YSTÄVÄT JA SYÖPÄ

Istuin tänään sairaalassa oman osaston päiväsalissa odottelemassa kontrolliverikokeiden tuloksia ja siellä tuloksia odotteli myös toinen nainen. Nainen, joka on menettänyt syövälle miehensä, jonka tytär sairastui samaan aikaan syöpään kuin minä sekä myös sisko on lähimenneisyydessä sairastanut syövän. Teki mieli taas nousta siihen sohvalle seisoon ja nostaa keskarit kohti taivasta. Siellä ei ole kyllä yhtään ketään meitä auttamassa, se on taas todistettu. Tekisin mitä vaan, että voisin halauksella parantaa jokaisen syöpään sairastuneen. Se pelko, epätietoisuus ja suru loistaa syöpäsairaiden kasvoilta ja kun nään toisen sairastuneen, nään osittain itseni. Satuttaa kovasti katsoa kun toinen kyynelehtii kertoessaan oman tyttären sairastumisesta ja samaan aikaan ajattelee, että miten vaikeaa mun vanhemmilla mahtaa olla ajatellessaan, että mä sairastan syöpää. En haluaisi ikinä kokea sitä, että näkisin oman lapseni tämän sairauden otteessa. Kuolisin enemmin.

Oon sairastumisen myötä oppinut arvostamaan perhettä ja ystäviä miljardi kertaa enemmän kuin terveenä ollessani jolloin lähes kaikki asiat oli mulle kuin itsestäänselvyyksiä. Saan paljon itsekkin enemmän huomiota ja rakkautta mikä on tietenkin aika selvää koska syöpähän herättää sairastuneen ja lähellä olevat. Elämän hauraus ja epäoikeudenmukaisuus muuttuu todellisuudeksi. Kaikki ympärillä muuttuu kilpajuoksuksi sairautta vastaan. Sen vuoksi läheisten ja ystävien läsnäolo ja välittäminen saa ihan toisenlaisen merkityksen vaikka hösääminen ja ylihuolehtivaisuus ottaa enemmän voimille kuin se, että annettaisiin vaan olla yksin.

Itse koen kahta eri maailmaa välittämisen osalta. On läheiset, jotka tekevät kaikkensa mun puolesta ja sitten on ystäviä, jotka eivät edes kysy miten jaksan. Kuvitellaan, että mun syöpähoidot on burana naamaan - linjaa ja osastolla ollessa mulle annetaan pelkästään antibiootteja. Se on todellisuudessa aika kaukana siitä. Sen vuoksi arvostan läheisiä, jotka näkevät läheltä miten rankkoja hoitoja saan ja miten pohjalla sitä välillä käy ja silti edelleen seisovat rinnalla vaikka heitäkin varmasti pelottaa. En mä ole niin arvoton, että mun tarvitsisi loukkaantua joidenkin ystävien välinpitämättömyydestä. Tiedän kuitenkin, että kyseiset ystävät ovat heitä, jotka olisivat ensimmäisenä kirjoittamassa musta sydäntäsärkeviä muistokirjoituksia jos mulle jotain kävisi. Se loukkaa mua.

Ei myöskään auta ne ystävät, jotka hokevat, että "sitten kun sä paranet niin tehdään sitä ja tätä". Ja kaikista parhain on, "toivottavasti sä paranet!". Se satuttaa enemmän kuin kymmenen puukoniskua selkään. Mä paranen ja odotan, että mun ystävätkin ajattelee niin jos he kerran musta todellisuudessa välittää niin paljon kuin väittävät. Pelko saattaa aiheuttaa tuollaisia lipsautuksia mutta jos sitä monta kertaa sanotaan niin kyllä se ikävältä tuntuu. Välillä voi koittaa asettautua toisen saappaisiin koska pelko omasta tulevaisuudesta - elämän päättymisestä - on musertavimpia asioita mitä voi joutua ajattelemaan lähes päivittäin ja joskus jopa ympäri vuorokauden. Sellaisia asioita ei aina jaksa käsitellä yksin ja olisi elintärkeää, että olisi ihmisiä ympärillä, jotka vaikka vaan olisivat läsnä jos ei muuten osaisi kohdata tätä asiaa. Nykyään mä tunnun vaan olevan monille se sairastunut tyttö, joka ei jaksa enää lähteä mihinkään. Haluaisin jaksaa ja voida, kaikki asiat ei kuitenkaan ole enää mun hallinnassa. Tarkoittaako se sitä, että en enää sairastuessa ole se "tärkein ystävä" joka olin terveenä? Peiliin katsomisen paikka.

Ole se ystävä joka olit kaiken vielä ollessa kunnossa.

Jos todella välität.

HIEMAN JÄNNITTÄÄ

Huomenna alkaa ensimmäinen joulukalenteri tämän blogin eli koko blogihistoriani aikana. Jännittää ja kyllä totta puhuen myös hieman stressaa koska tarpeeksi ajoissa aloitettu suunnittelu ja intoilu ei kauheesti tuottanut tulosta. Aika pitkälti siis toteutan nämä luukut päivää tai kahta ennen julkaisua, joten ainakin on ajankohtaisia ja sydänverta itkien tehtyjä. Paljon on ihania juttuja tiedossa joista oon niin innoissani, että tekisi mieli jo kertoa teille ne kaikki mutta aion reenata tätä puutteellista taitoani ja pyrin pitämään suuni supussa. Luvassa on askartelua, itsetehtyjä joululahjoja ja leivontaa. Tämä kalenteri ei  siis tule sisältämään mitään linkattuja Youtuben videoita tai päivän horoskooppia. Tämä kalenteri on itselleni nyt todella iso urakka ja toivon, että siellä on ihmisiä, jotka tästä ovat kiinnostuneet koska nyt pyrin ylittämään omatkin odotukseni sekä viemään perfektionistisen luonteeni äärirajoille. 24 päivää, 24 luukkua eli vähintään 24 postausta.

Julkaisen joka päivä uuden luukun puolen päivän aikoihin tai ihan aamusta.

Oletteko te kiinnostuneita blogien joulukalentereista?

HOMORASISTIT, TÄSSÄ TEILLE AJATELTAVAA

Haluan että katsotte tämän koskettavan videon erilaisesta perspektiivistä koskien erilaisten seksuaalisuuntautumisten syrjintää. Hieno kuvaus toistepäin käännetystä yhteiskunnasta, jossa heterous on syntiä ja halveksuttavaa. Jos tämä video ei laita ajattelemaan, niin mikä sitten. Kaikki homorasistit ja muutenkin rasistit voisi ihan suosiolla tuhlata (paremminkin tehdä jotain hyödyllistä) elämästään vajaa parikymmentä minuuttia ja tietenkin kaikki muutkin joita tämä aihe kiinnostaa ja liikuttaa. Jokainen saa ajatella asiasta miten haluaa, mutta tämä video on silti katselun arvoinen.

En suosittele videota ihmisille, jotka ovat herkkiä esimerkiksi rajulle kuvamateriaalille.

Tämä kuitenkin on jonkun normaalia elämää, joten deal with it.

OLEMATON KESÄLOMA

Moi ja onnea kaikille valmistuneille amiksille, peruskoululaisille, kolmannen asteen opiskelijoille ja ylioppilaille hurjan paljon. Eikö oo mahtava fiilis? Kuinka moni teistä muuten valmistu nyt? Itehän valmistuin tossa alku kuusta, että eipä niitä erikoisempia juhlia vietettykkään nyt kun eihän siinä oo mitään ideaa ainakaan omasta mielestä kuukauden jälkeen juhlistaa. Mun postauksen pointti ei nyt kuitenkaan ollu valmistumiset vaan se, että missä hitsissä mun kesäfiilis on. Ulkona on lämmin, ihmiset kulkee jo puolialasti, ihmiset kuulemma uikin jo järvissä, syö jätskiä biitsillä ja tekee roadtrippei motareilla ympäri Suomee. Mitä mä oon nyt missannu? Kesä tais tulla hitusen liian nopeesti mun hitaille aivoille, kun en oo ihan viellä kässänny, että tosiaan tänään suurimmalla osalla alkaa se kesäloma ja nyt siis pitäis olla kesä.

Ehkä kesä on menettäny jonkun merkityksen mulle peruskoulun jälkeen kun ei voi juhlistaa, että nyt alko kesäloma. Kesäloma tekee kesän kai sitten mun mielestä. Tänään laitoin sähköpostia mun toiselle pomolle ja kyselin kesälle lisää töitä ja saa nähdä mitä se vastailee, että toivottavasti tulis jotain. Oon jo miettinyt että tekisin kesällä yötöitä paljon, niin saisin käärittyä extra rahaa matkaa varten, eikä tarvis tuhlata koko kesää töiden parissa. Toivotaan nyt vaan parasta! Mites teillä onko jo kesätöitä tiedossa vai ihan normitöiden parissa menee kesä? Haluun tietää kuinka moni oikeesti saa löhöö ja kuinka moni joutuu painaa duunia. Se merkitsee aika paljon mun itsesäälin kannalta. No ei vaiskaa.

Ajattelin viellä lepäillä vähintään viikonlopun yli, että saan paranneltuu itteni ja sen jälkeen voin alkaa lähtee ulos ja näkee jopa ihmisiä. Alkaa meinaa pikkasen keittään yli tää mun sänky, sillä ei oo voinu tutummaks taas tulla. Melkeen oon onnellinen kun tarvii päästä käymään kasvopesulla, kun se on päivän kohokohta. Sairastelu ei oo mun juttu, mutta aion tehdä tän nyt kerrankin kunnolla. Juhlikaa te siis vaa kivoissa kesähepeneissänne, syökää hyviä grilliruokia ja älkääkä vaan sairastuko. Kesällä ei oo mikään yhtä hirveempää. Viettäkää ihana ilta vastavalmistuneet ja muutkin!

Ps. Huomenna suunnataan järkkärit kainalossa kuvaileen heti aamusta eräälle seudulle, jos vaan olo yhtään sallii (niin ja mun piti levätä..) ja sää on sen mukanen. Toivottavasti sais ees pikkuhiljaa tänne jotain järkevää kuvamateriaalia. ♥

TERVEYDENTILA ETUSIJALLE

Moi murut. Mulla on vähän ikävän puoleisempaa asiaa, enkä tiedä onko tää kovin järkevää tänne sitä ilmottaa kovin tarkasti, kun monet ystävätkin varotellu mahdollisten ei toivottujen silmäparien ilmestymistä lukemaan tätä, mutta kuitenkin avaan pintapuolisesti tätä tilannetta sillä koen, että on ihan mukavaa kertoo lukijoillekkin missä mennään jos postauksia ei ala näkymään. Mä en tiedä tuleeko blogin puolelle nyt hetkeen postauksia (toivon tottakai että tulee ja yritän kaikin voimin sitä toteuttaa heti huomenissa), koska mulla huomattiin olevan jotain sydämessä vikana. Siihen päälle vielä tulehdusarvot taivaissa ja virusinfektiota. En ois ikinä uskonu, että mä tuun joku päivä pelkäämään lääkärissä ja vielä näin pahasti. Suuntasin ensiapuun suoraan ja sain hoitoa todella tehokkaan nopeesti ja oon siitä kiitollinen. Ei tarvinut kun labrassa odottaa se pari minuuttia omaa vuoroaan, mutta muuten pidettiin ihan huippu hyvää huolta ja kokoajan tarkkailtiin!

Eilen oli kyllä aika kamala päivä ja tuntuu, että tää vaan pahenee ihmisten huolen takia. En oo koskaan kokenu mitään näin ahdistavaa epätietoisuutta omasta terveydestä. Syytän vaan itteeni tällä hetkellä, että en huolehdi ees niitä pikkuflunssia täysin kuntoon aina kun semmosen saan vaan jatkan työelämään liian nopeesti. Virhe, mistä tuun kärsimään nyt. Oon kaks viikkoa nyt sydänlääkityksellä aluksi ja tehoseurannassa, jonka jälkeen mun hoidot jatkuu. Onneksi sydänlääke on alkanut heti tepsimään ja syke on tipahtanut epärytmikkäästä 120, jopa 55. Paljon levollisempi olo.

Mua surettaa mun läheisten puolesta kun ne on aivan hämillään tästä ja emmä tämmöstä ois halunnu nyt kesän alle riesaks. Hoen ehkä nytkin liikaa sitä, että kyllä tää tästä.. tää on ihan perus flunssaa ja siks syke on epärytmissä ja pahoissa lukemissa ilman lääkettä. Takaraivossa kuitenkin kummittelee ne ilmeet, sanat ja huoli mitä eilen monet lääkärit viestitti. Mä en halua loppuelämäks sydänlääkitykselle, enkä mä halua että tää varmennetaan sydänlihastulehdukseksikaan. Lääkärien mielestä verenpaineet on ihanteelliset ja nyt on sykekin, mutta on silti epärytmissä.

Eilen sain tehokasta hoitoa mun sydämeen, mutta mun varsinaiset vaivat jäi aika vähälle huomiolle, mikähän harmitti aikas hurjasti kun eihän nyt sydänlääke auta mihinkään äänen lähtöön tai yskimiseen, joten tänään kävin uudestaan eri lääkärillä (tällä kertaa yksityisellä) joka hoiti homman kotiin kirjaimellisesti. Se löysi kaikki ne vaivat mistä alkujaankin menin eilen hoitoon ja sain ihan "kivasti" eri lääkkeitä tulehduksiin. Kuulemma mun on pakko mennä sydänfilmeihin vielä, koska hänkin alko epäilee sydänlihastulehdusta tähän päälle tai muuta vastaavaa. Voi taivas sentään.

Plussaa tässä on se, että saan syyä paljon mehujäitä ja juoda päärynäjuissia koska ne on ainoot asiat mitkä uppoo parhaiten. ♥