun edes osasin kuvitella. Valitin Facebookkiin siitä miten pepusta asuntosäästö on ja sen teon jälkeen oon hoidellu terassilla istuen, äiti vieressä, kynä kädessä ja itkuhuutokohtaus lähellä - enon kanssa asuntoasioita. Mua odottaa täysin rempattu, unelmakaunis kaksio ihan eri kaupungista. Hinta naurettavan alhainen, yhtiövastike todella edullinen, palvelut todella lähellä ja kaikenlisäksi tämä poiki myös sen, että asunnon hintaa laskettiin mua varten senkin takia, että saan sillä rahalla hankittua ajokortin ja mua aletaan nyt "kotiopettamaan" eli ajo-opetusta by mama. Oh my god. Rakastan elämää ja mun sukulaisia. Voisin muuttaa jo toukokesäkuussa koska ei tarvitse edes säästää niin paljoa ja asunto on muuttovalmis ilman mitään säätämisiä tai remppaamista. 

Se on niin kaunis asunto, että jopa mä siitä pidän. Täysremppa tehty vuonna 2010 ja senkin jälkeen tehty muutoksia. Pinnat todella hyvät, sauna uskomaton kahen istuttava pikkusauna, suihkujärjestelmä missä on TUOLIT, valot joihin saa valita ihan minkä värin vaan ja radio samalla kun suihkuttelee, isohko lasitettu parveke, makuuhuone jossa on koko seinän läpimenevä peilikaappi jossa on ledivalot, lisähuoneeksi rakennettu tila josta kaadan seinän ja teen walk-in-toimisto/vaatehuoneen ja vaikka mitä upeeta. Oon niin sanoinkuvaamattoman onnellinen jos tää kaikki nyt menee niin kun on ajateltu. Tässä on asunto mulle ainakin varalle ja mahdollisuus alottaa kaikki puhtaalta pöydältä, aivan uudessa kaupungissa. Unelmien täyttymys. 

Oon niin onnellinen ja helpottunut vaikka mitään ei olekkaan lukkoon lyöty.

Rakastan elämää.

Ps. 65 neliötä. Voiko paremmaks muuttua?

Ps. älkää naurako mun taiteelliselle pohjapiirrustuksella kyseisestä asunnosta minkä tein teitä varten. Se on aikas epärealistinen kun kattoo tota käytävääkin verraten huoneiden leveyteen. Kuitenkin! Siitä saa ihan hyvän ajatuksen miltä siellä näyttää. Teen myöhemmin ehkä vähän paremman.

ÄITI IHANA JA ASUNTOSÄÄSTÖ TYHMÄ

Voi venäjä ihan totta. Oon solmussa mun ajatusten kanssa. Pohdin vaan asuntoasioita ja yritän budjetoida asioita vaikka ei mikään kiire oo. Oon tehnyt kaikista isoimmista laskut jo, tiedän paljonko isoihin kodinkoneisiin tulee menemään rahaa ja tiedän pienimmistäkin yksityiskohdista valtaosan. Ainut ongelma on se, että mistä löydän mua miellyttävän asunnon. Kun vilkuillaan tonne asuntojen myyntisivuille niin tajuaa ettei sieltä löydy mitään mitä haluan. Okei löyty tänään mutta löysin siitäkin automaattisesti liikaa virheitä. Tottahan se on ettei mun pidä vielä katsella mitään koska en mä sitä asuntolainaa pysty taikomaan takataskuun tosta noin ja ens syksynä on aivan erilainen asuntovalikoima sivuilla. Nostinhan mä jo mun lainatavoitettakin 30 tuhannella, että mikään ei oo mahdotonta. Oh lord.

Tosta nostostakin sen verran, että oon ehdottomasti sitä mieltä kyllä ettei ole mitenkään järkevää nostaa "alhaista lainaa" ja ostaa joku "ihan okei" asunto ja lopulta vuoden päästä sitten pyörii sielä kämpässä ja katua sitä valintaa. Sillä rahalla mitä ajattelin aluksi ei vaan nyt yksinkertaisesti saada asuntoa, jonka haluan. Onneksi 30 tuhatta tulee siinä rinnalla vaikka väkisin koska laina nyt on aina sieltä syvältä mutta minkäs teet. Otetaan sitten kerralla kunnon laina eikä mitään minisummia, että saadaan kunnon lukaali mulle. Enhän mä oo muutenkaan ihminen joka haluaisi muuttaa useesti, joten käytännössä se on paras valinta mitä voi tehdä. Mä haluan yhden hyvän ja pysyn siinä. Katsellaan sitten hulpeempia kartanoita kun lottoomatta tulee lottovoitto.

Eilen tuli repeiltyä mun ja äidin kanssa käydylle keskustelulle huolella. Mietittiin ihan tosissaan, että miks musta on tullut tällainen ja kuka mut kasvatti. Mä epäilin, että mut on kasvattanut joku Norbit Ricen ottoisä. Äiti tokas kylmästi suoraan, että kasvatin ite itteni. Oon kuitenkin vähän eri mieltä vaikka monesti sanonkin ettei musta olisi tullut täysin tämmöistä jos oisin vanhempiani kuunnellu. Tarkoitan nyt tämmöisellä tämmöistä vaikeeta, täydellisyyttä hipovaa ja muuten vaan moniongelmaista. Mä opin äidiltä asuntolainaan säästämisen koska niin munkin äiti teki nuorena. Oon siitä ikuisesti kiitollinen koska oisin voinut ihan hyvin päättää nuorena, että haluan vuokralle ja todeta parikymppisenä ettei se ookkaan yhtään mun juttu ja kotiin palaaminen ei olisi enää oikeen onnistunut ja säästöprojektin aloittaminen olisi ollut lähes mahdotonta mun luonteella. Onneksi opin tämän tarpeeks ajoissa tai muuten ois kaikki nää vuodet mennyt hukkaan vaan.

Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä mun elämässä kaikki asiat on sujunut niin kun pitääkin. Toivottavasti sama linjaa jatkuu vielä pitkään. Näinä harvinaisina hetkinä kun ajattelin näin niin täytyy kyllä todeta, että luojan kiitos ettei musta tullut kukaan muu kun mä itteni. Elämähän on ihan sairaan siistiä kun voi tehdä jotain mitä haluaa. Iso kiitos kuuluu mun vanhemmille ja varsinkin äidille, joka mun asuntosäästöö tukee 1000 prosentilla.

On mulla vaan valtakunnan parhain äiti vaikka täysin vastakohdat melkeen ollaan. Ei parempaa äitiä voisi toivoa. 

Nyt herkistelyt sikseen vaihteeksi ja käyn ottamassa herkut esiin, laittamassa leffa pyöriin ja tässä teille tarjolla muutama tämän päiväinen kuva Nannasta ja kynsienleikkuusta. Tostakin näkee, että vaikeuksien kautta mennään voittoon! Ihanaa iltaa kaikille ja antakaa hali äidillenne jos ne on yhtä ihania kun mun. ♥ 

RAKKAUS TODELLA MYÖS SATUTTAA

En oo koskaan kirjoittanut blogiin yhdestä asiasta, joka saattaa paljolti vaikuttaa mun ajatuksiin ja fiiliiksiin, joten olisi ehkä kiva kertoo teillekkin miten ikäviä asioita mulle tai paremminkin "mulle" on tapahtunut nyt viime öiden aikana jos näin nyt voi sanoa ilman, että aiheuttaa liian suurta hämmennystä tai väärinkäsityksiä. Ei siis ole kyse mistään varsinaisesta tapahtumasta vaan unimaailmasta. Okei, kuulostaa typerältä kun muotoilee sen näin.

Viime yö oli aivan kamala. Näin unta, että mun oma isäni kuoli. Mä oon ennenkin nähnyt unia ja pitäisikö muotoilla ihan suoraan enneuneksi. Oon siis nähnyt enneunia ja asioita, jotka on toteutuneet tai ennustelleet asioiden toteutumista. Oon nähnyt vuosia unta, että oma äitini on kuollut ja sitten äiti on joko sairastunut tai on tapahtunut joku äksidentti. Nyt pelkään, että iskälle on tapahtumassa jotain. Järkyttävän paskafiilis vaikka untahan se oli mutta kun mulla tuntuu olevan taipumusta nähdä vähänkin toteen tulevia unia. Oon noita. No ei. Huolettaa ja laittaa ajatukset hakkaamaan pään sisällä astetta kovempaa. 

Se uni oli niin hämmentävä mutta niin todentuntuinen. Iskä oli pelireissulla Yhdysvalloissa ja iskä todella kiertelee pitkin paikkoja pelireissuilla ja se teki siitä jotenkin niin todellisen. Puhuin unessa iskän kanssa puhelimessa ja iskän ääni oli aivan liian todellinen uneksi, iskän numero oli unessa sama kun soitin puhelimella ja unessa oli samoja väärinkäsityksiä ja sisarusvääntöjä mitä mun elämässä oikeestikkin on. Se vaan oli liian todellinen.

Uni käytännössä meni näin..

Unen alussa sain tietää jostain kautta, että iskä on kuollut. En uskonut sitä aluksi ja jotenkin ajattelin, että se on velipuolien "läpän heittoa" ja sitten se muotoitui siihen malliin, että soitin iskälle ja sielä sanottiin ettei kyseistä puhelinnumeroa ole enää olemassa. Sitten näin siinä unessa kyyneliä. Siis pelkkiä kyyneliä vaan. En siis nähnyt itseäni itkevänä mutta tunsin itkeväni ja näin kyyneliä. Ajattelin silloin, että iskä on kuollut ja uskoin sen. Sitten yhtäkkiä puhuin Facebookissa kahden velipuolen kanssa ryhmäkeskustelussa ja he sanoivat, että ei iskä ole kuollut. He antoivat mulle iskän "uuden numeron" ja soitin siihen. Iskä vastasi puhelimeen ja se ääni siinä unessa oli niin iskä kun voi olla. Muistan, että iskä sanoi ettei ole kuollut vaikkei mistään kuolemisesta oltu edes puhuttu ja kertoi, että he ovat joukkueen kanssa Yhdysvalloissa ja että nyt puhelu pitää lopettaa ja perus iskän rakkauslässynläät loppuun. Sitten kuitenkin kun suljin puhelimen, niin sain tietää ettei se ollut iskä ja että se kaikki oli velipuolien säätämistä. Iskä oli siis oikeesti kuollut. Totesin sen unessa ja sitten heräsin.

Kuka voi vaan jotenkin niellä tollasen unen ja olla kun ei mitään? Aivan hirvee uni mun mielestä. En pääse siitä yli ja mua harvemmin jää unet kalvamaan noin pahasti. Mulle kun iskä on muutenkin niin äärettömän rakas ja varsinkin kun en pysty näkemään sitä useesti niin tuntuu ettei mulla ole mitään vaikutusta auttaa tai varmistaa sen turvallisuutta kokoajan. Voisinhan mä soitellakkin sille kokoajan mutta siinä vaiheessa mua tulisi valkotakkiset hakemaan. Avuton olo on niin perseestä ettei kyllä oo toista. Eihän tässä nyt mitään hätää oo mutta tiedän ettei terveyskään iskällä mikään paras oo, niin äh - tuhat ja yksi ajatusta kaikesta. 

Se oli vaan uni. Uneksi saa myös jäädä samperi.

Mulla siis on todella pahoja huolestumisongelmia koskien mun perhettä ja lähimmäisiä. Saatan ahdistua niin paljon yhtäkkiä kesken työpäivän kun mietin, että toivottavasti äitillä, isällä tai sisaruksilla on kaikki kunnossa. Se on niin inhottava tunne ja en tiedä mistä ne tulee. Saatan joskus miettiä kauankin miten vaarallista autolla on mennä jos tiedän, että äiti ajaa juuri sillä hetkellä autoa. Joskus alan miettimään, että mitä jos jotain käy niin mitä teen. Joskus nuorempana kirjaimellisesti mietin bussireittejä miten pääsen Tampereen Yliopistolliselle sairaalalle mahdollisimman nopeesti jos jotain käy.

Veikkaan, että nää kaikki unet ja huolestumisfiilikset tulee aina stressaantuneena pintaan kun muutenkin on väsynyt ja ärsyyntynyt. Alitajunta on niin mutkikas juttu ettei sitä voi edes yrittää ymmärtää eikä siihen pahemmin voida vaikuttaa. Pienikin juttu voi muotoilla unesta ihan minkälaisen vaan. En siis nyt usko, että tässä pitäisi mun näin huolestunut olla koska se nyt vaikuttaa munkin silmissä ihan epämääräseltä ja mielenvikaselta jos alan pohtimaan jotain unia noin syvällisesti. Unet on unia ja jos ne tapahtuu, niin sitten tapahtuu eikä niihin voi vaikuttaa. Ainakin näin voi yrittää ajatella. Mitään kun ei voi ennustaa.

Kun rakastaa liikaa niin se todella myös satuttaa yhtä paljon. Se on vaan fakta. 

Onko jollain muulla taipumusta samanlaiseen?

HSH-OSTOKSIA JA TEKOSYITÄ

Oon totaallisen hurahtanut tähän Home Sweet Home-projektiin. Tänäänkin pääsin töistä todella aikaseen ja suuntasin lähimpään jättikauppaan missä myydään niin hirveesti sisustusjuttuja, astiastoja ja voi että mitä ihanuuksia hyllyt pursuukaan kaiken senkin lisäksi. Sain kulutettua sielä 1,5 tuntia ja rahaa palo kyllä sen mukaisestikkin mutta mitäs sen väliä. Oon ostellu nyt reilun viikon aikana aivan hirmu paljon eri juttuja mutta päätin, etten todellakaan nyt kuvaa niitä kaikkia blogin puolelle koska en halua tehdä tästä kokonaan mitään sisustusblogia tai muuta vastaavaa. Esimerkinä oon ostellut varmaan viitisentoista kappaletta eri juustohöyliä, veitsii, juuresveitsii ja sitten vielä monia keraamisia kippoja sun muuta tärkeetä. Oon myös saanut ihania avaamattomia juttuja äidiltä jostain kaapin perältä. 

Tänään ostin kaupasta lisää Fiskarsin Smart Kitchenin (oon rakastunut siihen sarjaan) kasvisveitsiä ja jonkun raastimen. Sellasen niin random jutunkin nappasin mukaan kun TALOUSPAPERIRULLATELINEEN. Voi kyllä. Mä katson tällaisiakin asioita nyt ihan eri silmillä kun ennen kaupoissa suuntasin suoraan vaan meikkipuolelle ja kaikki tollaset jutut jäi ihan muiden silmille. Se on niin ihana oikeesti, että oli pakko se nappasta matkaan. Se on täysin hopeinen mutta sen tikun päässä on sellanen iso kirkas timanttikoriste. Mä oon turhamainen mutta se on niin nätti eikä yhtään niin tylsä mitä ne puiset ja muoviset telineet on. 

Löysin myös vihdoin mun tuhansille synttärikorteille, kirjeille ja muutenkin korteille täydellisen korttilaatikon. Niin mun tyylinenkin kaiken lisäksi ja hintaakaan ei todella ollut kun joku vajaa 13 euroa jos näin nopeesti nyt muistelen. Ostin myös kaks ruokaohjekirjaa koska selailin niitä sielä kaupassa ja en voinut vastustaa sitä ajatusta, että opettelisin kokkaamaan oikeesti mun rakastamia tapasruokia, joten tekosyynä sekin toimi kun ostin näitä kirjoja. Saa nähdä kuinka useesti niitä todellisuudessa tuun käyttämään. Annatteko tekin itellenne kaupassa tekosyitä, että miten on ostettava joku juttu? Hyvänä esimerkkinä toimii se kun mä katselen kaupassa vakavalla mielellä viinipullonavaajia, kahvinkeittimiä, viinilaseja ja kaikenlaista sellaista mitä en edes käytä tai tarvitse pahemmin.

En mä kuitenkaan oo täysin hylännyt mun päivittäisiäkin tarpeita ja ostin kauan himoitun valkoisen Color Tattoo-luomivärin, Marilynistä tehdyn elokuvan, kosteusvoiteen jota rakastan ja muutamia hiusjuttuja. Ja ne kaikki herkut ruokakaupasta.. Mutta nyt on viikonloppu ja se on hyvä tekosyy herkutella. Oon täynnä tekosyitä näköjään. Jokatapauksessa tässä on vähän projektin ostoskulkua ja päivittelen aina välitietoja kun jotain ostoksia teen mutta en välttämättä niitä kuvaile ellei nyt joku haluu ehdottomasti nähdä mitä veitsiä ostelen. I don't think so. Nyt alan väkertämään toista postausta.. kivaa perjantaita murmelit! ♥

NYT YMMÄRRÄN CONSSIRAKKAUDEN

Damn girl! Ne saapui mun kotiovelle ja niillä meinaan tietenkin mun ihkaekoja consseja. Monien monien ajatusten jälkeen taivuin ostamaan itselleni kyseisen merkin tennarit vuosien pohtimisen jälkeen ja heti kun kokeilin niitä jalkaani, niin tajusin miks ihmiset niitä niin kovasti rakastaa. Aivan luksusta mun jalalle. Hyvästi halvat henkkamaukan ylipuhkikuluneet tennarit ja tervetuloa Conssien aikakausi. Pakko tilata muissakin väreissä näitä kun ekana halusin nämä kyseiset koska ne olivat aivan perus valkoiset (tosin ei ne orginal-versiot), matalavartiset sekä ne vaan yksinkertaisesti sopii parhaiten mulle. Tykkään näistä niin paljon ja plussaa on se, että näistä puuttuu se punanen "viivakin" ja nää oli erityisesti suunnilteltu naisille. Tilailin nämä tosiaan Sarenzasta mun mielestä todella huippuhintaan, meinaan maksoinkohan nyt jotain 65 euroa toimituksineen näistä ja nämä tosiaan on uutuus-nimikkeen alta ostetut. 

Mä luen muuten aina, että Chuck Taylorit eli conssien yksi "tennarien versio" on Chuck Norris ja repeilen aina sisäisesti miten ne on muka nimennyt Norrisin mukaan jotkut tennarit. Teen sitä vaikka tiedostan, että se ei pidä paikkaansa ja teen sitä joka kerta. Oon vähän vajaa. 

Minkälaisia consseja teillä on? :)

Ps. En ikinä rakastu näin nopeesti kenkiin.

PITKÄN TIISTAIN KUULUMISIA

Hejsan! On ollut niin toiminnan täyteinen päivä ettei kyllä hetkeen oo ollu samanlaista. Kuudeksi töihin ja sieltäkin sitten kesken päivää moni tuntiseen varhaiserityiskasvatusperehdytyskasvatussitäjatätä-koulutukseen ja sieltä suoraan Varalaan lenkkeileen sekä kuvailemaan pitkin poikin mettiköitä ja rinteitä. On kyllä niin suoritettu olo kun voi olla ja nyt vaan odotan, että pääsen nappaan pakkasesta mun Benin ja rentoutuun. ♥

Tiistait ei yleensä oo mulle mitään mieluisimpia päiviä ja saatan inhota niitä jopa enemmän kun maanantaita. Tiistaihin ei sovi pitkä koulutus koska aa mä en pidä kauan istumisesta paikallaan, bee ajatukset harhailee kun on väsynyt, cee mä oon kuullut ne samat jutut lukuisasti ja dee mä en osaa keskittyä jos mun jalat ei yltä tuolilta maahan. Saaaaaaamari. Vihaan sitä kun yrität roikottaa ittees tuolilla silleen ettei lantio puudu kun jalat joutuu roikkuun. Onneks en sentään ollut ainut joka sielä tyyliin makas pitkin penkkejä kun alko jo pikkuhiljaan lihakset vetään kramppiliikehdintää. Selvisin kuitenkin ja näin pitkästä aikaa muuten mun kultamurujakin joita en oo nähnyt melkeen neljään kuukauteen! Miten ihanaa onkaan nähdä vanhoja murulapsia ja nähdä miten ne on kasvanut. ♥ Ylpeys nosti päätään kun pienet palleroiset oli jo monet päässy vaipoistaan ja kasvanut pituutta. Voi vitsi. Kaipaan vähän niitä pieniä mutta on mun nykysetkin ihania. 

Huomenna pitää mennä varaamaan ainakin kaksi aikaa kampaajalle, joista toinen on hääjuhliin tarkoitetun kampauksen väsääminen ja toinen on sitten jonkun värjäyksen ja erilaisen tyylin taikominen. Saa nähdä mitä tulee sovittua huomenna ja vähän jo kauhistuttaa se ajatus, että pitäisi antaa hiukset pitkästä aikaa jonkun muun käsiin. Nyt kyllä stoppaan näppäilyn ja haen sen Benin pakkasesta ettei se ala tunteen jo yksinäisyyttä. Hyvää loppuiltaa ja yötä te kaikki!

MY REAL BUCKET LIST

Heipsansaa! Ajattelin puuhastella tämmöisen Bucket Listin, jota oikeesti alan toteuttamaan. Oon joskus tehnyt sen (kaikki sen on tehnyt) Tumblrin kuvista tehdyn postauksen missä kootaan niitä Before I Die juttuja ja tämä nyt on sellainen mutta ihan listana, josta vedetään viivalla yli jos tulee tehtyä tai koettua. Tämän ikäisenä on hyvä alkaa pitämään tämmöistä jos ei oikeen oo saanu itseensä niskasta kiinni aikaisemmin. Seuraava projekti onkin sitten testamentin kirjoittaminen.

Tämä päivittyy varmaa aika runsaasti kun mulla noita unelmia tuppaa oleen aikas paljon. On kuitenkin kiva pysyä vähän kartalla mitä olisi hyvä vihdoista viimein tehdä ja mitä olisi kiva kokea kun ei hektisen arjen keskellä jaksa alkaa miettimään mitään juttuja ja jos ne lukee jossain niin ei ainakaan ole mitään tekosyitä niiden tekemiselle. Oon vähän laiska kun pitää kaikesta tehdä listat mutta minkäs teet. Tykkään ainakin itse katsella muiden Bucket listauksia ja inspiroitua niistä, joten päätinpä nyt sitten että haastan kaikki tekeen tällaisen aidon bucket listin, jota realistisesti voisi alkaa toteuttamaan! 

Onko joillain teillä Bucket list jo koossa ja mitä kaikkea teiltä löytyy?

♥ Osta ensiasunto vuonna 2014.

♥ Mene Kreikkaan kaverin kanssa vuonna 2014.

♥ Mene Weekend Festivaleille.

♥ Aja ajokortti.

♥ Hanki pyörä.

♥ Värjää hiukset vaaleanruskeiksi.

♥ Käy jokaisessa Euroopan maassa.

♥ Käy Eiffel-tornilla.

♥ Mene naimisiin.

♥ Saa ainakin kaksi lasta.

♥ Kävele pitkin Kiinanmuuria.

♥ Käy Tšernobylissä.

♥ Käy Pompejissa.

♥ Kirjoita kirje itsellesi joka vuosi ja lue ne 30-vuotiaana.

♥ Ota pieni tatuointi ranteeseen, isolla merkityksellä.

♥ Kokeile joka tuoksua Victoria's Secretiltä ja Bath and Body Worksilta.

♥ Osta särkänniemen kausikortti.

♥ Sukella ammattilaisten ohjaamana turkoosissa meressä.

♥ Näe delfiinejä merellä.

♥ Käy Yhdysvaltain kongressin kirjastossa.

♥ Kokeile surffausta.

♥ Käy Niagaran putouksilla.

♥ Ala kuukausilahjoittajaksi johonkin hyväntekeväisyys järjestöön.

♥ Käy Grand Canyonilla.

♥ Ole helikopterin kyydissä.

♥ Käy pitkästä aikaa Planetaariossa.

♥ Käy pitkästä aikaa Kolmårdenin eläinpuistossa.

♥ Hanki koira löytöeläinkodista.
♥ tai Chow Chow.

♥ Kokeile sushia.

♥ Vie äiti ulkomaille.

♥ Opettele kävelemään korkeilla korkokengillä.

♥ Käy Forever 21 liikkeessä.

♥ Omista vähintään 100 kirjaa ennen kuin täytät 25-vuotta.

♥ Opettele lukemaan Aamulehteä aktiivisesti.

♥ Lennä kuumailmapallolla.

♥ Käy pitkästä aikaa kampaajalla.

♥ Luovuta verta.

♥ Hae opiskelemaan kasvatustieteitä Yliopistoon.

♥ Kirjoita kirja.

♥ Hanki vähintään viisi eri objektiivia järkkäriin.

♥ Katso jokainen Marilyn Monroen elokuva.

♥ Ala kirjoittamaan päiväkirjaa aktiivisesti.

♥ Hanki Range Rover Land.

♥ Opi soittamaan pianoa hyvin.

♥ Käy Disney Worldissa.

♥ Käy Galápagossaarilla.

♥ Ratkaise rikosmysteeri.

♥ Ala WWF-kummiksi.
♥ Käy Auschwitzin keskitysleirillä.

♥ Näe Ryan Sheckler livenä. 

♥ Nuku teltassa yön yli.

♥ Opettele käyttämään Twitteriä.

♥ Kokeile golfia.

♥ Opi viittomaan sujuvasti.

♥ Kasvata omille lapsille omenapuut.

♥ Vieraile Ainolassa toistamiseen.

Lista jatkuu aina kun keksin jonkun uuden..

SE PARHAIN VUODENAIKA IKINÄ

Syksy. Tuo ehdottomasti ihanin vuodenaika itselleni on vihdoin täällä. Rakastan syksyä ja voisin ikuisesti kertoa sen hyviä puolia koska niitä on paljon enemmän kun huonoja. Rakastan vihdoinkin kun voi pukeutua lämpimiin vaatteisiin tuhkehtumatta, voi käyttää kenkiä jotka ei hiosta, takkeja jotka peittävät nopeestikkin valitut työvaatteet, viilenevä ilma, kaatosateet öisin, ötököiden häviäminen ja tietoisuus siitä, että pian on häät tiedossa! Hahaa miten ylläri käänne koko tekstiin. Koko ajatus siis oli kirjoittaa tulevista häistä, joihin on vajaa kuukausi aikaa ja vitsiläisen pitsiläinen odotan niitä kun kuuta nousevaa ja syyhän on se, että pääsen kuvaamaan kyseiset häät. Tästäkin sepitin jo hetki sitten blogiin ja sepitän taas koska olen niin innoissani. Tänään fiilistelin jo ammattilaisten ottamilla hääkuvilla eräiden perhetuttujen häistä ja inspiroiduin hirmuisesti kaikista mahdollisuuksista kuvata ja kahlasin kaikki netin syöverit etsien vinkkejä hyviin kuvaustekniikoihin. Oon niin innoissani tästä kun vihdoin pääsen todella purkaamaan mun kuvausintohimoa muuallekkin kun kukkapuskiin ja muihin tarpeettomiin asioihin. Vihdoinkin actionia tämän harrastuksen saralla! Haluan kaikenlisäksi vielä tuottaa mahtavia kuvia joista voi olla ylpeä eikä mitään nopeesti otettuja suttukuvia.

Toinen asia mikä pitäisi hoitaa on hääjuhliin se mekko, joka mahdollistaa silti kyykkimisen ja nopeet liikkeet koska haluan olla just siellä missä tapahtuu eikä tulla perässä vedellen helmaa suoraksi ja painava järkkäri toisessa kädessä. Pitäisi siis löytää joku näppärä mekko mutta mikään ei vaan nettikaupoiskaan miellytä silmään koska en ole mekkotyyppiä niin tämä on erityisen haastavaa mulle. Saattaa siis olla että jos mitään ei löydy niin farkku ja tunikalinjalla mennään plus extrapäheet korut koristamassa. Hope not but never know. Pakko heti tämän postauksen jälkeen avata kaikki mahdolliset nettiliikkeet ja kahlata taas kerran läpi.

Huomenna toivottavasti saisin jotain järkevääkin touhua järjestettäväksi koska haluan päästä tämän obsun kanssa tositoimiin ja testailla ihmisten kuvaamista. Mä en käsitä miten voin olla näin rakastunut valokuvaamiseen, inspiroitumaan toisten ottamista valokuvista ja tähän harjoitteluun mitä nyt uuden putken kanssa joutuu tekemään. Tää on oikeesti paras harrastus mitä voi tällä hetkellä olla. Suosittelen siis kaikille, jotka ei keksi mitään harrastusta töiden tai koulun ohelle. Niin rentouttavaa ja luovuuden purkamiselle paras vaihtoehto. Nyt pakko mennä fiilistelemään lauantai-iltaa. Ihanaa iltaa siis kaikille! ♥

Eikö olekkin onnistunut tilannekuva? Otin Nellasta kuvaa ja tadaa, kärpänenkin ilmesty siihen. Hetken tuli repeiltyä tälle. Aika hieno hei!

NUORENA ÄIDIKSI, MIKSI?

Tämän ei pitäisi olla shhh-aihe nykypäivänä ja silti sitä yritetään hirveesti työntää pöydän alle koska onhan se nyt vähän edelleen ristiriitaisia tunteita herättävä asia. Joskushan se oli aivan normi hankkia lapsia lähes itsekkin ollessaan lapsia mutta nykyään se on jotenkin omituista ja herättää kysymyksen: miksi?

Itselle kyseinen sana pongahtaa mieleen kun alan miettimään minkälaisia mahdollisuuksia ihmisillä on kehittää itseään, tehdä mahtavia asioita joita ei voi tehdä välttämättä vanhempana ja kuinka hirveesti meillä on ihan oikeesti aikaa myös perustaa se perhe. Mikä kiire valmiissa maailmassa on? Perustellaanko se aina sillä, että jotkut on valmiita nuorena äidiksi tai että kun koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan? Jos kaikki asiat ajateltaisiin noin niin eihän me tehtäisi mitään tai sitten tehtäisiin kaikkea tyhmää ihan vaan koska on vaan yksi elämä ja kokee olevansa valmis. Miten 14-20-vuotias voi tietää olevansa täysin valmis kun ei siihen mennessä ole nähty isoakaan osaa elämää. Monet ei ole edes olleet kunnon töissä ikinä. Monet ei edes suorittaneet ammattitutkintoa tai lukiota loppuun tai kerenneet aloittaa edes opintoja. Monet ei edes osaa elättää itseään ja elelee vanhempien nurkassa lapsen ja poikaystävän kanssa tai sitten stereotyyppisesti vuokralla kidutaan pienillä tukirahoilla ja mietitään mites helvetissä maksetaan (kalliin) lapsen eläminen kun ei edes omiin menoihin voi käyttää vapaasti rahaa? 

Onko se siis valmiutta vai vaan tahtoa? Mun mielestä se näyttää erittäin epäkypsältä toiminnalta jos se on harkittua ja tahdottua. Vahinkolapset nyt on tarina erikseen ja siihen aiheeseen en edes lähde koska se saa mun hermon kireelle. Mua kiinnostaa se miksi ihmiset hankkiutuvat tietentahtoen äidiksi nuorena ja vielä kykenemättömänä edes elättämään itseään saati lasta ja mitkä on sen asian todelliset syyt? Kiinnostaa ihan työnikin vuoksi koska varmasti tulevaisuudessa mun asiakkaina tulee oleen entistä enemmän nuoria vanhempia ja olisi kiva tietää mitkä asiat johtaa noihin tekoihin ja valintoihin.

Lisäpointtina haluisin nostaa esiin sen, että minkä takia nuoria äitejä halutaan hyysätä ja taputella päähän kun lähetään puimaan tätä aihetta tai se miksi nuoret äidit oikeesti saavat jäätäviä hermokohtauksia jos edes joku eksyy puhumaan tästä aiheesta hieman erilaisemmalta kannalta kuin he? Sehän koko asian pointti on. Se asia jakaa ihmiset kahteen kastiin ja se on täysin normaalia saada ilkeitä, halveksuvia ja moralisoivia katseita ja sanoja sekä sitten saada hymyä, onnentoivotuksia ja tsemitoivotuksia samankaltaisilta ihmisiltä. Sitä se on ja mun mielestä on hassua nyt jos joku saa tästä postauksesta jonkun henkilökohtaisen iskun koska näitä ihmisiä on. Äitien pitäisi kuitenkin oppia suodattamaan niitä vihantunteita ja näkemään asioita laajemmin. Äitiys on semmoista etkä saa enää yhtä helposti anteeksi teiniragekohtauksia vaikka olisit 17-vuotias äiti. Jos olet 17-vuotias äiti niin monen silmissä olet aikuinen vaikka nuori olisit laillisesti.

Olenhan itsekkin halunnut äidiksi niin kauan kun osaan muistella ja se ajatus on todella vahvana joka päivä. Haluan äidiksi joskus tulevaisuudessa ja se on varmempaa kun mikään muu asia mitä tahdon joskus saavuttaa. Mulla on kuitenkin itsehillintää sen asian suhteen koska se ei vaan ole valinta mikä tehdään tahdon tai valmiuden takia. Mulle on monesti sanottu, että musta tulee yksi parhaimpia äitejä ikinä monien syiden takia miten olen osoittanut kykeneväisyyteni edes huolehtimaan itsestäni. Edes tätä mulle iso kehu ei ole saanut mua motivoitumaan hankkiutumaan äidiksi nuorena. Oman kodin hankkiminen on herättänyt monet ihmiset huomaamaan, että okei olen parikymppinen ja hyvin nuori mutta silti kykenen tähän. Kukaan ei epäile tai ole epäillyt mun kykeneväisyyttä ikinä tulla äidiksi, hankkia omaa kotia tai hakeutua Yliopistoon opiskelemaan. Ei kukaan koska olen todistanut pystyväni ihan vaan järkevillä valinoillani ja tietoisuudella elämästä.

Mä tiedän mitä lastenhoito on, mä jumankauta tiedän. Mä hoidan työkseni toisten ihmisten lapsia puolet omasta päivästäni ja niitä lapsia on parhaimmillaan vajaa kaksikymmentä. Kasvatan kirjaimellisesti työkaverieni kanssa monta lasta ja olemme vastuussa niistä. Työpäivämme ei keskity meihin vaan lapsiin. Me olemme vastuussa lapsista kokoajan, joka hetki ja jokaikinen nanosekuntti. Rakastan sitä työtä todella ja vastuutta mutta olenko valmis tuomaan sen saman kotiin töiden jälkeen? - Ehdottomasti en. Olen itsekäs parikymppinen tyttö, joka haluaa kipeiden jalkojen kanssa nopeesti kotiin ja heittäytyä sängylle läppärin kanssa ja syödä koska huvittaa. Mä en halua lapsen kasvatusvastuuta viellä itselleni. Se on liian paljon. Se ei todellakaan ole sama kuin lemmikki tai uusi harrastus. Se on uusi elämä johon ollaan joko valmiita tai ei ja se viimeistään huomataan siinä vaiheessa kun se nyytti on käsillä tai samoin kun minä eli kokemuksen kautta. Hankkiudu töihin lasten kanssa, paina duunia pienten vauvojen kanssa ja pyöritä sitä arkea edes se kahdeksan tuntia ja mieti sitten jaksatko sitä samaa loputkin tunnit päivästä ja jaksatko tehdä sitä niin kauan kun lapsesi on täysikäinen. Oletko valmis 18 vuoden kasvatusurakkaan?

Musta on aivan ihanaa, että on olemassa nuoria vanhempia. Nuoria isiä ja äitejä, jotka tekevät töitä, opiskelevat sekä samalla kykenevät kasvattamaan lasta siinä rinnalla ja olemaan vastuullisia vanhempia. Se on ihailtavampaa kun vanhemmuus 40-vuotiaana. Se saa multa todellista kunnioitusta. En näe siinä mitään pahaa, en todellakaan. Se on valmiutta, kykeneväisyyttä ja tahtoa. Se on hienoa ja ehdottomasti tavoiteltavaa jos on siihen kykenevä. Mulle kuitenkin lapsen kasvatus on erittäin tärkeä asia. Näen kasvatuksen yhtenä tärkeimpänä asiana ihmisen elämässä ja jos se kusetaan, niin siinä vaiheessa peli on jo puoliksi menetetty. Lapsuus on ihmiselle tärkeintä aikaa ja se kehitys mitä saadaan esimerkkinä 0-3 vuoden iässä on todella kriittisen tärkeetä ja jos silloin on sekavat elinympäristöt, äiti onkin yhtäaikaa oma biologinen äiti, biologisen äidin äiti tai isän äiti tai jos ainoot virikkeelliset toimet tapahtuu päiväkodissa niin voin sanoa, että sääliksi käy lapsi raukkaa. Miten siis joku nuori äiti tai isä osaa antaa lapselle hyvät puitteet kehitykselle ja virikkeellistä toimintaa kun ollaan niin naiiveja ja kokemattomia ettei osata edes maksaa laskuja, keittää perunoita ja jos tekee mieli lähteä festareille niin vauvan voi heittää matkalla omille vanhemmille ilman omantunnontuskia.

Mussa herää järkyttävän vihasia fiiliksiä kun tiedostan, että maailmassa on aikuisia, jotka kehottavat ja kannustavat omia lapsiaan hankkimaan lapsia nuorena ja käytännössä edes kun itse olevat laillisesti täysikäisiä. Mitä helvettiä sekin oikeesti on? Ei ole kaukaa haettua jos todetaan, että nämä ihmiset ovat itsekkin teinivanhempia olleet. Ei omena kauas puusta putoa. Kasvatus nostaa taas arvoaan tässäkin tapauksessa. Se mitä sulle lapsena opetetaan ja iskostetaan päähän, niin sinnehän se jää jollain osin ja valitettavasti näissä tapauksissa on juuri kyse semmoisista ihmisistä, jotka on saanut hienon mallin omasta äidistään ja sitten ihannoidaan nuorena äidiksi tulemista ja ei edes tiedosteta miten isosta ja vakavasta asiasta on kyse. Missä on vanhempi silloin? Onko vanhempi itsekkin todella niin vastuuntunnoton ettei aio edes suoristaa lapselleen faktoja tiskiin vaan pyörittelee teini-ikäistä lastaan jossain pumpulimeressä eikä kerro miten iso asia on lapsen kasvatus? Kato kyllä äiti auttaa sua ja äitille voit tuoda vauvapulleroisen koska haluat jos tytöt pyytää rimpsalle! Sitähän on perheen auttaminen. 

Ei varmaan ole ketään tässäkään asiassa joka ei tietäisi jotain nuorta joka olisi hankkiutunut raskaaksi lapsena tai teininä. Se on normaalimpaa kun moni muu asia nykypäivänä. Maailmassa tuntuu olevan paljon isompia ongelmia kun tää nouseva teiniäitiyden prosentti. Kyllä teiniäitejä hyysätään mutta aikuiset ihmiset vaikkapa huumeongelmineen työnnetään nurkkaan ja annetaan moraalinen paskamyrsky mutta kyllä teiniäitejä autetaan ja kannustetaan mutta missä on niiden moraalinen paskamyrsky todellisilta tahoilta, jotka todella herättelisivät nuoria jotka ihannoivat nuorena äidiksi tulemista. Mun mielestä vaan paras opetus olisi se, että kylmilleen kylmään maailmaan. Siinähän oppii sitten mihin liemeen itsensä sekotti. Kyllä jos äidiksi ryhtyy, niin se on kestettävä kun mies. Ei aina itkun tullessa voi soittaa omalle äidille ja pyytää hoitoapua yöksi tai hankkia lapselle hoitopaikkaa päiväkodista heti kun lapsi alkaa lähenemään sallittua "luovuttamisikää"

Ps. Ajatelkaa hieman tätä postausta toiselta kantilta jos alko hiillostuun aivoissa ennen kun revitte lastenne suusta tutin ja vedätte sen nenäänne. Kiitos.  

Joko helpotti? Nyt voit sitten varmaan kertoa miksi sinä olet ryhtynyt nuorena äidiksi ja miksi jos siis olet?

Te, jotka ette ole nuoria vanhempia niin jaammeko samoja ajatuksia aiheesta vai mitä sulla on mielen päällä?

Rakkaudella, teiniäitejä moralisoiva mutta samaan aikaan eräitä ihaileva.

UUSI RAKKAUSOBSU

Uusi obsu kotiutettu ja puhdas kemiallinen rakkausreaktio syntyi välilemme. Juuri niin ihana kun halusinkin ja ehkä jopa astetta laadukkaampana mitä kuvittelin näin edullisesti saavan. Pääsin vajaalla 500 eurolla kun ostin tämän ja isomman muistikortin häitä varten. Moni varmaan miettii miten voi saada "hyvän obsun" näin edullisesti mutta hei, voi! Nyt mieli on taas tasapainossa. Ihana tunne kun vihdoista viimein ostin ja eihän tätä ole kuin 8 kuukautta odoteltu. ♥

Harmikseltaan koko päivän on satanut niin en uskaltanut lähteä obsunkaa edes kuvailemaan terassia ja autoa pidemmälle koska en ole vielä saanut hankittua vastavalosuojaa joka edes vähän suojaisi linssiä sateelta ja sen semmoista tärkeetä. Huomenna uusi yritys!

Näihin lähipäiviin on sisältynyt kyllä monenmoista settiä ja niistä voisin tarinoida erikseenkin mutta ehkä mä vähän availen teille juttuja koska tarinointifiilis on jossain hukassa just nyt. Läpimärät tennarit on tullut tosi tutuiksi, kipeytyneet pohkeet kyykyssä olemisesta vielä tutummaksi (kiitos työ vauvojen ryhmässä), lyhyet yöunet koska eilenkin tuli kiinnostava Beck-leffa ja nukkua kerkee myöhemminkin (aamulla eri mieltä), tilannut ihanat conssit jotka on juuri niin mua ja kärsinyt käärmepelkoa pahimmillaan. Vaan minä pystyn tiiivistämään 35 minuutin kävelymatkan 15 minuuttiin koska pelko oikeesti työntää mua eteenpäin kun tiet on sateen kastelemia ja kastemadot oikeen haisee ilmassa. Käärmeitäkin voi siis olla lähistöllä omasta mielestäni. Täähän on oikeesti niin naurettavaa koska toi samainen matka tuli hetki sitten vedettyä nopeempaa koska heinäsirkkojen sirinä kuulosti mun päässä käärmeen sihinältä. Tarviin ammattiapua tähän.

Vetää nää työpäivät ja tohinapäivät kyllä voimat. "Heräilen" tälläkin viikolla kuudelta ja kello soittaa jo joskus puolelta ja ehkä väkisin nousen vartin yli kuus. Töissä aika nyt meneekin nopeesti ja sitten heti kun on jotain tekemistä töiden jälkeen niin kello näyttääkin kotona ollessa jo 19-21 ja sitten onkin jo aika alkaa miettii nukkumista. Terve vaan. Ensiviikkoa odotellessa koska herätys neljältä joka aamu. Ei vituta silti koska viikko lähempänä taas omia avaimia, omaa kotia ja omaa elämää. Herään vaikka koko vuoden neljältä ja teen töitä kuuteen jos tää tahti vaan nopeutuisi. Oon liian malttamaton mutta perkule olisi se vaan niin helpompaa alkaa etsimään vuokrakämppää mutta ei, mä en luovuta! Viikonloppuna taas kaikki näyttää kirkkaammalta.

Nyt kuitenkin toi jääkylmä päärynäjuissi, lukuisat tyynyt ja Netflix viehättäisi mua. Ehkä armahdan ja annan itselleni luvan katsoa leffan ja nauttia 10 tunnista lepoa. Huomenna toivottavasti paljon kuvamateriaalia mun uudella rakkausobsulla. Hyvää keskiviikko iivningii kaikille! :)

OLENKO YLIHERKKÄ COLOUR GODDESSILLE?

Mun on pakko kysellä täältä suunnasta jos joku muu olisi tietoinen mahdollisesta samankaltaisuudesta koskien Bed Headin yhtä tuotetta. Kyseessä on siis Tigin Colour Goddess jonka ostin vähän aika sitten pienoisesta alennusmyynnistä ja ajattelin laittaa testaukseen koska pääsääntöisesti olen kuullut pelkkää hyvää Bed Headin tuotteista ja varsinkin Tigistä koska sen sarjan tuotteita ei ole testattu eläimillä ja se on ehdoton plussa mulle. 

Tässä kuitenkin kävi pieni ikävä juttu ja ensimmäisen käyttökerran jälkeen oli vaan pakko todeta ettei minkäänlaista sileyttä tai muutakaan "erityistä" tapahtunut hiuksille niinkuin yleensä odottaa, että nyt edes sileyttä antaisi hiuksille mutta ei niin ei. Se ei kuitenkaan ollut se kaikista isoin ikävyys vaan se, että seuraavana päivänä ja toisen pesukerran jälkeen totesin, että mun päänahka on lievästi tulessa. En edes ajatellut siinä vaiheessa, että siitähän se nyt johtuu vaan raavin niskani verille seuraavana yönä ja sitäkin seuraavana jolloin myös kokeilin kaikkeni ja selvittää mistä ihmeestä kaikki johtuu. Töidenkin takia olin täikuurilla varulta että jos johtuisi niistä mutta ei sellaisiakaan löytynyt ja mitään perusteluita hirveelle kutinalle ja poltteelle ei keksitty. 

Yhtenä iltana sitten havaihduin suihkussa, että mitäs jos kaikki johtuu tosta hoitoaineesta ja päätin ihan kokeilumielessä olla käyttämättä sitä muutamiin päiviin ja kutina sekä arkuus päänahasta on kadonnut lähes kokonaan. Yritin tutkia ainesosista jotain ihmiselle ei suositeltavia juttuja mutta mitään hälyyttävää ei löytynyt ja netissäkään ei mitään varoituksen sanoja ollut vaan lähinnä kehuja kehujen jälkeen. Eikö olekin ärsyttävää muuten kun ei löydy tietoa silloin kun haluisi?

Oon aika varma siis että kaikki ongelmat päänahassa johtui tosta uudesta tuotteesta ja hämmentävintä on se, että muhun ei koskaan mikään uusi tuote vaikuta noin ja en ole yliherkkä millekkään. Joku pieni boikotti tuli ainakin hetkeksi Bed Headin tuotteisiin koska mistä sitä ikinä tietää jos vaan olen yliherkkä (ainakin tälle) kyseisen merkin tuotteille koska ei sekään paljoa vaadi.  

Kysymyksenä nyt teille, että onko jollain samanlaisia kokemuksia Bed Headin tuotteista vai oonko mä yksinäni näiden kuvitelmien ja tuntemuksien kanssa?

HOME SWEET HOME - PROJEKTI

Tavoittelen täydellisyyttä tässä mun koko oma-koti-projektissa ja jossain kohtaan tekisi mieli heittäytyä sängylle ja huutaa täyttä kurkkua epätoivoisena. Miten paljon onkaan asioita mitä mä muka tarvitsen? - Paljon. Asiaa ei myöskään helpota se, että en jaksa odottaa yli vuotta varsinaista muuttoa ajatellen.

Säästäminen ei todellakaan ole koskaan tuottanut mulle mitään ongelmaa ja näiden laskujen mukaan mulla ei tule oleen mitään ongelmaa tässä vuoden aikana ostaa kaikkea mitä haluan tai säästää sellaisiin asioihin mitkä sitten muuttopäivänä haen kaupasta. Taulutelkkareista lähtien olen miettinyt minkälaisia haluan ja nyt päänvaivaa vaan tuottaa se, että mistä ihmeestä bongaan juuri semmoiset mitä haluan. Kerrankin kun olisi melkein mahdollista valita mikä vaan, niin ei löydä mistään ja sepäs laittaa ärsyttämään niin hemmetisti. En halua tyytyä mihinkään sellaiseen mitä en varmasti halua vaikka tyydynkin yleensä aika vähään mutta tässä jutussa en aio nyt joustaa itseni kanssa. Jos haluan 52 tuumaisen taulutelkkarin olohuoneeseen ja 30 tuumaisen makuuhuoneeseen, niin mähän hankin ne tai sitten en katsele telkkaria ollenkaan. Tämän vanhan telkkarin voisin laittaa vaikka sitten kylppäriin. No ei vaiskaan! Tainno miksei?

Huonekaluihin tai vaikkapa näihin pieniin asioihin liittyvät ajatukset ei kuitenkaa ole niitä isoimpia tällä hetkellä vaan se, että minne haluan muuttaa ja miten ison kämpän ostaa. Voi taivas miten vaikeeta voi olla valita asuinalue ja koko kämpälle. Haluan joko Helsinkiin, Järvenpäähän, Hämeenlinnaan tai Tampereelle sekä haluan vähintään kaksion mutta mieluusti kolmion mistä kaataisin ylimääräiset seinät pois ja tekisin ison aukinaisen asunnon täydellisen valkoisena. Kyllä, tätä on pohdittu. Mistä löydän tarpeeksi sopivan kämpän sellaiseen? Haluan että kämpässä on tumma puulattia, valkoiset ikkunankarmit sekä ei todellakaan alkuperäistä keittiötä tai kylpyhuonetta tai sitten mähän remontoin viiden kuukauden ruokarahoilla koko asunnon juuri sellaiseksi kun haluan enkä välttämättä näe sitä kovin hyvänä valintana jos voin löytää jostain kämpän mikä miellyttää. Mistä löydän? Pitäisikö palkata joku salainen kämppien yksityisetsivä joka juoksisi asuntoesittelyissä ja bongaisi mulle jotain sopivia kun ei ihan himottaisi lähteä kiertämään kymmeniä asuntoja läpi ja ettiä sitä just sellaista mitä haluan. Turhauttaisi vaan pidemmän päälle ja lopulta tyytyisin johonkin vähempään. Kuulostaa musta aika loogiselta ajatustyyliltä vaikka itse sanonkin.

♥ Iso asunto missä on mahdollisesti korkeampi huonekorkeus kuin keskimäärin.
♥ Ehdottomasti valkoiset ikkunankarmit, uusitut ovet, keittiö sekä kylpyhuone.
♥ Korkeat tai muuten vaan isot ikkunat. Runsauskin on plussaa.
♥ Tumma puulattia tai samaa lähentelevä. Ei missään nimessä muovimattoja!
♥ Oma sauna. Harvemmin ei ole omistuskämpässä saunaa mutta pitäähän tämäkin olla listalla.
♥ Iso lasitettu parveke eli asunnon pitää olla vähintään toisessa kerroksessa.
♥ Iso kylpyhuone mihin voi asentaa kylpyammeen! Joskus sen kuitenkin hankin.
♥ Ennenkaikkea talon pitää olla uudehko eli vähintään 1990-luvulla rakennettu.
♥ Kerrostaloasunto oltava. Ei varmasti mitenkään epäselvää?

 ♥ Valkoisuutta ja selkeyttä. Ei tummia huonekaluja.

♥ Paljon peilejä ja erilaisia valoja pitkin poikin. Valoisuus kunniaan!

♥ Iso sänky joka on vähintään 160cm leveä mutta mieluusti 180cm.

♥ 4-6 hengen ruokapöytä keittiöön. Perhekeskeinen ihminen kun olen.

♥ Ei mitään vanhaa tai lainattua paitsi omat jutut mitkä koen hyvänä.

♥ Isoja tauluja ja erityisesti joku iso maisemataulu olohuoneeseen olisi aivan mahtava.

♥ Ehdottomasti pyykinpesukone ja tiskikone.

♥ Iso kirjahylly mihin voisi laittaa niin kirjoja kuin elokuvia. Vihaan säilytystilanpuutetta.

♥ Iso divaanisohva jonka väristä en ole viellä täysin varma.

♥ Mahdollinen avobaari seinälle ihan vaan kavereita ja vieraita varten. Joku saa auttaa juomien hankkimisessa!

alkaisin erottelemaan paremmin sellaisia postauksia mihin laittaisin aina erityisesti vaikkapa makuuhuoneen hankintoja ja toivelistaa, johon sitten aina päivittelisin tietoja ja voisin niistä väkertää oman ''wishlist'' osion tuonne oikealle mistä pääsisi aina helposti näkeen mitä oon hankkimassa ja mitä oon hankkinut eri huoneisiin tai käyttötarkoituksiin. Voisi helpottaa jopa mua itseäni tämän kaiken säätämisen keskellä. Kuulostaako kivalta? Taidanpa väkertää semmoisen!

MUN VAUVA ALOITTAA KOULUN

Kohta on jo seittemän vuotta kun mun pikkusisko synty ja nyt maanantaina se aloittaa jo peruskoulun. Mihin se aika katos? Eihän mun pieni ole viellä valmis menemään mihinkään julmaan koulumaailmaan mutta pääasia on, että kyseinen koulu on landella jottei siinä koulussa ole mitään kiusaajahirviöitä (kuulemma) kiusaamassa mun silmäterää tai sitten en mene takuuseen millaiset seuraamukset seuraa jos saan kuulla semmoisesta. 

Tänään vietettiin monta tuntia koleessa säässä pikkusten kanssa, herkuteltiin meitä varten avatusta pitseriasta ostetuilla randomnimisillä kokiksilla ja harjoteltiin järkkärillä kuvaamista pitkin leikkipuistoja sekä aiheutettiin hymyjä ihmisten naamoille kun vähän sekoilutasot oli taas korkeissa lukemissa. Suku(vika)taito. 

Ei mikään parhain tunne kun joutu taas antaan pitkät halit ja pusut pikkusille ja sanoo heipat. Itku ei ollut kaukana kun mun isovauva puristi haliotteessa sylissä ja mä sille elämänohjeita annoin että koulussa ei saa kiusata, opettajaa pitää kuunnella, kunnolla pitää olla ja äitiä ja iskää pitää totella. Perseestä kun ei voi asua samassa paikkaa näiden apinoiden kanssa. Jatkuva ikävä on ihan helvettiä ja melkeen sydäntä riipas kun toinen sanoo, että tulee niin kamala ikävä. Uusioperheet ja kaikki perhesäädöt on niin suoraan sieltä. Sitten kun mulla on oma kämppä niin ei oo epäselvää ketkä mä pyydän ekana yökylään! Mun pikkumurut. ♥

Rakastan yliyliyliyliyliylikaiken. Period. ♥

JUMALA ON SATUHAHMO

Huomio huomio huomio! Ei herkkänahkaisille.

(zazzle.co.uk)

Maailmassa on tuhat ja yksi asiaa, joita vielä en ymmärrä enkä tiedä haluanko ymmärtää. Yksi näistä lukuisista on uskonto ja en tiedä miten vielä nykyäänkin löytyy ihmisiä, jotka on niin suoraansanotusti aivoistaan puhkipestyjä kloritella ettei minkäänlaista realistisuutta tunnu löytyvän tämän asian kohdalla. Kyllä, realistisuutta.

Uskontohan käsitteenä tarkoittaa siis johonkin uskomista ja tässä tapauksessa ei varmaan ole kellekkään epäselvää mikä uskonaihe on kyseessä eli siis ne kaikkia auttavat ja maailman pelastavat herrasmiehet Jumala ja Jeesus joiden biologisesta suhteestakaan ei pahemmin mitään tieteellisiä tai todistettuja (mustaa valkosella sormenjälkineen, dna-näytteitä, syntymätodisteita jne.) todisteita ole koska kaiken realistisuuden ja yleisbiologian opiskelun jälkeen ei varmasti ole kellekkään epäselvää miten lapsia syntyy ja kukaan, missään tai ikinä ei pysty tosta noin vaan siittämään ketään naista pelkällä tahdon voimalla. Kuvittelisi näin mahtavassa ja kykenevässä maailmassa semmoseenkin kykenevän joku muukin kun vaan joku yksi heebo vuosituhansien takaa.

"Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."

Ärsyttää tai ei vaan perkelesaatana hermostuttaa ihmiset, jotka oikeesti kuittaa kaiken Jumalan nimeen. Jumala auttaa, Jumala tulee ja pelastaa, Jumala tekee näin ja noin eikä ole mitään hätää vaikka oltaisiin kadulla asuvia, päättömiä, sairastettaisi tappavaa syöpää, karhu kävelisi vastaan metsätiellä murhanhimo silmissä. Jumalahan pelastaa. Onhan se aina pelastanut ja pelastaa edelleen. Jumala pelastaa hyvät ihmiset, viattomat ja uskovat ihmiset lähtee taivaaseen. Mites sitten ne lapset, jotka kuolee joka hetki ympäri maailmaa nälänhätään ja sairauksiin? Entä ne ihmiset, jotka syntyvät sokeina tai kykenemättöminä ikinä puhumaan? Entä ne ihmiset, jotka ei koskaan pääse viettämään ensimmäistä syntymäpäiväänsä tai entä ne, jotka helvetti uskovat viimeisellä sydänjuurellaan johonkin Jumala-kuvitelmaan taivaassa ja lopulta kuolee traagisesti raamattu sydämellä? Kiitos paljon Jumala. Eihän sua voi kun arvostaa ja rakastaa. 

Tästä aiheesta on kirjotettu niin kauan kun koko Jumala-heebo on edes ollut ihmisten kuvitelmissa ja mielipiteitä löytyy yhtä paljon kun sanoja mutta mun mielestä on jotenkin naurettavaa edes kuvitella pienellä aivosolun nykäykselläkään johonkin Jumalaan jossain taivaassa. Maalaisjärki helvetti käteen, jalkaan ja päähän. Suoristetaan vaikka tähän myös se, että Jumala tai Jeesus eikä niiden lähisukulainenkaan ei ole kirjoittanut raamattua vai pitäisikö sanoa raamattuja. Ne on kuin Harry Potterit. Uusi ja vanha testamentti ja niiden kymmenen jatko-osaa eri lisäosineen ja niiden extra-pidennetyt versiot ja niiden behind-the-scenes-osat.

Mulle uskovat ihmiset on tyhmiä. Suoraansanotusti tyhmiä. Kukaan fiksu ihminen ei usko mihinkään satuhahmoihin niin kovaa, että nojaa koko elämänsä niiden nimen ja kuvitelman puoleen. Se on heikkoa ihmisyyttä ja oikeesti, avun tarpeessa olevia yksilöitä ovat. Mikään tai kukaan ei kontrolloi meitä eikä varmana auta hädän tullessa. Elämä on niitä kaikille tapahtuvia hyviä sattumia sekä myös niitä huonoja. Kyllä se niin menee tuolla metsäneläintenkin maailmassa, että joskus sä tuut syödyksi ja joskus sä saat syötyä. Elämä on ja kukaan yksisarvinen ei tule pelastamaan viatonta pupujussia karhun suusta Jumalan lähetteliäänä.

Ihmiset on luonu kuvitelmia jostakin mihin uskoa, koska onhan se nyt hämmentävää kun ei tiedetä miksi me täällä ollaan, mihin pitäisi tähdätä, miten pitäisi ajatella ja ketä uskoa. Nykyään kuitenkin kaikki asiat ja opit on niin kehittynyttä, ihmiset on todella kehittyneitä ajatuksiltaan ja ollaan modernisoiduttu kaikilta osin. Maailma on paljon erilaisempi kun vuosituhansia sitten jolloin tieteilijät sun muut suitsukkeiden heittelijät kirjoittivat raamattuja. Onhan satukirjoja nykyäänkin ja silti kukaan ei usko Voldemortiin. Get real. Kyllähän Volekin voi olla olemassa kerran Jumalakin on. Siitä sentään on jopa kuvamateriaalia. (totaallinen repeeminen)

Vaikka naureskelenkin ja päivittelen ihmisten maalaisjärjettömyyttä, niin myös jossain määrin suren tällaista. Miten ihmiset voi olla niin kelmutettuja johonkin sairaaseen harhakuvitelmaan. Niinkö paljon se usko lohduttaa ihmisten mieltä, että on aivan pakko uhrata ja uskoa koko elämänsä jonkun tuntemattoman satuhahmon nimeen? Todella surullista. Onnistunutta aivopesua. Mä en usko mihinkään, jota en ole tavannut tai muutenhan olisin aika pomputeltavissa mutta sellaisiahan uskojat on. Hypitään ja mennään raamatussa sanottujen asioiden mukaan, kehitetään oma identiteetti sen mukaan ja omia mielipiteitä ei edes hankita vaan uskotaan niin miten kirjassa lukee.

Homot on helvetistä, saatanallista syntiä ja sitten kun käännät sivua niin Jumalan hyvyyttä ylistetään ja miten Jumala hyväksyy kaikki ja kaikkine vikoineen sekä uskomalla pääsee taivaaseen mutta syntiähän se silti on saatana soikoon. Tapa ihminen ja pyydä anteeksi, niin pääset taivaaseen ja kaikki tekosi on anteeksi annettu. Wou-ou-ou. Todellinen kirjailijaluonne kirjoittanut tommoisia pätkiä oikein harhauttamaan ja sekoittamaan ihmisten päitä. Tekopyhää tekstiä. Oikein perus ihmisluonteinen on kirjottanut tollaista. Eka kielletään, sitten kumotaan äskeinen ja kohta taas kielletään sivulauseessa. Ei sitä ainakaan kukaan suvaitsevainen tyyppi ole luritellut sanoiksi vai tollaisiako heeboja ihmiset ihailevat? Nimenomaan. Sadistinen paska koko Jumala. Tappaa ja ottaa oman tahtonsa mukaan ja pitää elossa ne pahimmatkin ihmishirviöt. Eikö toi jo pitäisi herätellä ihmisiä? Ei. Sairaita taitaa nekin olla, jotka uskovat noin sairaisiin teksteihin ja elävät sen mukaan.

Jos et siis usko yksisarvisiin, lohikäärmeisiin, Voldemorttiin, lentäviin lautasiin, ufoihin, hammaskeijuihin ja muihin mahtaviin satuhahmoihin, niin miksi uskot Jumalaan? Tekeekö Jumalasta uskottavan se, että se lupaa hyviä asioita? Tekeekö Jumalasta uskottavan se, että kukaan ei ole täysin koskaan kumoomassa tarinoita koskien häntä? Niinpä. Minkäs teet kun uskonto tulee aina oleen yks sairaampia ongelmia maailmassa, joka aivopesee ihmiset ja aiheuttaa vaan enemmän pimahtaneita ihmisyksilöitä toteuttamaan oman käden voimaa.

Tehdäänpäs viellä lopuksi muutamia asioita selväksi niille, jotka eivät ole sitä viellä sisäistäneet. Meitä ihmisiä ei kukaan hallinnoi vaan me itse hallinnoidaan itseämme ja sattumia tapahtuu kaikille, niin hyviä kuin huonoja eikä siinä ole mitään yliluonnollista. Joskus hyvät sattumat vaikuttaa ihmeiltä ja huonot sattumat todella pahalta kohtalolta. Kaikki kohtalot, karmat ja Jumalat on ihmisten keksintöjä nimittämään jotain tapahtumia, asioita tai kuvitelmaa johonkin tapahtuneeseen. Ihmisestä ei tule parempi ihminen vaikka kävisit joka päivä kirkossa istumassa ja kumartamassa alttarilla mutta jos menet luovuttamaan verta niin voit olla 100% varma, että autat ihmisiä ja teet todella jotain avuliasta ja hyvää ihmisyydelläsi. Ihmisyys ei ole lampaana olemista, me oltiin niitä vuosituhansia sitten eikä meidän tarvitse nykyään kumarrella ketään eikä uskoa satujuttuihin koska me ollaan tarpeeksi kykeneväisiä itsekkin pärjäämään oman tahdon mukaan.

Jeesus (ehkä oli ehkä ei) tai Jumala ei ole kukaan eikä mikään. Se on kuvitelma ihmisen sisällä jostain hyvästä ja kaikkivaltiaasta.

That's it. Siinä mun mielipide ihmisiä saastuttavista "herroista".