22H RISTEILY

Hej! Täältä kirjoittelee hyvin väsynyt ja lihaskipuinen tyyppi. Kotiuduin risteilyltä muutamia tunteja sitten ja täytyy sanoo, että ihana olla taas kotona. Paljon kivoja juttuja tuli tehtyä ja nähtyä mutta on se kyllä aina tosi jees palata kotiin. Kyllä täytyy nostaa omalle isälle ja äidille hattua, että on jaksanut mua ja muita sisaruksia vahtia laivalla joskus silloinkin kun itse olin lapsi. Meidän sukunimen kantavat lapset kun on käynyt aika hurjan monesti laivalla noin keskivertoon verraten ja mulle riitti melkeinpä tämä yksi kerta jo omien pikkusisaruksien kanssa kun he ovat nyt siinä iässä, että tutti on pois pelistä ja kielellinen kehitys on huipussaan.

Laivalle lähdettiin eilen iltapäivästä ajeleen ja laiva lähti satamasta puoli seitsemän aikoihin. Koko ilta mentiin pitkin laivaa - varsinkin sitä lasten leikkipaikkaa ympäri - ja käytiinhän me syömässä iltabuffettikin puoli yhdeksästä eteenpäin. Oli se vähän erilaista syödä niin myöhään niin vahvasti mutta hei kerrankos sitä laivalla ollaan niin ei sillon aleta tiukkapipoileen kun sitä teen jo ihan tarpeeks muutenkin. Syöminkien jälkeen mentiin istumaan vielä toviksi "baariin" ja katselemaan ihmisten vipellystä ja sähellystä sekä tietenkin nauttimaan drinksuja. Onko mikään päheempää kun välkkyvät jääpalat ja valotikut?!

Lyhyeksi jääneet yöunet ei tuntunut missään kun herätyskello sitten alkoi sitten tänä aamuna seitsemältä huutamaan. En ole eläissäni noussut kyllä yhtä helposti sängystä ylös kun tänä aamuna ja se oli aika historiallista mulle. Muutama tunti me sitten kulutettiin maissa ja se oli justiinsa tarpeeksi koska kuinkahan monesti itsekkin oon kiertänyt ne samat ostoskeskukset Tallinnan keskustassa, että en mä kovin paljoakaan maista mitään ostanut mutta laivalta sitten löytyikin pari aika ihanaa juttua mitkä postailen myöhemmin tänne. Toivottavasti jo huomenna heti aamusta jos vaikka historiallisesti nousisin toisen kerran ajoissa ilman ongelmia.

Tallinnasta kun päästiin takaisin laivalle niin loput reilu viisi tuntia meni hurjan äkkiä ja siinä kerettiin käydä syömässä, hieman leikkimässä ja shoppailemassa viimeisiä tuliaisostoksia perheenjäsenille ja vähän muillekkin. Kertakaikkiaan oikein ihana reissu mutta nyt kyllä kiittää kädet sen verta kovin kipusykäyksin, että ei hetkeen kyllä tämä tyttö kantele 30 kiloista matkalaukkua sekä käsilaukkua eikä varmasti kyllä lähde Helsingin rautatieasemalle niiden kanssa säheltämään. Seuraavalla kerralla minä menen Tallinnaan autolla enkä enää ikinä junalla. Intercityt varsinkin on kyllä jostain niin kaukaa mun suosituslistoilta, että vaikka kuinka ovat mukavia, ilmavia ja numeroidut istumapaikat niin silti mä lämpenen noille lähijunille sen verta suurella sydämellä, että seuraavalla kerralla menen vaikka bussilla kotiin kun Intecityyn menen rämpimään ja varsinkaan istumaan vanhan yläasteopettajan viereen kiusalliseksi pariksi tunniksi. Voitte miettiä mimmoista se sellainen kokemus on rankahkon 22 tuntisen jälkeen. Nyt hymyilyttää mutta ei kyllä siinä tilanteessa. Miten voikaan maailma olla näin pieni!

Nyt voinkin sitten huokaista helpotuksesta, että sain tehtyä matkapostauksen ajoissa ja nyt voin heittäytyä x-asentoon sängylle.

Ai, että miten ihanaa olla rauhallisessa ympäristössä. Öitä! ♥