Kohta on jo seittemän vuotta kun mun pikkusisko synty ja nyt maanantaina se aloittaa jo peruskoulun. Mihin se aika katos? Eihän mun pieni ole viellä valmis menemään mihinkään julmaan koulumaailmaan mutta pääasia on, että kyseinen koulu on landella jottei siinä koulussa ole mitään kiusaajahirviöitä (kuulemma) kiusaamassa mun silmäterää tai sitten en mene takuuseen millaiset seuraamukset seuraa jos saan kuulla semmoisesta.
Tänään vietettiin monta tuntia koleessa säässä pikkusten kanssa, herkuteltiin meitä varten avatusta pitseriasta ostetuilla randomnimisillä kokiksilla ja harjoteltiin järkkärillä kuvaamista pitkin leikkipuistoja sekä aiheutettiin hymyjä ihmisten naamoille kun vähän sekoilutasot oli taas korkeissa lukemissa. Suku(vika)taito.
Ei mikään parhain tunne kun joutu taas antaan pitkät halit ja pusut pikkusille ja sanoo heipat. Itku ei ollut kaukana kun mun isovauva puristi haliotteessa sylissä ja mä sille elämänohjeita annoin että koulussa ei saa kiusata, opettajaa pitää kuunnella, kunnolla pitää olla ja äitiä ja iskää pitää totella. Perseestä kun ei voi asua samassa paikkaa näiden apinoiden kanssa. Jatkuva ikävä on ihan helvettiä ja melkeen sydäntä riipas kun toinen sanoo, että tulee niin kamala ikävä. Uusioperheet ja kaikki perhesäädöt on niin suoraan sieltä. Sitten kun mulla on oma kämppä niin ei oo epäselvää ketkä mä pyydän ekana yökylään! Mun pikkumurut. ♥
Rakastan yliyliyliyliyliylikaiken. Period. ♥
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.