JOSTAIN PITÄÄ TINKIÄ

Viikko on jo kohta puolessa välissä ja mulla on ihan mielettömästi stressinpoikasia mukana matkassa enkä oikein jaksa töiden lomassa tehdä muuta kuin tavata kavereita ja nukkua. Se on kai tavallista jossain määrin kun ei ole aikaa enää muka harrastuksille mutta silti monta tuntia päivästä palloilee pitkin poikin ilman että edes on mitään tekemistä. Aina vaan laittaa tekosyitä sillekkin miksei nyt voi kantaa kameraa mukana (ruma harmaa sää, sataa vettäloskaapuukkoja tai jotain muuta) tai miksi ei voi viimeistellä jo puoliksi tehtyä postausta. Joskus vaan ei pysty repeemään bloggailun pariin ja sen tietää jokainen bloggaaja, joka omistaa myös työpaikan ja normaalin arkielämän. En tee tätä työkseni vaan työni ohessa ja siihen on hyvä aina tukeutua kun tuntuu, että taas on tullut liian monta päivää viimeisestä postauksesta. Mitä sitten? Kyllä ihmiset ymmärtää. Itse en vaan haluaisi hyväksyä sitä, että en pysty tekemään ihan kaikkea sata lasissa.

Kello soitti tänä aamuna jo neljän jälkeen ja kyllä ne aamuherätykset on vuosi vuodelta yhtä vaikeita mulle. Luojan kiitos sain kyydin viideltä bussipysäkille, että ei tarvinut lähtee tarpomaan pimeeseen erämaahan puoleksi tunniksi. Kaikkea sitä ihminen tekee rahan eteen ihan oikeesti. Ootteko miettinyt sitä miten paljon ihmiset joutuu joustaan ja tinkiin omasta elämästä, että voi tehdä töitä ihan kohtuuttomin työajoin tai työmatkoin sekä silti elään lähes sietokyvyllisissä taloustilanteissa. Kaikella on hintansa mutta joskus aamuyön tunteina nää kaikki ajatukset on vaan vähän isommalla äänensävyllä ajatuksissa. Tämä on sitä maagista "elän viikonloppuja varten" aikakautta kun mikään arjessa ei ole mieluista paitsi kotiinlähtö töistä.

Monenmoista ajatusta siis mun pääni sisällä ja monenmoista asiaa pitäisi saada tehtyä. En siis aio ottaa stressiä bloggailusta juuri nyt koska haluan tehdä asiat kunnolla loppuun, viettää aikaa kavereiden kanssa ja elää elämää, joka pikkuhiljaan alkaa maistumaan paremmalta. Kotiutin 2-vuotiaana saadun kiikkunorsunkin omaan muuttokuormaan isovanhempien muutokuorman teon (me kaikki muutetaan samaan aikaan) yhteydessä, että kai sitä voi taas todeta, että vanhaks tässä ollaan tulossa kun omat lapsuustavarat alkaa siirtymään omaan omistukseen. Vanhana ja raihnaana kuitenkin aion nyt viettää hetken illasta erään ihanan ihmisen seurassa ja saada nukutuksi huomista uutta työpäivää varten. Kauniita unia kaikille ja kyllä se viikonloppu sieltä tulee!