TUNTEMATON PUOLI MUSTA

Jean Sibelius - Finlandia

Harva ihminen tuntee mua niin hyvin, että tietäisi tätä puolta musta ja jotenkin tuntuu hupsulta kirjoittaa tästä blogiin jos ei edes monetkaan mun lähimmistä ihmisistä tiedä sitä. Syy miksi ei tiedä, selvinee kohta. Pienen pienestä tytöstä asti olen ihaillut jostain kumman syystä kaikkea vanhaa. Periaatteita, kasvatustapoja, musiikkia, elokuvia, kauneusihanteita ja ennenkaikkea sitä mitä joskus oli ja mitä kaiken eteen tehtiin. En ole esimerkillinen isänmaallinen ollut koskaan ja mun sydän on aina kuulunut johonkin muuhun maahan ja sen musta kyllä tietää jokainen ihminen, joka tuntee edes sen murto-osan musta. Jokatapauksessa mitään muuta en kunnioita niin paljon kun Suomea. Ennenkaikkea sitä vanhaa aikaa ja niitä joiden ansiosta ollaan tässä, itsenäisessä Suomessa. Se ei kuitenkaan ole postauksen pointti vaan hieman kepeämmät ja itselle "isoimmat" asiat.

Mä rakastan, siis todella rakastan Jean Sibeliuksen musiikkia. Todella rakastan Aleksis Kiven kirjallisuutta ja todella rakastan suomalaisia mustavalkoelokuvia kuten Kulkurin Valssi, Kaunis Kaarina ja tietenkin Munkkiniemen kreivi, jossa muuten on yksi kaikkien aikojen rakastetuimpiani kappaleita meinaan Wagerin tulkitsema Romanssi eli parhaiten tunnetusti ehkä "sua vain yli kaiken mä rakastan" - kappale. Lapsena olin äärimmäisen otettu siitä, että Wager on menehtynyt mun syntymäpäivänä. Eikö kuulosta älyttömältä? Jotenkin se on musta vaan hienoa, kun hautakivessä komeilee mun syntymäpäivä. Kappale porautui mun aivoihin kun olin pieni, olinkohan 3 tai 4-vuotias kun äitini serkku meni naimisiin ja häissä esiintyi vihkiparin ystäviä ja he lauloivat kyseisen kappaleen ja koko juhlaporukka oli niin liikuttunut, että jopa minä itse muistan sen tilanteen niin vahvasti, että silloin päätin jo että tätä kappaletta soitetaan myös omissa häissäni.

Leif Wager - Romanssi

Aleksi Kivi tuli tutuksi itselleni ylä-asteen äidinkielentunneilla kun "pakotettuna" piti lukea Seitsemän Veljestä. Taisin salaa jopa nauttia siitä, koska luin sen monia kertoja. Tein myös äidinkielenlopputyön niin sanotusti Aleksis Kiven elämästä, kirjallisuudesta ja näytelmistä. Kävin myös nuorempana Aleksis Kiven kuolinmökillä Tuusulanjärvellä ja sitä kokemusta myös purkasin kyseisessä työssä. Nyt haluan vaan ottaa järkkärini ja lähteä kuvailemaan samaan paikkaan reilusti kypsempänä ja asiat erilailla näkevä ja samalla suunnata lähellä olevalle Sibeliuksen kodille, missä olen myös käynyt pari kertaa. Rakastan sitä taloa eikä turhaan ole aluettakaan ylistetty, koska se on oikeesti kuin pysähtynyt maailma. Talo näyttää sisältä samalta kuin oli aikoinaan ja piha on pidetty samana kuin oli silloinkin. Se on arvostettavaa, koska ei ihan jokaiselle ihmiselle semmosta kunniaa anneta. Tänä kesänä on päästävä sinne!

Jean Sibelius - Symphony no. 2

Syy miksi en ole koskaan pahemmin kertonut näistä asioista varmaan johtaisi oudoksuviin ilmeisiin, epäuskoviin ajatuksiin ja naurunpyrskähdyksiin. Koska kuka 1993 luvulla syntynyt tyttö muka voisi ihannoida jotain tollaista? No kyllä voi ja se on harmi, että semmoselle ei löydy kiinnostusta ja ymmärrystä. Olisi mahtava lähteä kuvailemaan noihin kohteisiin kavereiden kanssa mutta taidan vaikuttaa mielipuoliselta kun oisin niin innoissani siitä, jotenka reissaan noissa kohteissa mieluummin isäni kanssa, joka edes vähän ymmärtää historian päälle jotain. En näytä päällepäin yhtään semmoselta, että oisin kovin kiinnostunut klassisesta musiikista tai vanhasta ajasta, koska huonekalutkin on viimeisen päälle Ikeasta ja tummaa puuta oleva ikkunankarmikin ottaa päähän niin kovaa. Rakastankin vanhanajan sisustusta muilla, kuten menehtyneiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden asumuksissa. Ei meidän tarvitse elää heidän aikaa, vaan annetaan sen ajan pysyä tarkoituksella menneessä ettei se koskaan turmeltuisi. 

Inspiroiduin kirjoittamaan tästä koska iskin kuulokkeet päähäni ja aloin kuuntelemaan Sibeliusta Spotifysta, joka muuten on aivan loistava juttu että kyseistä musiikkia löytyy jopa niin uudesta jutusta. Muokkailin myös kuvia vähän vanhanajan tyyliseksi, että postaus saisi asianmukaisen säväytyksen. Kovalla yrityksellä.