RISTEILYREISSUN OSTOKSIA

Hej! Ajattelin näyttää hieman mitä juttuja ostin Tallinnan risteilyltä ja mitään sen erikoisempaa ei ole näytettävänä kuin muutama uusi kynsilakka, hajuvesi, meikkivoide, puuteri sekä hiusväri. En ajatellut alkaa kuvailemaan teille mun karkkisaalista tai muita epäoleellisia ostoksia kuten suuvesiä, joten siksi tämä saalis näyttää jotenkin niin hurjan pieneltä. Oon kuitenkin erittäin iloinen näistä kaikista ja vaikka kuinka podin morkkista rahanmenosta niin näitä en kyllä palauttaisi mistään hinnasta koska jokainen näistä on tarpeellinen mun elämässä ja uskon, että jokaisen tulen käyttämään pohjan viimeistä hippusta myöten.

Ostin Salvatore Ferragamon ihan itselle ennestaan tuntemattoman hajuveden nimeltä Signorina ja olin jo pitelemässä kassalle vietäväksi Escadan uutukaista kesätuoksua mutta kun testasin tätä tuoksua sitten viellä varmuuden vuoksi, että jos löytyisikin vähän parempi versio kun tämä pullo jostain syystä huusi mun nimeä siellä hyllyllä mihin just ja just yltyin edes. Olin samalla sekunnilla myyty kun pääsin tuoksuttamaan tätä. Aivan täydellinen tuoksu! Todella naisellinen ja pehmeä tuoksu sekä kaikista eniten pisteitä tästä tuli sen takia koska tämä ei tuoksunut ensiyrityksellä vain alkoholilta vaan tuoksun pääsi heti tuntemaan eikä tarvinut odotella, että järkyttävä alkoholikäry lähtee. Hintaa oli jonkin verran alle 60 euroa mutta oon edelleen sitä mieltä, että vaikka hintaa olikin tuon verran niin Marc Jacobsin tuoksusta kun olen maksanut reilusti yli 70 euroa niin omatunto antoi hieman periksi kyllä tämän suhteen.

Kynsilakkoja en kyllä aikonut missään nimessä ostella kun olen tosi vähän lakkaillut kynsiä viimeisten kuukausien aikana mutta kun näin O.P.I-hyllyn ja siinä keikkuvan "9,95 euroa" kyltin niin en voinut vastustaa himoa ja valitsin pitkän harkinnan jälkeen monista ihanista sävyistä kaksi minulle itselle sopivinta - eli tietenkin pinkkejä sävyjä - ja maksoin parikymppiä näistä kahdesta mikä on yllättävän hyvin kun Suomessa näiden kappalehinta hipoo lähinnä naurettavuuksia ja en ole jaksanut pitkään aikaan tilailla edulliselta sivulta näitä kynsilakkoja kun pakkasin jo muuttokuormaankin kaikki kynsilakat. Näille tulee kuitenkin tarvetta varmasti!

Rimistä ostin parhaimman nopsaan meikkiin tarvittavan meikkivoiteen sekä mattapuuterin sekä hiusvärin koska Tallinnassa hiusvärit on todella edullisia ja olisin varmaan enemmänkin näitä ostanut jos oltaisiin autolla oltu liikenteessä. Kosmetiikan lisäksi ostin aivan ihanan rannekorun sekä isohkot timanttikorvikset eräästä korukaupasta, jonka nimeä en muista kyllä. Ainiin ja kynsilakkojen sävyt olivat Elephantastic Pink ja Koala Bear-y!

That's it. 

22H RISTEILY

Hej! Täältä kirjoittelee hyvin väsynyt ja lihaskipuinen tyyppi. Kotiuduin risteilyltä muutamia tunteja sitten ja täytyy sanoo, että ihana olla taas kotona. Paljon kivoja juttuja tuli tehtyä ja nähtyä mutta on se kyllä aina tosi jees palata kotiin. Kyllä täytyy nostaa omalle isälle ja äidille hattua, että on jaksanut mua ja muita sisaruksia vahtia laivalla joskus silloinkin kun itse olin lapsi. Meidän sukunimen kantavat lapset kun on käynyt aika hurjan monesti laivalla noin keskivertoon verraten ja mulle riitti melkeinpä tämä yksi kerta jo omien pikkusisaruksien kanssa kun he ovat nyt siinä iässä, että tutti on pois pelistä ja kielellinen kehitys on huipussaan.

Laivalle lähdettiin eilen iltapäivästä ajeleen ja laiva lähti satamasta puoli seitsemän aikoihin. Koko ilta mentiin pitkin laivaa - varsinkin sitä lasten leikkipaikkaa ympäri - ja käytiinhän me syömässä iltabuffettikin puoli yhdeksästä eteenpäin. Oli se vähän erilaista syödä niin myöhään niin vahvasti mutta hei kerrankos sitä laivalla ollaan niin ei sillon aleta tiukkapipoileen kun sitä teen jo ihan tarpeeks muutenkin. Syöminkien jälkeen mentiin istumaan vielä toviksi "baariin" ja katselemaan ihmisten vipellystä ja sähellystä sekä tietenkin nauttimaan drinksuja. Onko mikään päheempää kun välkkyvät jääpalat ja valotikut?!

Lyhyeksi jääneet yöunet ei tuntunut missään kun herätyskello sitten alkoi sitten tänä aamuna seitsemältä huutamaan. En ole eläissäni noussut kyllä yhtä helposti sängystä ylös kun tänä aamuna ja se oli aika historiallista mulle. Muutama tunti me sitten kulutettiin maissa ja se oli justiinsa tarpeeksi koska kuinkahan monesti itsekkin oon kiertänyt ne samat ostoskeskukset Tallinnan keskustassa, että en mä kovin paljoakaan maista mitään ostanut mutta laivalta sitten löytyikin pari aika ihanaa juttua mitkä postailen myöhemmin tänne. Toivottavasti jo huomenna heti aamusta jos vaikka historiallisesti nousisin toisen kerran ajoissa ilman ongelmia.

Tallinnasta kun päästiin takaisin laivalle niin loput reilu viisi tuntia meni hurjan äkkiä ja siinä kerettiin käydä syömässä, hieman leikkimässä ja shoppailemassa viimeisiä tuliaisostoksia perheenjäsenille ja vähän muillekkin. Kertakaikkiaan oikein ihana reissu mutta nyt kyllä kiittää kädet sen verta kovin kipusykäyksin, että ei hetkeen kyllä tämä tyttö kantele 30 kiloista matkalaukkua sekä käsilaukkua eikä varmasti kyllä lähde Helsingin rautatieasemalle niiden kanssa säheltämään. Seuraavalla kerralla minä menen Tallinnaan autolla enkä enää ikinä junalla. Intercityt varsinkin on kyllä jostain niin kaukaa mun suosituslistoilta, että vaikka kuinka ovat mukavia, ilmavia ja numeroidut istumapaikat niin silti mä lämpenen noille lähijunille sen verta suurella sydämellä, että seuraavalla kerralla menen vaikka bussilla kotiin kun Intecityyn menen rämpimään ja varsinkaan istumaan vanhan yläasteopettajan viereen kiusalliseksi pariksi tunniksi. Voitte miettiä mimmoista se sellainen kokemus on rankahkon 22 tuntisen jälkeen. Nyt hymyilyttää mutta ei kyllä siinä tilanteessa. Miten voikaan maailma olla näin pieni!

Nyt voinkin sitten huokaista helpotuksesta, että sain tehtyä matkapostauksen ajoissa ja nyt voin heittäytyä x-asentoon sängylle.

Ai, että miten ihanaa olla rauhallisessa ympäristössä. Öitä! ♥

IT'S A GREAT DAY TO BE ALIVE

Ensimmäisiä puhelinkuvia korkattu blogin puolelle! Tuntuu vähän oudolta ehkä mutta toisaalta tää oli niin helppoa ja varsinkin sen takia kun kuvat ei ole mitenkään erityisiä niin on kiva, että ei ole tarvinut järkkäriä vaivata tuommoisten kuvaamiseen. Taidankin tästä lähtien kuvata kaiken "turhan" puhelimella niin bloggaamisestakin tulee rutkasti helpompaa ja lähes jokapäiväistä. Mä niin aion aktivoitua tämän kanssa! Onko hirmu paha jos puhelinkuviakin tulee blogin puolelle?

Mulla oli tänään aika ihana sunnuntai. Heräilin joskus vähän yli kymmenen ja heti ensimmäisenä puhelin kouraan. Tekstailua ihanalle (mä en kestä, oon kun teinityttö), sähköpostien läpilukemista ja Facebookin läpiselausta. Miten helppoa voi ihmiselämä ollakkaan! Tunnin pötkötin peittojen seassa ja kattelin ikkunasta viereistä metsää ja olin vaan. Ihana tietää, että on sunnuntai ja huomenna ei ole töitä. Kun ylös sängystä pääsin niin aloin heti laittautumaan kun päätettiin äidin kanssa lähteä elokuviin katsomaan Mandelan elokuva kun sitä molemmat ovat halunneet nähdä ja nyt oli hyvä tilaisuus nähdä se. Elokuva oli kyllä yksi huikeimpia elokuvia mitä olen nähnyt jo ihan sen tunnelatauksen takia mitä entuudestaan mulla oli kyseistä henkilöä ja hänen merkitystään kohtaan. Hienosti toteutettu elokuva ja pisteet siitä koska mä hyvin harvoin liikutun kyyneliin asti elokuvateatterissa ja nyt tais käydä parissa otteessa näin.

Viikonloppu on myös ollut vähän herkuttelupainotteinen kun nykyään ruokavalio näyttää lähinnä samalta kun mun marsujen ja siinä ei todellakaan ole mitään negatiivista koska kun oon alkanut juomaan vettä enemmän ja syömään säännöllisesti niin mä oon paljon paremmalla tuulella ja jaksan tehdä hitoksee enemmän asioita. Huomenna taitaa herkuttelu kyllä jatkua kun lähden reissun päälle mutta ei se niin vakavaa oo. Alkoholittomat mojitot huutelee mua jo! Aivan ihana alkuviikko mulla tiedossa ja toivottavasti teilläkin. Aion ottaa paljon kuvia ja sitten tulla kertoilemaan vähän paremmin mitä tuli tehtyä.

Viettäkää ihana alkuviikko kuten mäkin aion! ♥

ÄSNELOSEN OMISTAJA

Mä olen kai nyt tästä päivästä lähtien se älypuhelinriippuvainen, joka elää puhelin kädessä ja katse tarkasti naulittuna näyttöön. Mä hankin tänään vihdoista viimein kunnon älypuhelimen ja kyllä täytyy myöntää, että vaikka kuinka epäilin tätä niin kyllä tämä on kaiken arvoinen. Huikea kamera, äänentoisto ihan loistava mun makuun sekä selkeä ja tuttu käyttää kun Samsung-tyttö muutenkin ollut pitkään. Täyttä puhelinrakkautta jos semmosta on edes olemassa. Kaikesta tekee vielä huikeempa se, että parin päivän päästä starttaa mun uusi liittymä ja siinähän on kaikki rajatonta. Rajattomat tekstarit, rajattomat puhelut, rajaton netti.. oh man.

Mulla on uponnut tänään ihan liikaa satasia niin junalippuihin, puhelimeen, puhelimen vakuutukseen ja puhelimen suojakuoriin, että pakko alkaa katsomaan vähän itseni perään. Se on vähän ongelmana kun on koko ikänsä säästänyt rahaa ihan tosi tiukasti ja teen sitä edelleenkin mutta välillä on pakko tehdä vähän isompiakin ostoksia ja tämä nyt oli yksi niistä. Alkaa ärsyttämään vaan se miten paljon rahaa uppookaan tommosiin asioihin mutta oli tämä ihan ajankohtainen ja aika tärkeäkin ostos kun ajattelee tuota mun eläkeikäistä Samsung Galaxy Miniä, joka on uinut niin vedessä mutta myös värjääntynyt siniseksi housujen taskussa eikä tuo akun kestokaan hivele edes "tavallisen käytön" jaksamista. Puhelin ei oo koskaan ollut mulle tosi tärkeä juttu mutta tästä lähtien se taitaa olla..

Itube on muuten ihan mahtava ominaisuus puhelimeen. Mä tuun niin tarviimaan tätä kun muutaman päivän päästä istun junassa ihan tarpeeksi sietokyvylleni, että pakko edes musiikkia olla kun Ipodinkin kerkesin hukkaamaan muuttokuorman viimeisimpiin laatikoihin. Junamatkoista puheenollen siis oon tällä hetkellä ansaitulla talvilomalla viisi päivää ja suuntaan laivalle vähän nauttimaan rakkaiden seurasta. Vähän erilainen laivareissu tulossa mutta todellakin odotettu. Taitaa olla reissun päällä muuten tämä puhelin enemmän kuvausvälineenä kun tuo parikiloinen möllykkä eokseni vaikka kuinka rakastankin häntä.

Pitäiskö liittyä Instagramiin? Pääsen sinne nyt vihdoinkin!

JOSTAIN PITÄÄ TINKIÄ

Viikko on jo kohta puolessa välissä ja mulla on ihan mielettömästi stressinpoikasia mukana matkassa enkä oikein jaksa töiden lomassa tehdä muuta kuin tavata kavereita ja nukkua. Se on kai tavallista jossain määrin kun ei ole aikaa enää muka harrastuksille mutta silti monta tuntia päivästä palloilee pitkin poikin ilman että edes on mitään tekemistä. Aina vaan laittaa tekosyitä sillekkin miksei nyt voi kantaa kameraa mukana (ruma harmaa sää, sataa vettäloskaapuukkoja tai jotain muuta) tai miksi ei voi viimeistellä jo puoliksi tehtyä postausta. Joskus vaan ei pysty repeemään bloggailun pariin ja sen tietää jokainen bloggaaja, joka omistaa myös työpaikan ja normaalin arkielämän. En tee tätä työkseni vaan työni ohessa ja siihen on hyvä aina tukeutua kun tuntuu, että taas on tullut liian monta päivää viimeisestä postauksesta. Mitä sitten? Kyllä ihmiset ymmärtää. Itse en vaan haluaisi hyväksyä sitä, että en pysty tekemään ihan kaikkea sata lasissa.

Kello soitti tänä aamuna jo neljän jälkeen ja kyllä ne aamuherätykset on vuosi vuodelta yhtä vaikeita mulle. Luojan kiitos sain kyydin viideltä bussipysäkille, että ei tarvinut lähtee tarpomaan pimeeseen erämaahan puoleksi tunniksi. Kaikkea sitä ihminen tekee rahan eteen ihan oikeesti. Ootteko miettinyt sitä miten paljon ihmiset joutuu joustaan ja tinkiin omasta elämästä, että voi tehdä töitä ihan kohtuuttomin työajoin tai työmatkoin sekä silti elään lähes sietokyvyllisissä taloustilanteissa. Kaikella on hintansa mutta joskus aamuyön tunteina nää kaikki ajatukset on vaan vähän isommalla äänensävyllä ajatuksissa. Tämä on sitä maagista "elän viikonloppuja varten" aikakautta kun mikään arjessa ei ole mieluista paitsi kotiinlähtö töistä.

Monenmoista ajatusta siis mun pääni sisällä ja monenmoista asiaa pitäisi saada tehtyä. En siis aio ottaa stressiä bloggailusta juuri nyt koska haluan tehdä asiat kunnolla loppuun, viettää aikaa kavereiden kanssa ja elää elämää, joka pikkuhiljaan alkaa maistumaan paremmalta. Kotiutin 2-vuotiaana saadun kiikkunorsunkin omaan muuttokuormaan isovanhempien muutokuorman teon (me kaikki muutetaan samaan aikaan) yhteydessä, että kai sitä voi taas todeta, että vanhaks tässä ollaan tulossa kun omat lapsuustavarat alkaa siirtymään omaan omistukseen. Vanhana ja raihnaana kuitenkin aion nyt viettää hetken illasta erään ihanan ihmisen seurassa ja saada nukutuksi huomista uutta työpäivää varten. Kauniita unia kaikille ja kyllä se viikonloppu sieltä tulee!

HENGENPELASTAJA TÄSSÄ NÄIN

Wuhuu! Mä tein sen mitä oon halunnut tehdä jo pitkään. Mä kävin eilen luovuttaan verta! Taas sai yliviivata yhden kohdan pois Bucketlistiltä ja olla itsestään ylpeä. Toivottavasti verelle tulee hyötykäyttöä koska on tässä nyt viimeset 24 tuntia ollut aika vetoveks, hutera ja hömelö olo. Töissäkin melkein konttasin koko päivän kun jalat maitohapoilla ja heti kun tauoilla pääsi sohvien lähelle niin siellä mä olin tyynyjen seassa katse lasittuneena seinään. Huh, miten pieni muutos kehossa voi vaikuttaa niin paljon yleiseen jaksamiseen. Kaikki oli silti tämän arvosta ja seuraavalla kerralla muistan, että juoda pitää oikeesti ihan hirveesti. Lesson learned.

Olin suunnitellu kaverin kanssa, että mentäis tänään paikallispeliin Hakamettään mutta kävi taas tyypilliset "ei onnistu" tapahtumakäänteet ja tässä sitä istun nyt varsin tyytyväisenä yöpaita päällä ja mietin mitä tekis ja tutuimmat tekemisvaihtoehdot ois ne, että katsoisko elokuvan vai nukkuisko. Mikä ihana fiilis kun voi tehdä mitä vaan ja tietää, että huomenna saa nukkua pitempään kun kello kuus. Rakastan sitä henkilöä joka on keksinyt viikonloppuvapaat.

Mä oon tässä rustaillut pari päivää erästä faktapostausta itsestäni ja pakko myöntää, että mulla on välillä liian hauskaa sen kanssa ja toivon, että saisin sen tehtyä valmiiksi viikonlopun aikana koska mä itse henkilökohtaisesti pidän eniten blogeissa juuri kyseisistä postauksista ja musta on aina kiva nähdä pieniä hassuja faktoja ja epämääräsiä tietoja jostain ihmisestä. Mä tunnun vaan olevan mitä epämääräsempi aina kun tajuan kirjoittaa jonkun uuden faktan ja parempaa peiliä minuuteen ei ole kun lukee noita faktoja ihan hämärästä käytöksestään tai omituisista ajatuksistaan. Parasta itsetutkiskelua!

 Minkälaisia postauksia te tykkäätte blogeista lukea?  

Tällainen pikkukatsaus tähän hetkeen ja nyt silmät sikkurassa aion hakea mun jääkylmän kokiksen jääkaapista ja aloittaa viikonlopun hyvillä mielin. ♥

Ihanaa perjantaita!

STOCKMANN THE OSTOSPARATIISI

Heippa! Onko yllättävää, että oon taas ostellut tavaraa? Kotijuttuja valtaosa tälläkin kertaa ja varsin tarpeellisia sellaisia. Oon himoinnut mun tulevaan keittiöön valkeeta teemaa mutta haluan tätä tietynsävyistä puumateriaalia myös ja mikähän paras mahdollisuus mulla oli hankkia sellaisia tuotteita kun Stockmannilla oli Casa Stockmannin akaasi-tuotteet -20% alennuksella kanta-asiakaskortilla ja on kyllä varmaan vieläkin kun sielä eilen vasta kävin. Kotiutin ruokailuvälineille lokerikon (11,90e), leikkuulaudan (15,90e) ja veitsiblokin (13,90e). Olin myös etsiskellytkin vähän mieluista patahansikasta ja taisin ehkä vähän innostua kaverin Lexington hehkutusta ja otin kierrellessä itselleni tuollaisen jenkkilippukuosisen version mistä tykkään tosi paljon. Hintaa oli 13 euroa, joten ei mitenkään erityisen paljon kun kyseessä kuitenkin laadukas merkki ja muuten menee käteen kun käteen. Unisex-malli selvästi!

Tigeristä löysin neljä kivan väristä valokuvakehystä, mittalusikat (mitä en jaksanut kuvata) ja Ur&Pennistä Montinin koruja kolmen euron yksilöhintaan. Menkää kuolaamaan niitä koska ne on tosi edullisesti alennettuja ja kun normihinnatkaan ei ole paljon niin alennetut korut on lähes ilmaisia. Kelloista puhumattakaan..

Mulla on tiedossa huomenna tyypillinen työpäivä, joka on ihanasti lyhyempi kun mun jokapäiväinen kahdeksan plus tuntia ja sen jälkeen sitten suuntaan tekemään jotain jännittävää ensimmäistä kertaa ikinä. Huomenna yliviivataan eräs kohta Bucketlistiltä!  Miten musta tuntuu, että kaikki asiat alkaa vaan maistuu paljon paremmilta kun kesä alkaa lähestymään? Kaamosmasennukselle heipat ja samoiten teille nyt koska mä alan väkertämään toista postausta sekä pänttäämään autokoulun oppikirjaa sekä painamaan repeattia tälle kappaleelle kymmenettä kertaa tänään.

Ps. Tiedättekö mikä ärsyttää eniten kun kuvaa kotiostoksia? Kun niitä ei voi kuvata niille kuuluvissa huoneissa. Joudun kuvailemaan mun huoneessa näitä ja kun yrität kuvaa jotain keittiövälineitä niin se on sama kun yrittäisit kuvata vaatteita saunassa. Kun ei sovi yhteen niin ei vaan sovi. Onpa taas suuret ongelmat. 

ELÄMÄN ESIMAKUA

Päänsisäisesti on lähtenyt jo lähtölaskenta käyntiin. Mulla on jatkuvasti päällä valtava tunnekirjo ja yritän saada välillä happea tältä jännitykseltä. Kolmen kuukauden päästä ollaan niin lähellä muuttoa, että voi aistia jo sen fiiliksen nyt. Mua ei ole ikinä jännittänyt mikään näin paljon, ei yhtikäs mikään. Ei ammattikoulun aloitus, ei opinnäytetyöjutut, ei valmistuminen, ei työhaastattelut, ei vaan sitten mikään tämän rinnalla. Tämä on niin valtava harppaus mulle täysin uuteen ja tuntemattomaan, että koen jatkuvasti sellasta alamäkiylämäki-tunneskaalaa mun pään sisällä, että välillä töiskin mun tekis mieli lapsille alkaa selittämään, että mä muutan kohtakohtakohtakohtakohta. Joskus taas mua vaivaa niin paljon asiat, että mieluusti istuisin vessassa sen 30 sekuntia pitempään ja hakkaisin päätä lavuaariin kun vastikkeet, lainanlyhennykset, yhtiölainat ja pankkineuvojan kysymykset tulee korvista, nenästä ja silmistä ulos. 

Joskus kysyn iteltäni, että miten 20-vuotias voi pystyä hallitsemaan jotain tällasta. Mä laitan ihan valtavaa lainataakkaa niskalleni, mä oon vakinaistamassa mun elämän yhteen kaupunkiin ja tiukasti yhteen (unelma) asuntoon sekä olen vastuussa siitä koko mun ruumiilla. Saan ihan valtavasti kehuja kokoajan tästä mun muutosta uuteen kaupunkiin yksin, omistusasunnon ostamisesta, isosta harppauksesta tuntemattomaan ja silti mä kärsin unettomista öistä jatkuvalla syötöllä. Tsemppaukset motivoi mua joka päivä mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että mä tuun ihan oikeesti laittaan mun kaikki säästöt kovaan peliin kiinni ja nostamaan itselleni ison lainan. Mä tiedän, että se on järkevä teko nuorena koska valtaosa ihmisistä ottaa asuntolainan jossain vaiheessa elämää ja nythän mulla on mahtava tilaisuus ostaa suorilta oma asunto kun ei ole tarvinut lähteä hukkaamaan omia euroja vuokra-elämään. Miten kiitollinen oon mun äidistä, voi hyvä luoja.

Mummu eilen sanoi mulle, että Jonnalla alkaa loppumaan päivät. Se tuntu niin hyvältä. Ette uskokkaan miten hienolta se tuntuu kun ihmiset mun ympärillä alkaa näkemään, että kun mä tartun isoihin asioihin kiinni niin mähän jumankauta pidän niistä kiinni. Mä en luovuttanut, mä en jumankauta luovuttanut. Koko tämä asuntokeskustelu lähti elokuisena päivänä liikkeelle ja siitä on jo yli puoli vuotta. Mä ajattelin silloin, että en jaksa odottaa ja tässä mä oon. Selvisin joulun yli, tammikuunkin ja nyt on jo kohta helmikuun puoliväli. Jos selvisin kuudesta kuukaudesta niin selviin vielä myös puolet pienemmästä ajasta kuin se.

Mulla oli iso homma vakuuttaa pankissa ihmiset, että mä en ole se tyypillinen nuori aikuinen mistä ne niin kovasti näyttivät tilastoja ja lukuja rahankäytöstä. Mulla ei ole kertynyt omaisuutta kuten mun äidillä eli mä en saa lainaa yhtä helposti vaikka mun tulot on keskivertoa paremmat koska se on pankkitilastoajattelua, että nuorilla menee kuukaudessa viihdekäyttöön enemmän rahaa ja silloin aletaan epäilemään sun maksukykyä koska sä olet se nuori ja tilastot sanoo mitä sanoo. Hyvähän se on koska asuntolainoja ei pitäisi aina antaa edes vanhemmille ihmisille koska ei se maksukyky iän mukana aina parane. Hyvä vaan kun ovat tarkkoja. Mulla oli kuitenkin itkupotkuraivareiden takana kaikki tää. Parin pankkikäynnin jälkeen huusin autossa kun hermostutti niin jumalattomasti. Teki mieli huutaa jo pankissa, että älkää laskeko mua keskivertoon. Ne tilastoidut viihdeaikuiset ei hae asuntolainoja, järki käteen vaikka fiksua tilastotarkkailua onkin. Se ei silti muuta asiaa vaikka sanoisin sen ääneen. Heidän on pakko katsoa tilastoja tietyissä määrin ikänikin takia. Ei kaikki parikymppiset hae yksinään asuntolainoja ja eihän he voi tuntea mua parin käynnin jälkeen ja nähdä minkälaisia ajatuksia mulla on elämästä ja rahankäytöstä. Mä kuitenkin pystyin todistaan kykevyyteni.

Mä oon ylpee itestänikin ja kyllä kuuluukin olla. Kaikista helpointa olisi vaan ollut laittaa ne isot rahat kuukaudessa vuokra-elämiseen mutta mä pidin tiukasti kiinni mun tavoitteista. Vaikka mä laitan kuukaudessa monen ihmisen kahden tai jopa kolmen kuukauden vuokran verran rahaa säästöön, niin silti en vaihtaisi tästä urakasta minuuttiakaan. Uskokaa tai älkää mutta tämä on sitä elämää. Teen jotain konkreettista enkä vaan unelmoi. Mä en unelmoi siitä, että tuun joskus ostamaan asunnon vaan mä ostan asunnon toukokuussa. Tämän vuoden toukokuussa ja olen silloin vasta 21-vuotias. Ylävitonen mulle.

HUPS, TEIN SEN TAAS!

Oon epäonnistunut nyt kahdessa asiassa tänään. Erakoituminen ei onnistunut täysin koska lähdin aamupäivästä kohti Ikeaa hirveä puhti päällä ostaa lisää jotain järkevää massiiviseen muuttokuormaan ja samaan ajatukseen liittyy tämä seuraava epäonnistuminenkin koska en todella ostanut mitään kovin järkevän tärkeää vaan lisää, lisää ja lisää astioita. Olin luvannut näitä kahta kyseistä sarjaa itselleni jo aikasemmin niin tähän tekosyyhyn vedoten ostin lisää näitä. Vielä pitäisi kotiuttaa valkosen sarjan astioista isommat lautaset mutta siinä se sitten taitaa olla. Ei enempää astioita, jessus sentään. Pystyn kohta perustamaan oman astialiikkeen tällä menolla ja ei varmaan kuuspäisellä perheelläkään oo näin paljon astioita mitä mulla. No ei ainakaan lopu kesken!

Ostin astioiden lisäksi vähän tarpeellisimpiakin juttuja kuten työvälineitä ruuanlaittoon, leivontakippoja ja pari valokuvakehystäkin kun suunnitelmissa on rakentaa valtava valokuvaseinä asuntoon niin kaikkia ihania kehyksiä pitää hamstrata ja nuo eivät maksaneet kuin seitsemän euroa kappaleelta niin en voinut vastustaa. Mä en vaan pysty hillitsemään itseeni Ikeassa kun kaikki on niin herttasta, söpön väristä, edullista ja vaan "niin tarpeellista". Nyt voisi alkaa katselemaan vaikka saunatyynyjä, seinätarroja tai jotain muuta turhaa mutta kunhan jotain muuta kuin astioita. Ensi kuussa pitää jo alkaa ostelemaan isompia hankintoja kuten sitä ajokorttia, autoa ja huonekaluja. Silloin ainakin tämä astiarumba tulee päätökseen. Ainakin kuvittelisi.

Kuinka moni muu hamstraa ihan liikaa astioita?

KOLME ASIAA MITÄ EN YMMÄRRÄ

1. BOY LONDONIN KOTKALOGO
Mä oon provosoiva ihminen ja mä rakastan tehdä sitä runsaasti mutta jossain menee mullakin ymmärtämisraja provosoinnin suhteen. Kun oon tässä pitemmän aikaan lukenut ja perehtynyt runsaasti natsi-saksaan (holokaustiin) niin mun rytmihäiriöinen sydän veti seitsemän tyhjää lyöntiä ja pari verenpurkausta silmissä kun näin mikä trendi on rantautunut nuorten tyttöjen ja naisten keskuuteen. Boy Londonin kotkalogolliset paidat ja pipot. Mä en pysty hillitsemään pahaa katsetta kun vastaan kävelee joku niin muotitietoinen ja helvetin vähän maailmasta ymmärtävä ihminen kyseinen logo vaatetuksessaan. Sano kuka mitä tahansa niin mun silmissä se on kohtuuttominta paskaa mitä on hetkeen tehty tietämättömien ihmisten kustannuksella. Suorastaan halveksittava teko. Menee mulla tunteisiin, kyllä.

Jos kyseinen trendi on rantautunut niin kovalla otteella nuorten naisten keskuuteen niin haluan, että joku infoaa kyseistä merkkiä kantaville mitä aatteita logon luoja kantaa ja millaisia asioita ihannoi tai mistä on inspiroitunut koska sehän on fakta, että vaikka kuinka olisi trendinä joku vaate missä on provosointia herättävä logo niin on kaiken järjenmukaista ottaa selvää minkä takia kyseisestä logosta on tullut haloota ja muutenkin perehtyä siihen mitä päällensä pukee. Sä kannat rinnassas tai otsallas jotain logoo joka on saanut vaikutteita aikakaudesta, joka on ollut yhteydessä massiivisiin menetyksiin ja ollut meidän ihmiskunnan pimeimpiä aikakausia koko historiassa. Olkoot kuinka trendikästä mutta perehtykää rakkaat lapset ennen kuin puette jotain mistä ette ole varmoja. Toki jos ei itse koe sitä omatunnollaan niin ei sillä niin suurta merkitystä ole. Eihän se suorassa yhteydessä ole natsi-saksaan mutta aivan liian isolla olemuksellaan saa jokaisen asiasta tietävän nouseen varpailleen. Sairaalla asialla inspiroitumista näin kiteytettynä. Sen siitä saa kun trendit levii nuorten keskuuteen, jotka ei edes asioista tiedä. Huolestuttavaa.

"Niin kuin huomaatte, yhdennäköisyys on selkeä eikä edes tarvitse miettiä sitä miksi Boy Londonin logossa kotka seisoo o-kirjaimen päällä. Tämän tajuttuani poistin sekunissa kaikki kuvat Facebookista, jossa esiinnyin kyseisessä paidassa. Hävitin kummatkin paidat vaatekaapistani, kerroin ystävilleni mitä olin oivaltanut sekä aloin etsiä netistä lisää tietoa. Puistattaa edelleen edes katsoa tuota logoa… Mielestäni tämä ei ole ollenkaan siisti juttu, ei oikeastaan edes kovin sopivaa. Miksi tuota merkkiä pitäisi viljellä ja kantaa päällä niin kuin ss-joukot tekivät holokaustin aikaan?"

- Sharon /  Sharonin blogista löydätte erittäin selkeät vertailukuvat.

Sharon on kiteyttänyt hyvin ajatuksia oma tekemäänsä aihepostaukseen tästä ja haluan, että ihmiset lukevat tämän postauksen jos eivät ymmärrä mitä yhteyttä kyseisellä logolla on muka Holokausti-aikakauteen. Asia on nyt niin, että mä en aio edes aatteideni vuoksi julkaista tähän vertailukuvia. Sen verta tämä asia puistattaa jo kirjoittaessa. Pyydän teitä ihmiset perehtymään logoihin jos niitä kannatte julkisesti. Ikä ei käy tekosyynä.


2. SOSIAALISESTI RAJOITTUNEET IHMISET BUSSISSA
Me suomalaisethan ollaan hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt kansa jos ei alkoholi virtaa veressä ja se on ehkä koomisin näky kun bussilastillinen suomalaisia lastataan yhteen bussiin. Kiteyttynähän se on niin, että kun ihmiset on eka täyttänyt bussin edestä perälle asti niin, että ikkunapaikat on käytetty tai itsekkäimmät on jopa istuneet käytävän puoleiselle penkille ja näin ollen täyttäneet ikkunapaikan arvokkaalla Siwan ruokakassilla tai muuten vaan jättäneet sen mielikuvituskaveria varten tyhjäksi ja ainut keino päästä istumaan täydessä bussissa on joko uskaltautua pyytämään kyseistä ihmistä siirtymään ikkunapaikalle, että pääsisi istumaan eikä tarvisi seistä. Harvat kuitenkaan uskaltautuu kysyä ja sitten ollaan siinä tilanteessa, että poistumisovien lähellä oleva pieni tila alkaa täyttymään ihmisistä ja lopulta niitä on alakäytävällä. Tässä kohtaa bussikuski alkaa jo vilkuilemaan peilistä, että onko taas matkassa sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä vai mikä aikuisia ihmisiä vaivaa. Bussikuski antaa vielä yhden mahdollisuuden tai ehkä kaksi ja päästää parilta pysäkiltä lisää ihmisiä, jotka katsoo hieman epäillen bussin perälle, että olisiko tilaa (lue: tyhjää paripaikkaa) ja jos ei ole niin joko jäädään alakäytävälle norkoilemaan kymmenen muun lisäksi tai sitten uskallaudutaan istumaan puolella reidellä vapaalle käytäväpaikalle niin, että jalat on käytävällä päin. Tässä kohtaa ehkä bussikuskiakin alkaa ärsyttämään tämä tilanne ja saattaa karjaista jo edelleen täysin hiljaisen ja täyden bussin yli, että voisitteko siirtyä istumaan kun paikkoja löytyy silminnähden tai edes siirtyä yläkäytävälle, joka on vieläkin tyhjä kun kaikki parveilevat yhdellä alakäytävällä. Mitä ihmiset tekevät tässä tilanteessa? Ottavat askeleen oikealle tai vasemmalle ja ovat suorittaneet omasta mielestään tarpeellisen siirtymisen. Matka voi jatkua. For god's sake.

3. VASTASYNTYNEET ULKOMAAILMASSA
Tästä oli puhetta mun hyvän ystävän kanssa kun oltiin eräänä väsyneenä iltana Manhattanissa syömässä Koskikeskuksessa mikä on hyvällä paikkaa lasten sisäleikkipuiston kohdalla ja seurailtiin erilaisia pikkuperheitä (lue: kaveri tsekkas miehiä, minä lapsia) ja kommentoitiin niin isien pukeutumista, lasten riehumista ja sitten se lävähti. Joku nainen käveli niin pieni rääpäle olallaan siihen vaan ja raukka varmaan eilen päässyt synnytysosastolta. Se vaan jostain syystä saa mut ärsyyntymään kun äidit kantaa pieniä vauvoja sylissä ulkomaailmassa, jotka just ja just tuntuu saavan omat silmänsä auki. Ymmärrän äidin ylpeyden ja sen, että haluaa laittaa lapsensa esille mutta en sitä, että ei voi odottaa edes kuukautta. On pakko käydä kaupassa, apteekissa, neuvolassa ja ties missä lapsen kanssa mutta sen lapsen voi pitää varsinkin talvella sielä vaunuissa eikä tarvitse pienessä bodissa kantaa olkapäällä ulkotakin päällä kun valitaan lauantaisipsejä Prisman ihmishälinässä tai sitten ihan vaikka sielä Koskikeskuksen sisäleikkipuistossa.

Minä olen kukkahattutäti ja äitien pahimmista pahinpainajainen siihen asti kun musta tulee itse äiti ja kaikki ymmärrys katoaa sen tuttipullopumpulin keskellä.

Olenko kukkahattutäti yksin vai ollaanko yhdessä samaa mieltä näistä?

HÄIRIINTYNYT PÄÄSTÄ VARPAISIIN

Erakoituminen on ollut hyvin menestyksellinen yritys. Oon ollut koko päivän sängyn tai sohvan orjana sekä tehnyt just niin vähän kun pystyn. Näytän idiootilta kun istun naama vitivalkoisena sohvalla läppärin kanssa sekä kirjoittelen telkkarin kautta tätä postausta ja jumputan mitä typerämpää musiikkia mitä olen lisännyt Spotifyn suosikkeihin noin vuosi sitten. Onko vähän edes musiikkimaku kokenut jonkinlaisen aneemisoitumisen kun tällasia helmiä ei löydy päivittäisistä soittolistoista vaan kuin jotain Katy Perryä ja Skillettiä. Nimimerkillä kuuntelen tällä hetkellä Teflon Brothersia, JbDubsia sekä Mohombia. Näitä soittolistoja katsellessa oikeesti on pakko myöntää, että mulla on häiriintyinen musiikkimaku. Kuuntelen raamattu sydämellä (ironiaa) Jean Sibeliusta valtaosan mun ajasta mutta sitten kuitenkin mun soittolistat on täynnä ihan surkeita, mukaansa tempaavia ja samaa hokevia mainstream kappaleita mutta silti en voi lopettaa näiden kuuntelua.

Mulla on outo tapa kun arkisin kuuntelen hyvin vähän musiikkia. Mulle musiikki on jotenkin niin pakokeino kaikesta, että silloin kun tulee perjantai niin alan kuunteleen ihan hirveesti musiikkia. Arkena en oikeestaan yhtään. Mä en kuuntele mitään musiikkia myöskään ilman kuulokkeita (+ kotiteatteri) koska musiikki hiljasella tai edes miedolla kovalla on liian vähän. Haluan kuulla artistin hengityksen ja kaikki bassojumputukset kristallinkirkkaasti. Onko kellään samanlaista?

Oikeestihan mun piti kirjoittaa tänne mun asuntojuttuja mutta tämä nyt lähti vähän tuttuun tapaan ihan eri aiheisiin mikä ei todellakaan ole mun kohdalla poikkeuksellista. Ajatuksena oli vähän valoittaa teitä, jotka aktiivisesti seurailette mun asuntojuttuja, että oikeessa reunassa löytyvät asuntolinkit on ollut vähän vaikeasti päivitettävissä. Alkujaan en kuvitellut, että ostaisin näin nopeesti asuntoon juttuja mitä oon tässä nyt muutamien kuukausien aikana ostanut. Oon ihan valtavasti siis ostellut ja mun koko vaatehuone on jo nyt lähes ääriä myöten täynnä kaikkea. Tarkoitan painosanalla kaikkea. Mun on siis ihan mahdotonta kirjoittaa kaikkea ylös mitä ostan ja yritänkin tässä nyt miettiä, että teenkö miten kyseisille osioille. Lisäilenkö silloin tällöin ostoksia vai teenkö vaan ostoslistoja vai muutanko ne ihan täysin inspiraatiosivuiksi mihin kokoon kollaaseja asioista mitä hankin vaikkapa makuuhuoneeseen ja minkälaisia värejä haluan käyttää sisustuksessa. Se voisi olla tosi kiva idea myös ihan lukijoita ajatellen, että en pelkästään minä itse hyötyisi siitä vaan myös te.

Ostoksia on niin paljon tullut hankittua, että voisin melkeinpä siirtyä sisustusblogiksi jos alkaisin niitä jokaista esittelemään täällä blogissa. En aio siirtyä kuitenkaan siihen kategoriaan ja en ajatellut tätä blogia täyttää myöskään mun ylihehkuttavasta asenteesta koko tätä asuntoasiaa kohtaan. Silloin tällöin (liian usein silti) saatan siis hehkuttaa ostoksia täällä ja nyt tässä tapauksessa aion tehdä niin heti. Hankin meinaan vihdoinkin ihania pyyhkeitä ja just niin hyviä kun toivoinkin. Seitsemän osainen pyyhesetti valkoisena ja vielä kaikenlisäksi egyptiläistä puuvillaa, ai että nyt kelpaa. Iittalan mukejakin taas aloitin keräilemään kun vahingossa pongasin suloisia vaaleenpunasia mukeja eilen kaupassa. Taas yksi keräyssarja lisää.. Keräilettekö te Iittalan astioita vai onko se vaan täti-ihmisten hommaa?

Yhtä häiriintynyttä tuntuu olevan tää mun postausaiheissa pysyminen kuin musiikkimakuni.