KOLME ASIAA MITÄ EN YMMÄRRÄ

1. BOY LONDONIN KOTKALOGO
Mä oon provosoiva ihminen ja mä rakastan tehdä sitä runsaasti mutta jossain menee mullakin ymmärtämisraja provosoinnin suhteen. Kun oon tässä pitemmän aikaan lukenut ja perehtynyt runsaasti natsi-saksaan (holokaustiin) niin mun rytmihäiriöinen sydän veti seitsemän tyhjää lyöntiä ja pari verenpurkausta silmissä kun näin mikä trendi on rantautunut nuorten tyttöjen ja naisten keskuuteen. Boy Londonin kotkalogolliset paidat ja pipot. Mä en pysty hillitsemään pahaa katsetta kun vastaan kävelee joku niin muotitietoinen ja helvetin vähän maailmasta ymmärtävä ihminen kyseinen logo vaatetuksessaan. Sano kuka mitä tahansa niin mun silmissä se on kohtuuttominta paskaa mitä on hetkeen tehty tietämättömien ihmisten kustannuksella. Suorastaan halveksittava teko. Menee mulla tunteisiin, kyllä.

Jos kyseinen trendi on rantautunut niin kovalla otteella nuorten naisten keskuuteen niin haluan, että joku infoaa kyseistä merkkiä kantaville mitä aatteita logon luoja kantaa ja millaisia asioita ihannoi tai mistä on inspiroitunut koska sehän on fakta, että vaikka kuinka olisi trendinä joku vaate missä on provosointia herättävä logo niin on kaiken järjenmukaista ottaa selvää minkä takia kyseisestä logosta on tullut haloota ja muutenkin perehtyä siihen mitä päällensä pukee. Sä kannat rinnassas tai otsallas jotain logoo joka on saanut vaikutteita aikakaudesta, joka on ollut yhteydessä massiivisiin menetyksiin ja ollut meidän ihmiskunnan pimeimpiä aikakausia koko historiassa. Olkoot kuinka trendikästä mutta perehtykää rakkaat lapset ennen kuin puette jotain mistä ette ole varmoja. Toki jos ei itse koe sitä omatunnollaan niin ei sillä niin suurta merkitystä ole. Eihän se suorassa yhteydessä ole natsi-saksaan mutta aivan liian isolla olemuksellaan saa jokaisen asiasta tietävän nouseen varpailleen. Sairaalla asialla inspiroitumista näin kiteytettynä. Sen siitä saa kun trendit levii nuorten keskuuteen, jotka ei edes asioista tiedä. Huolestuttavaa.

"Niin kuin huomaatte, yhdennäköisyys on selkeä eikä edes tarvitse miettiä sitä miksi Boy Londonin logossa kotka seisoo o-kirjaimen päällä. Tämän tajuttuani poistin sekunissa kaikki kuvat Facebookista, jossa esiinnyin kyseisessä paidassa. Hävitin kummatkin paidat vaatekaapistani, kerroin ystävilleni mitä olin oivaltanut sekä aloin etsiä netistä lisää tietoa. Puistattaa edelleen edes katsoa tuota logoa… Mielestäni tämä ei ole ollenkaan siisti juttu, ei oikeastaan edes kovin sopivaa. Miksi tuota merkkiä pitäisi viljellä ja kantaa päällä niin kuin ss-joukot tekivät holokaustin aikaan?"

- Sharon /  Sharonin blogista löydätte erittäin selkeät vertailukuvat.

Sharon on kiteyttänyt hyvin ajatuksia oma tekemäänsä aihepostaukseen tästä ja haluan, että ihmiset lukevat tämän postauksen jos eivät ymmärrä mitä yhteyttä kyseisellä logolla on muka Holokausti-aikakauteen. Asia on nyt niin, että mä en aio edes aatteideni vuoksi julkaista tähän vertailukuvia. Sen verta tämä asia puistattaa jo kirjoittaessa. Pyydän teitä ihmiset perehtymään logoihin jos niitä kannatte julkisesti. Ikä ei käy tekosyynä.


2. SOSIAALISESTI RAJOITTUNEET IHMISET BUSSISSA
Me suomalaisethan ollaan hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt kansa jos ei alkoholi virtaa veressä ja se on ehkä koomisin näky kun bussilastillinen suomalaisia lastataan yhteen bussiin. Kiteyttynähän se on niin, että kun ihmiset on eka täyttänyt bussin edestä perälle asti niin, että ikkunapaikat on käytetty tai itsekkäimmät on jopa istuneet käytävän puoleiselle penkille ja näin ollen täyttäneet ikkunapaikan arvokkaalla Siwan ruokakassilla tai muuten vaan jättäneet sen mielikuvituskaveria varten tyhjäksi ja ainut keino päästä istumaan täydessä bussissa on joko uskaltautua pyytämään kyseistä ihmistä siirtymään ikkunapaikalle, että pääsisi istumaan eikä tarvisi seistä. Harvat kuitenkaan uskaltautuu kysyä ja sitten ollaan siinä tilanteessa, että poistumisovien lähellä oleva pieni tila alkaa täyttymään ihmisistä ja lopulta niitä on alakäytävällä. Tässä kohtaa bussikuski alkaa jo vilkuilemaan peilistä, että onko taas matkassa sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä vai mikä aikuisia ihmisiä vaivaa. Bussikuski antaa vielä yhden mahdollisuuden tai ehkä kaksi ja päästää parilta pysäkiltä lisää ihmisiä, jotka katsoo hieman epäillen bussin perälle, että olisiko tilaa (lue: tyhjää paripaikkaa) ja jos ei ole niin joko jäädään alakäytävälle norkoilemaan kymmenen muun lisäksi tai sitten uskallaudutaan istumaan puolella reidellä vapaalle käytäväpaikalle niin, että jalat on käytävällä päin. Tässä kohtaa ehkä bussikuskiakin alkaa ärsyttämään tämä tilanne ja saattaa karjaista jo edelleen täysin hiljaisen ja täyden bussin yli, että voisitteko siirtyä istumaan kun paikkoja löytyy silminnähden tai edes siirtyä yläkäytävälle, joka on vieläkin tyhjä kun kaikki parveilevat yhdellä alakäytävällä. Mitä ihmiset tekevät tässä tilanteessa? Ottavat askeleen oikealle tai vasemmalle ja ovat suorittaneet omasta mielestään tarpeellisen siirtymisen. Matka voi jatkua. For god's sake.

3. VASTASYNTYNEET ULKOMAAILMASSA
Tästä oli puhetta mun hyvän ystävän kanssa kun oltiin eräänä väsyneenä iltana Manhattanissa syömässä Koskikeskuksessa mikä on hyvällä paikkaa lasten sisäleikkipuiston kohdalla ja seurailtiin erilaisia pikkuperheitä (lue: kaveri tsekkas miehiä, minä lapsia) ja kommentoitiin niin isien pukeutumista, lasten riehumista ja sitten se lävähti. Joku nainen käveli niin pieni rääpäle olallaan siihen vaan ja raukka varmaan eilen päässyt synnytysosastolta. Se vaan jostain syystä saa mut ärsyyntymään kun äidit kantaa pieniä vauvoja sylissä ulkomaailmassa, jotka just ja just tuntuu saavan omat silmänsä auki. Ymmärrän äidin ylpeyden ja sen, että haluaa laittaa lapsensa esille mutta en sitä, että ei voi odottaa edes kuukautta. On pakko käydä kaupassa, apteekissa, neuvolassa ja ties missä lapsen kanssa mutta sen lapsen voi pitää varsinkin talvella sielä vaunuissa eikä tarvitse pienessä bodissa kantaa olkapäällä ulkotakin päällä kun valitaan lauantaisipsejä Prisman ihmishälinässä tai sitten ihan vaikka sielä Koskikeskuksen sisäleikkipuistossa.

Minä olen kukkahattutäti ja äitien pahimmista pahinpainajainen siihen asti kun musta tulee itse äiti ja kaikki ymmärrys katoaa sen tuttipullopumpulin keskellä.

Olenko kukkahattutäti yksin vai ollaanko yhdessä samaa mieltä näistä?