AJATUKSIA YKSIN ASUMISESTA

Yksin asumista on takana reilu pari kuukautta ja mulla ei ole lähes mitään negatiivista sanottavaa tästä. Aika yllättävää sinänsä koska mä oon ihminen, joka keksii huonoja puolia lähes kaikesta vaikka yltiöpositiivinen pääosin olenkin. Päätin kuitenkin koota pari oleellista asiaa mitä oon miettinyt tässä kahden kuukauden aikana ja päässyt tutustumaan mun itsenäiseen puoleen ja sen kehittyvään ikään sekä voin kyllä myöntää, että munkaa ois aika koomista jonkun asua. Saan onnenkiljahduksia siitä, että pakastin on viilentänyt juoman alle puolessa tunnissa ja ilta-aurinko laskeutuu just mun olohuoneen ikkunaa kohden. Katsotaan koska tämä yksin asumisesta johtuva megahypetys tasaantuu peruskauran tasolle. Saatte nyt nauttia mun lapsenomaisesta intoilusta hetken aikaa.

Rajaton vapaus. Sä voit tulla, mennä, olla ja tehdä mitä haluat. 

Jääkaapinherruus. Lempparijugurtit ei katoa, juusto ei lopu ennen kuin olet itse siihen valmis, ei oksettavia valmisruokia eikä huonoksi menneitä maitoja.

Suihkussa eka, suihkussa vika. Ei tarvitse ajatella strategisesti sitä kuka menee ekana suihkuun, kuinka kauan siellä voi viihtyä ja kuinka pitää suojella omia shamppoita omalla hengellään eri piilopaikkoineen. Nyt saa putelit lojua vaikka keskellä lattiaa ja kukaan ei koske.

Oman elämän Teuvo Loman. Kodista saa tehdä just sellaisen kuin haluaa kun kukaan muu ei tuo omia rojujaan mun silmien eteen eikä kellään ole mitään vastaväitteitä uusien ostopäätöksien suhteen. En voisi edes kuvitella eläväni jonkun muun kanssa kun järkyttää edes ajatus siitä, että jollain olisi jotain vihreitä petivaatteita ja ysäriseinäviirejä joilla on niin mittaava merkitys, että ne on laitettava seinälle. 

Jokainen posti on itselle. Jopa ne ammattiliiton lehdet, laskut ja mainoslärpäkkeet on ollut ihan kiinnostavia.

Nukkuminen. Te tiedätte tämän ja ei tarvitse edes selittää sen enempää.

Sydänkohtausprosentti minimissä. Voi kuunnella ihan koska vaan vahvistinkuulokeilla musiikkia ja olla ihan ajatuksissaan koska kukaan ei kävele toisesta huoneesta yllättäen ja aiheuta ennenaikaista sydänkohtausta.

Hyväntuoksuiset pyykit. Tämä on yksi mun lemppariasioista koska koko elämäni ajan totuin siihen, että äiti oli ostanut taas sitä samaa violettia pyykinpesunestettä tai jotain muuta tylsää ja mä niin halusin niitä mandariinin ja mansikan tuoksusia. Nykyään mä ostelen aina isoissa marketeissa kaikkia kivoja tuoksuja ja tällä hetkellä mun kylpyhuoneen kaapista löytyy varmaan vähintään kuusi pyykinpesuainepulloa. Elämääkin tärkeempi asia tämä, että pyykit tuoksuu hyvältä.

Syväkuivat pyykit. Pyykit kun mulle on tärkeitä niin pitäähän ne kuivattaa kunnolla ja helposti saattaa pyykkiteline olla makuuhuoneessa parikin päivää - pyykkeineen. Eikä kukaan huomauta.

Aikuistu, tyttö! Saatoin saada isännöitsijältä viime vuoden taloyhtiön talouslaskelmia ja tulevien remonttien kaavoja sekä suunnitelmia. Luin kaksi tuntia yhtä lappunivaskaa joka alkoi; "hyvä osakkeenomistaja". Kylmähiki ehkä vähän hiipi iholle. Mä en kuitenkaan aio tässä vaiheessa mihinkään yhtiöpalavereihin mennä keskustelemaan meidän talon asioista ja olemaan virallisesti päätösvaltainen. Hävettää jo se mielikuva, että istun sielä 20 vuotta vanhempien keskellä ja yritän näyttää tosi aikuiselta kun todellisuudessa sillä hetkellä pyörisi kiinnostava sarja telkkarista ja mun puolesta joku muu saa päättää, että tuleeko meidän taloon minkälainen linjasaneeraus kolmenneljänviiden vuoden päästä. Haluan, että mun naapurit luulee mun olevan vuokralla ettei aikuistumispaineet nouse enempää. HAHA! 

Roskat ei osaa kävellä. En yhtään ihmettele jos mun vanhusnaapurit naureskelee päiväkahvillaan kun kattelee ikkunasta kun kannan kolmea roskapussia samaan aikaan roskiksille. Mä vihaan viedä roskia. Onneksi mulla on kylmäkellari johon voin pahimmassa tapauksessa kantaa roskat jos iskee vaikka viikon kapinointi koko touhua kohtaan.

Siivousfanaattisuus. Oon saanut todella epäuskoisia ilmeitä kavereilta kun saavat tietää mun kerran-viikossa-kylpyhuoneen-tehopesuista tai siitä, että siivoon astiakaapit kerran kahdessa viikossa tarkasti. En voi vaan sietää ajatusta, että mun koti olisi likainen kun osaan elää kyllä niin pellossa kun pellossa voi elää ja koska nyt en omista kodinhoitajaa enää niin eipä tässä auta kun itse laittaa hihat heilumaan ja kärvistellä. 

Hiljaisuus klo 22. Asuin 18 vuotta kerrostalossa mutta tuossa viimeiset kolme vuotta kun tuli asuttua rivarissa niin unohtu ehkä ne naapurit. Mulla ei oo ollut ongelma se, että hiljaisuus on klo 22 tässä talossa mutta joskus havahdun yhdeltätoista siihen, että mun telkkari huutaa aika kovalla, ikkunat auki, saatan rääkyä pelien takia täällä ja suihkuunkin pitäisi mennä. Luojalle kiitos siitä, että ainakin mun seinänaapurit on nuoria ja omistaa vähintään samanlaisen vuorokausirytmin kuin minä. On jotenkin lohduttavaa kun motskarinaapurini tulee rymisten kotiinsa puoli kolme yöllä ja mä mietiin neljä tuntia aikaisemmin, että herääköhän alakerran Martta siihen kun käyn suihkussa. Onneksi asun kunnon kivitalossa, jossa ei kuule kyllä edes meidän äärivuorokausirytmin omaavien elämää. Se on vaan kuitenkin se ajatus, että kaikki häiriintyy nyt.

Kohtaako mikään ajatus omiasi?