Tämä aihe on mulle itselle erittäin rakas ja ajankohtainen eikä siis ole epäillystäkään miksi haluan teille vähän avata mun ajatuksia siitä, että millaista on mökkeillä aikuisena. Aikuisena kaikki asiat muuttuu mutta tätä asiaa en vaan millään tahtoisi hyväksyä ja mieltää faktaksi.
Kirjoitin teille huhtikuun alkupuolella tästä samaisesta aiheesta vähän kun olimme viettelemässä isomummuni 90-vuotispäiviä suvun voimin maalla. Se oli itselle aika haastava paikka mutta samaan aikaan niin luontevaa olla paikassa jossa on viettänyt lähes jokaisen kesän 21 vuoden ajan. Mikään muu paikka ei oo tuntunut koskaan niin turvalliselta ja kodilta samaan aikaan vaikka kaupunkilainen oon henkeen ja vereen. Maaseutu ja erityisesti meidän mökkiseutu on itselle niin suuri asia elämässä ja varmasti monet kesät selittävät syyn siihen miksi se on näin. Asiat on kuitenkin muuttuneet viime vuosien aikana kun täysi-ikäiseksi oli pakko ryhtyä ja vastuu sekä velvollisuus sitoo kaupungissa niin monien asioiden parissa, että maalle lähteminen on nykyään enemmänkin harvinaista ja erityisen kallisarvoista.
En edes pysty listaamaan asioita mistä olisin jäänyt ilman jos en olisi saanut elää mökillä lapsuuttani niinkin pieniä aikoja kuin Suomen kesä. Se lista olisi meinaan valtavan pitkä. Ne muutamat kuukaudet vuodessa kuitenkin sisältää aivan valtavasti muistoja ja asioita joita ei koskaan kukaan tule kokemaan. Kukaan nykylapsi ei tule kokemaan sitä vapautta ja luonnonläheisyyttä mitä silloin oli. En halua edes ajatella miten nykylapset viettävät mökkeilyreissua viimeisen päälle laitetuissa vitivalkoisissa "mökeissä" ja lähimmälle asfalttitielle on muutama kilometri matkaa. Voin olla vain kiitollinen mun suvulle, että ovat rakentaneet sukulaisten mökit yhteen paikkaan. Olisin menettänyt muuten paljon ja niin olisi muutkin lapset meidän suvusta.
Meidän mökillä on aina pärränyt mopot, mönkijät, autot sekä tietenkin hevoset eikä pyöriäkään saa unohtaa. Lapset ovat ajaneet autoilla lähes 5-vuotiaasta asti ja se jos mikä on lapsuutta. Se luotto ja vapaus mitä meillä oli - on jotain käsittämätöntä. Me saatiin painaa metsässä paljain jaloin, saatiin valvoa yömyöhään, mennä "vaarallisen" laiturin alla sukelluslittaa, roikkua soutuveneestä samalla kun se oli sidottuna moottoriveneeseen ja joku ajoi suurta järveä ympäri niin kovaa, että roikkujilta lähti uikkarit päältä ekoilla metreillä. Saatiin vierailla mökkinaapureilla ja jokaisen naapurin kanssa oli omat tavat - oli se sitten Maijan peluuta, karkin syömistä, Aku Ankkojen selailua tai muuten vaan höpöttämistä. Ensimmäisiä ihastumia unohtamatta. Se jos mikä oli elämää.
Ei ole näkynyt vuosikausiin moniakaan mökkinaapureita. Jotkut ovat joko kuolleet, jotkut todella vanhoja sekä sairaita eikä meidän mökkialueen lapset ole enää lapsia vaan rellestäviä nuoria tai työssäkäyviä aikuisia. Mikään ei ole enää mökillä samaa paitsi mökkialue itse. Vanhemmat sukulaiset tietenkin tykkää kun nyt maalla on jopa välillä hiljaista eikä kokoajan alatiellä joku mene mopolla tai neljä lasta mene mönkijän kyydissä samalla huutaen toisilleen kun ei mönkijän pärinän yli pysty kuulemaan toista normiäänellä. Kukaan ei huuda tai tappele eikä kukaan suunnittele Suuren Seikkailun leikkimistä metsässä.
Kaipaan ihan liikaa yksinkertaisia asioita joita lapsuudessa oli ja tämä asia on mulle varmasti vaikeempi asia kuin se, että vanhenen vuosi vuodelta. Järvessä hiusten peseminen, hevoskärryillä monien kymmenien kilometrien lenkit, upeiden luonnonoikkujen etsiminen moottoriveneellä ympäri mökkijärveä sekä viattomuus vaan vie voiton kaikelta. Voisin elää edes yhden kesän taas kymmenen vuotiaana ja unohtaa kaiken aikuisuudesta johtuvan stressin ja velvoitteet.
Voin muuten kertoa, että salaa tikkailla kiipeeminen tulikuuman päämökin mustalle katolle on yksi mahtavimpia muistoja mun elämässä. Voin vieläkin tuntee sen polttavan kuumuuden jalkapohjissa. Toivottavasti joku muukin lapsi kokisi edes lähes yhtä hienon lapsuuden mökillä mitä mä koin. Toivon, että edes jossain on joku perhe joka arvostaa edelleen vanhoja perinteitä ja vie lapsen sinne mökille missä ei ehkä ole juokseva vesi ja näyttää sen puolen elämästä jolloin tabletit, puhelimet ja pinnallisuus vaan yksinkertaisesti unohtuu. Mä aion vaalia tuota asiaa yhtenä tärkeimpänä mun elämässä jos niitä lapsia joskus siunaantuu.
Opin kyllä taas joskus ottamaan kaiken irti mökkeilystä.
Aikuisena.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.