Hej! Tänään muhun iski pieni into alkaa tutkailemaan erilaisia blogeja ja selailemaan ihania kesäisiä kuvia. Blogien paljouden takia se on yllättävän vaikeeta alkaa etsimään mitään sellaista mitä ehkä haluaisi, joten tämä voi olla ratkaisu. Haluan siis omaan tietouteeni hyviä, mahtavia ja ihania blogeja, joissa pursuu inspiraatio ja laadukkaat kuvat, varsinkin kesäiset semmoset tällä hetkellä. Vähän niinkun linkitä blogi - postausten kaltaisesti haluan linkkauksia ja ehkä suurella ehkällä teen jonkun lempparipostauksen mutta tämän postauksen tarkoitus ei välttämättä ole sellainen, vaan se että saisin lisää mahtavia blogeja lukulistoille näin kesällä kun yöt on pitkiä ja ruskettuessa on hyvä tehdä muutakin kun kärventyä. ;)
Enpäs laitakkaan tälle mitään aikarajotuksia vaan antakaa palaa vaikka koko kesän! Kyllä itseni tuntien mä joistain blogeista ihan varmasti saatan alkaa hehkuttamaan. Alle voisin vähän listata taas toiveita mitä haluaisin linkatuilta blogeilta..
Laadukkaita kuvia, värikkään monipuolisesti tekstiä, persoonaa kirjottajalta ja ehdottomasti mahdollisuutta inspiroitua!
Toivon ettei tämä mahdollisuus taas ole joillekkin pelkkä mainostustyökalu.
Oon pitkään halunnut tehdä vähän synkempää postausta, koskien noh.. synkkiä asioita. Mä oon yksinkertasesti sellanen ihminen, joka pelkää täysin luonnollisia asioita, mutta vien sen pelon aivan toisille leveleille. Alla voisin avata vähän mun fobioita ja muita pelkotiloja, joihin en oo löytänyt virallista nimeä oikein kuvaamaan täysin sitä tunnetilaa.
Nyktofobia
Nyktofobia (tunnetaan myös nimillä akluofobia, skotofobia ja lygofobia) on pimeän tai pimeiden paikkojen pelko. Pimeän pelko on yleisinhimillinen tunne, jota yleensä opitaan hallitsemaan ajan myötä.
Oon niin pitkään kun pystyn muistaan mun lapsuutta, tajunnu etten pelkää pimeetä niin rajusti kun ehkä muut lapset. Mulle ei ollu ongelmaa käppäillä pimeessä asunnossa, silloisessa lapsuudenkodissa eikä mulle ulkona hengailu pimeellä ollu mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeeta. Vasta nyt kun oon asunu tässä talossa ja oon tullut tähän ikään, oon oppinukkin pelkään.
Mun pelkoa ei yksinään pönkitä pimeys, vaan pimeät huoneet ja paikat. Mulla on ehdoton nounou-linja kun tulisi illalla tai yöllä metsäteillä tai ihan metsässä liikkumiseen, yksin ollessani tässä talossa on oltava kaikki valot päällä jos liikun, eli tekniikalla aina kun kävelee huoneesta toiseen, pamautan valoja päälle sekä sädekahtimet alhaalla. Tähän pelkotilaan ei oikeestan auta ees ne valot, ne antaa vaan hetkistä turvaa. Mun pelko ei oo mitään semmosta ''iik mörköjä'' vaan päinvastoin se on enemmänkin semmosta, ''nyt joku tarkkailee mua ikkunasta kun en nää pihalle kun on niin pimeetä'' ''onkohan tässä talossa muita kun vaan mä? ''mistä toi ääni tuli?'' ja hyvä esimerkki mun pelkotilan pahenemiseen on se, että kun meen suihkuun -> tarkistan saunan ihan lauteiden alta ja kiukaiden takaa. Tää jos mikä pelko kontrolloi mun koko arkielämää. Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:
Liikkumaan metsien lähellä tai metsissä.
Katsomaan illalla ikkunaan päin tai ulos, jos on pimeää.
Pitämään puolta taloa pimeenä yksin ollessani.
Nukkumaan täysin pimeässä huoneessa (telkkari päällä aina, vaikka onkin huono asia)
Akrofobia Akrofobia on korkeiden paikkojen pelko, eräs fobia. Kyseessä on neuroottinen häiriö. Akrofobiikolle on ominaista korkeiden paikkojen välttäminen. Varmaan yks yleisimmistä ihmisten peloista on tää ja siihenkin on ihan psykologiset perustelut olemassa tutkijoilla. Mä en kuitenkaan pääse näistä tunnetiloista eroon, vaan ne pahenee vuosi vuodelta. Painajaisunet missä oon jossain korkeella ja tipun, on todella yleisiä. Tiettekö sen tunteen kun näätte unta putoomisesta ja heräätte siihen kun liikutte unissanne ja tuntuu, että se tipahtaminen tapahtuisi oikeesti? Mulla tulee näitä lähes joka yö ja varsinkin nukahtamisvaiheessa. Korkeat talot, laivojen kannet, Näsinneula ja kaikki on todella haastavia paikkoja mulle vaikka kaikista nautinkin ja on pakko päästä ees kokeileen. Viimeks just laivalla ollessa tajusin, että yritän mennä siihen kannen reunalle, mutta varon jopa askeliani vaikka laiva on vielä paikallaan. Tunnen sellasta ''heitäydy lattialle ja ryömi pois'' tunnetta aina kun oon jossain korkeella, että ihan kun joku tuuli vaan tempais mut mukaansa ja lentäisin alas. Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:
Menemään kaikkiin huvipuistojen laitteisiin.
Menemään esimerkikisi sinne laivan kannella, jos se on korkealla.
Kävelemään korkeilla vuorilla tai tasanteilla.
Ulkomailla saan paniikkikohtauksen serpenttiinivuorilla, missä ajetaan pilvien yläpuolella/korkeudella autolla. Never again.
Ofidiofobia
Ofidiofobia on eräs fobian laji ja tarkoittaa käärmeitä kohtaan tunnettua voimakasta kauhua. Ei ollut varmaan kauheen epäselvää? Mä pelkään käärmeitä aivan suoraansanottuna helvetisti. Ne on mulle paljon enemmän kun jotain matelijoita, ne on jotain saatanan kätyreitä mun ajatusmaailmassa. Ei oo mitään iljettävämpää kuvitella, että törmää semmoseen kesällä ja varsinkin kun asun aivan mettikön vieressä ja muutenkin alueella, missä on paljon kallioo ja käärmeille mieluista paikkaa häiritä ihmisiä. Mun pelko ei oo siis vaan luonnossa löytämiin käärmeisiin liittyvää, mikä on yleispelkotila ihmisillä, vaan mulla on fobian määrittelemät kohdat tarkasti. Pelkään puhua niistä, katsoo kuvii, videoita tai yhtään mitään niihin liittyvää. Saan kylmiäväreitä ees jos muistelen miten meiän pyykkinarujen alla oli viime kesänä käärme. En mennyt sen takia viikkoon takapihalle vaikka käärme vietiinkin pois. Nään monia painajaisia liittyen käärmeisiin, kuten pari päivääkin sitten näin unta että olin Keniassa ja ainut mun ongelma siellä oli löytää suhteellisen nykyaikanen rakennus missä nukkua, ettei käärmeitä tuu. Ne pilas mun matkan unessakin. Hemmetin limanuljaskat. Ei oo kuvottavampaa kun ne. Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:
Liikkumaan kesäsin (edes päivisin) metsissä tai metsäpoluilla, peltojen lähellä tai missään ''syrjäsellä''. Asfaltti on ystävä, vaikka ne tulee siihenkin välillä häiritsemään.
Katsomaan esimerkiksi eläintarhoissa terraarioihin missä niitä on, vaikka masokistinen mielenkiinto niin vaatis.
Klaustrofobia
Klaustrofobia eli umpiokammo tarkoittaa ahtaan tai suljetun paikan kammoa. Klaustrofobiasta kärsivä kärsii yleensä paniikkikohtauksista, tai pelosta saada paniikkikohtauksia, esimerkiksi hississä, junassa tai lentokoneessa.
Ahdistun pienestikkin jos joudun suljettuun tilaan, joka on vaan mua vähän isompi. Suljetut huoneet ei välttämättä sitä aiheuta, jos siellä pystyy liikkumaan, mutta esimerkiksi pienet komerot, leikkimökit, hytit ja muut saattaa aiheuttaa musta sellasta pakokauhua. Hisseissä koen aika usein klaustrofobiaa, tippumispelkoa sekä akrofobiaa. En kuitenkaan vältä hissejä.
Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:
Menemään tiloihin tai tilaan mikä ei ole järin suuri ja se on lukittu ulkopuolelta tai ulospääsy on vaikeaa.
Arkut. Se on pahinta. Nään monesti painajaisia että joudun meneen arkkuun ja en pääse pois.
Lentokoneessa on pahinta Finnairin ahtaat penkkirivistöt. Tekis mieli potkii edellä olevan tuoli pois, että saa ''happee''. Siitä syystä mun on aina pakko istua ikkunan vieressä.
Nekrofobia
Nekrofobia on kuoleman tai kuolleiden asioiden sairaalloinen pelko eli fobia, kuten esimerkiksi ruumiiden pelko.
Mä pelkään kaikista eniten kuolemaa. Kuolema on mulle herkin asia ja mietin sitä todella usein, lähinnä nukkumaan mennessä. Pelkään, mietin ja murehdin tulevaa, eli koska ja miten kuolen. Tämän laukasee esimerkiksi tapaukset, jos luen joidenkin ihmisten kuolemasta tai joku mun läheinen kuolee.
Kuolemanpelko on aika yleinen pelko, koska se on lähes ainut asia, mihin ihmisellä ei ole varmaa tietoa tai pakoreittiä. Pelkään siis tuntematonta ja loputonta. Välillä oikeesti vaivun niin pahaan epätoivoon tän pelon kanssa, että tekis mieli vaan itkuhuutaa kaikille ja saada vastauksia, mitä en tuu koskaan saamaan kun vasta sitten kun kuolen. Hyi.
Muita pelkotiloja mitä omistan
Pelkään esimerkiksi kuvatessa kameralla, että tiputan sen jostain korkeelta, johonkin veteen tai paikkaan mistä en saa sitä pois. Puristan kameraa aika usein ja saan kylmiäväreitä kun mietin sitä, että se saattaisi tippua. Kamerarakkaus on aika huipussaan? No ei, tää pelkotila koskee melkein mitä tahansa tavaraa mitä kannan kädessä.
Pelkään onnettomuuksia. Mietin jatkuvasti esimerkiksi, että jos äiti ei oo vastannut pitkään aikaan mun soittoihin, että se on ajanut kolarin tai jos mun veljeä ei näy myöhään yöllä kotio, alan miettiin että missä se vipeltää. Pelkään mun läheisten puolesta onnettomuuksia kokoajan, en niinkään että niihin itse joutuisin. Murehdin myös tähän liittyen mun äidin vanhan auton kuntoo ja joskus sen ajattelu saa mut ihan paniikkiin, vaikka en sille tästä puhu.
Vihaan omaa alastomuutta. En näyttäydy muiden edessä alasti ja kammoksun sitä. Saan pelkästä ajatuksesta hengenahdistusta jos mietin, että joku kävelis pukkariin siinä vaiheessa kun oon siellä pepa paljaana.
Kammoksun bakteereita. Mun tutkinnon aikana on aina nostettu pintaan käsien jatkuva peseminen ja se on tullu mulle aika pakkomielteisekskin. Työpäivän aikana saatan pestä käsiä 50 kertaa, kotona myös aina kun siirryn eri tiloihin, mikä nyt on ihan fiksukin tapa jos haluu syödä puhtain käsin mutta mulla se estää ihan oikeesti ajatuksen nopeisiin lähtöisin, jos en saa pestä käsiä. Meikkaamisenkin välillä pesen käsiä pari kertaa, vihaan niin kauheesti bakteereita.
Tässä olisi nyt jonkun verran mitä tulee isoimpana mieleen mun peloista vaikka niitäkin on lukuisia erilaisia.
Onko teillä mitään samoja pelkotiloja tai yhtäläisyyksiä?
Pitkästä aikaa ajattelin taas palata tähän postausideaan, missä esittelen aina yhden artistin tai yhtyeen, joka on vaikuttanut mun elämässä pitemmän aikaa tai isoiten. Ensimmäisen osan tein Jonas Brotherseista ja sen voi käydä lukemassa täältä. Nyt on vuorossa Demi Lovato. Mikä ei varmasti tuu monellekkaan yllätyksenä, jos on seurannut mun blogia.
Tekstit joita saatan käyttää, olen ottanut Loving Demistä, eli minun ylläpitämiltä nettisivuilta, joihin pääset vierailemaan täältä!
Demetria Devonne Lovato, eli Demi Lovato on syntynyt 20. päivä elokuuta vuonna 1992. Hän on yksi maailman tunnetuimmista Disneyn tähdistä ja erityistä huomiota hän on saanut erikoislaatuisesta äänestään, joka on saanut monet kriitikot, tähdet sekä miljoonat fanit seisomaan hänen takanaan. Demi on näytellyt lukuisissa Tv-sarjoissa ja tunnetuissa Disneyn elokuvissa, kuten Camp Rock. Demi on julkaissut kolme studioalbumia vuodesta 2008 alkaen ja työstää tällä hetkellä neljättä albumiaan.
Miksi Demi?
Demi on sattumalta päässyt vaikuttamaan suuresti mun nuoruuteen. Oikeestaan kaikki muhun eniten vaikuttavimmat on tullu sattumalta. Olin nuorena fanaattinen Disneyfani. Oli Miley Cyrus, Selena Gomez, Hilary Duff, Raven ja tietenkin Jonas Brothers ja lukuisat muut toverit. Niistä eniten mun elämässä vaikuttaa Demi arkipäiväsesti. Jonaksista oon kirjottanut tosiaan aikasemmin postauksen, niin en ala avaamaan sitä enempää tässä. Demiin ihastuin tietenkin eka näyttelytaitojen kautta ja pikkuhiljaan Demi siirtyi musiikin pariin selvästi Disneynkin puolella. Tuli omia elokuvia, kappaleita ja lopulta albumeita. Tämä alkoi silloin kun olin yläasteella.
Demiä oon katsonu niin sanotusti ylöspäin tiettyjen asioiden takia todella pitkään ja niistä voi lukee Loving Demissä lisää, koska en halua saada tähän mitään itkupostausta väännettyä vaan yksinkertasesti pintapuolista esittelyä. Jokatapauksessa kyseessä ei oo ihminen, joka tekee mainstream musiikkia, käyttää autotunea ja seurustelee julkkispiirien ykköstähtien kanssa. Kyse on ihmisestä joka on sairastanut vakavan syömishäiriön, ollut vieroituksessa, ollut itsetuhoinen ja nähnyt maailmassa tosi paljon pahaa. Arvostettava yksilö joka on myös äärimmäisen lahjakas. Kyseessä on myös ihminen joka levittää maailmaan hyvää mieltää ja kannustaa tyttöjä varsinkin uskomaan itteensä ja Demi tekee paljon kamppanjoita koskien naisten itsetuntoa, koulukiusaamista ja syömishäiriöitä.
Harva meistä ees ymmärtää kuinka montaa ihmistä Demin vaikutusvalta tolla alueella on auttanut. Niitä on lukuisia tyttöjä. Se on osasyy miks arvostan ja kovaa. Ei kaikki 20-vuotiaat naiset välitä, koe tarvetta välittää tai koe ensinnäkään muutoksen tarpeita missään tälläsissä asioissa. Ei julkisuus tee ihmisestä automaattisesti huomionhakusta lellipentua, vaan se voi myös olla tie auttamiseen. Ei kannata tuomita ihmistä ulkonäön, työn tai minkään perusteella. Varmasti moni katsoo Deminkin kuvia netissä siinä mielikuvassa, että kyseessä on joku perusteinitähti joka juo Starbucksin kahvia paparazzien eessä ja hihkuttaa kameroilla eikä todellisuudessa osaa ees tavuttaa omaa nimeään paitsi käsikirjotetusti. Lukekaa Demistä, kuunnelkaa sen musiikkia ja ennenkaikkea älkää tuomitko ketään, mistään, missään tai koskaan.
''Ei yksi ihminen tee muutosta, vaan se voi lähteä yhdestä ihmisestä''
Toi on hienoin ja merkitsevin sanoma mitä Demiltä oon oppinu.
Harvinaislaatuisen kaunis, vahva ja korkea ääni. Koskettavat ja puhuttelevat sanoitukset sekä tunteiden välitys. Demin kappaleet on asteen korkeammalla kuin mainstream poppiprinsessojen luritukset eikä kappaleissa käytetä samoja pimputuksia tai autotunea, mistä Demi on saanut erityistä kiitosta ja huomiota. Mä kyllästyn lähes aina kappaleeseen 5 kuuntelun jälkeen, mutta Demin kappaleita oon kuunnellu pisimmillään neljä vuotta aktiivisesti eikä kyllästymisen merkkejä näy missään. Tietenkin eri musiikkimakuja on ja kaikki ei halua musiikilta samaa mitä mä, mutta mä koen että Demin musiikki on täydellistä mulle ja varsinkin tässä ikävaiheessa jossa alan oikeesti aikuistumaan. Kuuntelen musiikkia elämästä ja opetuksia ihmiseltä, joka on mua vaan noin 7 kuukautta vanhempi.
Demi Lovato - Give Your Heart a Break
Demi Lovato - Skyscraper
Demi Lovato - Got Dynamite
Jeff Miers (The Buffalo News): Vähän eri tapauksessa kuin yleinsä Disney tähtien osalta, Lovato todellakin osaa laulaa ja se mikä hänen taidoistaan tekee erityisen, on se kun hänen ääntänsä ei tarvitse manipuloida studiossa.
Miers further: On ''puhdistavaa'' ettei Lovato tarvitse autotunea piilottamaan ''luonnollisen osaamisen puutosta''.
Ryan Tedder: Demi hämmästytti minut hänen vokaaleillaan! Minulla ei ole ymmärrystä miten hyvä hänen äänensä on. Hän on yksi parhaimpia artisteja kenen kanssa ikinä olen työskennellyt. Todellisuudessa niin hyvä.. tarkoitan, että hän on Kelly Clarksonin tasoinen vokalisti. Ja Kelly on nostanut riman korkealle.
Lisää Demin mahtavaa musiikkia voit kuunnella paremmin täältä sekä jos kiinnostuit Demistä, niin edelleen voit vierailla minun sivuillani jossa Demistä löytyy kaikki tieto suomeksi. :)
"Se auttaa kun katsot peiliin.. nyt tämä kuulostaa kliseeltä, mutta jos vain katsot peiliin ja sanot ’’sinä olet kaunis ja olet sen arvoinen’’, ne sanat todella auttavat sinua." - Demi Lovato
"Kerro itsestäsi 5 omituista asiaa ja jaa tunnustus 15 bloggaajalle"
En jaksa jaada mitään. Haastan kaikki mun blogin lukijat tekeen tän, joilla on blogi!
Kiitän kuiteski tunnustuksen antajaa, elikkäs HANIA. Tack så mycket! :)
1. Mä oon todella hygieninen ihminen. Mä en siedä ihmisiä (varsinkaa naisia) jotka ei pese käsiään tai jos ihmiset käyttää toisten käsipyyhkeitä vessassa. Mulla on omat tapani nykyään näiden takia ja esimerkiks vessassa kun teen iltarutiinei kasvojenhoidos niin pesen käsiäni vähän väliä purkkien vaihdon aikana ja mulla on omat irtopyyhkeet muilta piilossa kasvojen kuivaukseen. Ovet avaan pikkurillillä tai käsivarrella ja pyyhin sen paitaan automaattisesti. Pöntön kannen laitan jalalla kiinni jos meen jonkun jälkeen vaikka meikkaan sinne ja kannan mukana aina käsidesiä, siis jos lähen ulos.
2. En kuule suomenkieltä elokuvista tai sarjoista. Katon suomalaiset leffat aina melkeen tekstityksellä ja suomalaisia ohjelmii katon äänet täysillä. Jotenkin mä en vaan ymmärrä suomea kun se on niin jotenkin nopeeta ja lässyttämistä. Oonko ainut?
3. Iltasin kun laitan herätyskellon puhelimeen, niin se ei oo mulla yks tai kaks herätystä. Se on vähintään 5 herätystä ja ne alkaa noin tunti ennen varsinaista ylösnousemisen ajankohtaa. Mä en herää muuten. Tarkistan myös puhelimen pakkomielteisesti vähintään 10 kertaa yön aikana, että äänet on päällä ja herätykset kytketty päälle jos vaikka kattelen telkkaria ennen nukkumista.
4. Aikasempaan hieman liittyen.. nukun hyvin hyvin harvoin telkkari kiinni. Se on paha tapa, mutta tarviin jotain valoa ja ääntä. Nannakin tarvii valoo, kun marsuhuoneen ovee pidän auki niin se ois muuten pilkkopimee. Tekosyitä tekosyitä, I know.
5. Pidän hiuksia lähes aina ponnarilla ja kotona ne ei pysy 5 minuuttia kauempaa siinä. Hiplaan meinaan aina hiuksia ja vähitellän on kaikki hiukset tullu pompulasta ulos ja joku pieni pallero hiuksia takaraivossa enään pompulassa. Ärsyttävä tapa.
Mikä voisi olla paras joululahja kun hyvä mieli, eikös? Valitettavasti mä en kuulu tähän blogikermaan jossa firmat lähettää tuotteita jaettavaks joka päivälle tai muuten vaan olisi rahaa tarjota monille ihmisille kilpailuja. Enkä ees oikeesti perusta niin isosti sellasille.. mieluummin jotain aitoa. Eli kekkasinpa sitten tässä oikein hyvä tavan piristää joidenkin bloggareiden päivää jouluaattona. Tititidiiiiiii.. tämän vuoden blogit ja bloggarit kokonaisvaltaiseen esittelyyn! Eli tämän tarkoituksena on vähän kuin linkitä blogisi postauksen periaatteet, mutta tämä vaatii jo hieman tarkkailua löytyykö blogista selkeästi erilaisia piirteitä ja jos ei löydy niin miten pitää toimia.
Ohjeet osallistumiseen (vuoden blogit):
Blogisi on pitänyt olla akviitinen vuoden tai yli.
Päivität blogiasi yksin. (kahden bloggarin esittely vie muuten yhdeltä bloggaajalta mahdollisuuden)
Blogista tai vähintään tähän osallistumisen yhteydessä pitää selvästi kertoa itsestäsi perustietoja ja vähän enemmänkin jos haluaa esittelyn olevan kattavampi. (nimi, ikä, asuinpaikka, mitä teet työksesi/opiskelet, mistä pidät yms.)
Blogissa pitää olla runsaasti kuvia ja tekstiä.
Sinun tulee huomioida että blogin sisältö ei voi olla mautonta, K18 tyyppistä tai ketään loukkaavaa.
Osallistu vain kerran, koska tässä ei määrä ratkaise vaan laatu.
Kun kirjoitat kommentin, huomioi siihen selkeästi blogisi osoite erillisenä linkkinä ja kuvaus itsestäsi ylläolevien kriteerien mukaisesti jos et ole varma löytyykö blogistasi laajaa kuvausta itsestäsi.
Osallistua saavat kaikki bloggaajat jotka ovat selvästi lukeneet yllä olevat pyynnöt ja säännöt.
Osallistumisaikaa on 22.12.2012 asti, jolloin minulla on aikaa valita kolme (3) mielestäni parasta blogia.
Ohjeet osallistumiseen (eritellyt kriteerit):
Blogisi voi olla uusi tai vanha.
Päivität blogiasi yksin tai toisen kanssa.
Blogissa olisi hyvä lukea sinusta perustietoja ja jos ei lue, niin vähintään osallistumiskommentin kautta minulle jotain tietoa itsestäsi (nimi, ikä, asuinpaikka, mitä teet työksesi/opiskelet, mistä pidät yms.
Sinun tulee huomioida että blogin sisältö ei voi olla mautonta, K18 tyyppistä tai ketään loukkaavaa.
Osallistu vain kerran, koska tässä ei määrä ratkaise vaan laatu.
Blogin osoite osallistumiskommentissa selkeästi esille.
Osallistua saavat kaikki bloggaajat jotka ovat selvästi lukeneet yllä olevat pyynnöt ja säännöt.
Valintakriteerit:
Kaunein ulkoasu.
Mielenkiintoisin kirjoitustyyli.
Persoonallisin blogi.
Upeimmat kuvat.
Sisällön monipuolisuus.
Ihastuttavin bloggaaja.
Aktiivisin bloggaaja.
Osallistumisaikaa on 22.12.2012 asti, jolloin minulla on aikaa valita mielestäni kriteerit täyttäneet blogit.
Joulumieltä mukaan ja levittäkäähän tätä muillekkin ihmisille jotta kaikki pääsee osallistumaan!
Sorpat melkeen kahen viikon hiljaisuudesta. Työharjottelun loppurutistusta ja kaikenlaista draamaa ollu elämässä, että ei oo ollu intoo päivitellä tänne mitään mutta elossa oon ja pikkuhiljaa arki palaantuu tavalliseks kun koulun penkille palasin ja pari kivaakin juttua on tapahtunut, kuten työhaastatteluun maanantaina (!!!) ja joulu lähestyy vimmaa vauhtia ja siihen liittye sainkin pienen haasteen joka on down there.
1. Ootko jouluihminen? Oon. En mitenkään hysteerisellä tavalla, mutta kyllä mä joulusta tykkään ja siitä fiiliksestä mikä alkaa joulukuun alussa ja aina se jännitys vaa tiivistyy sinne 24 päivään asti. 2. Mikä on parasta joulussa? Ruoka, perinteet, rauhallisuus, joulumusiikki ja tietenkin lahjat ♥ 3. Mitä toivot joululahjaksi? Canon EOS 600D 18-55mm IS(in your dreams, right?) 4. Missä vietät joulusi tänä vuonna? Ilmeisesti kotona, ellei mitään ihmeellisiä muutoksia tapahdu. 5. Lemppari joululaulusi? Voi ei! Niin monia ihania etten kyllä osaa eritellä mitään tiettyä mutta Wham!:in Last Christmas on legenda. 6. Lemppari jouluruoka tai -juoma? Ei nää nyt varsinaisesti oo jouluruokia, mutta jouluna meillä on aina kalaa ja varsinkin graavilohta, mummun lihapullat ja perunat on kivoja jouluna vaikka yleinsä en lihapullistakaan välitä. 7. Lemppari suklaakonvehdit? Lasketaanko näihin ne enkeli suklaatkin? Jos lasketaan niin ehdottomasti ne. 8. Piparit vai joulutortut? Joulutortut! Piparit vasta joulun jälkeen. 9. Lahjojen antaminen vai saaminen? Kumpikin yhtälailla kivaa, varsinkin jos toinen arvostaa ostamaa lahjaa. 10. Kultaset vai hopeiset joulukuusen koristeet? Hopeiset mut tuntien mutta kyllä ne kultaset enemmän jouluun sopiin. 11. Kerro jokin perheesi jouluperinne. Kaikille ostetaan vähintään pari arpaa mitä raaputellaan illan mittaan. Yleinsä niitä tulee sieltä sun säältä ja helposti jokaisella on neljä tai viis arpaa. Yks joulu voitin 500e, että toivottavasti tänäkin jouluna tulis hyvä potti!
Pauliina on haastanut mut vastaamaan muutamiin kysymyksiin ja pistämään tietenkin haastetta eteenpäin myös parille bloggaajalle, joiden blogia seurailee lukijana alle 200 ihmistä. Mut äh, oon niin laiska etten jaksa alkaa ettiin nyt ketään yksilöitä tähän niin haastan teiät kaikki bloggaajat tekeen tän jos teillä on alle 200 lukanderee. Toivottavasti mun kysymykset ei oo kovin kulutettuja ja typeriä, mutta hei I'll try my hardest!
1. Mikä vuosi on elämäsi paras ja miksi? 2. Jos voisit muuttaa itsessäsi mitä tahansa, mitä muuttaisit? 3. Mitä eläimiä et siedä ja miksi? 4. Jos saisit miljoona euroa mutta joutuisit valinnallasi uhraamaan kolmen tuntemattoman ihmisen hengen, ottaisitko miljoonan vastaan? 5. Mitä asiaa et voisi elää ilman? 6. Mikä on oudoin tapasi? 7. Minkä aistin menettäisit jos voisit valita kuulon, näön, makuaistin/hajuaistin ja tunnon väliltä? 8. Mitä mieltä olet että tuttu ja turvallinen mese lopettaa vuoden 2013 alkupuolella? 9. Hirvein trendi mitä tiedät? 10. Jos voisit valita kumpi olet, niin olisitko uusavuton vai tärkeilijä? 10. Mitä luonteenpiirrettä ihailet itsessäsi? 11. Psykologiset trillerit vai hyperkomediat?
Pitäkää mulle peukkuja hei muutes! Mulla on aamusta arviointikeskustelu työharjottelusta ja nyt iski pieni jänskätys kun oon kolme tuntii menny noita kriteereitä läpi että osaan selittää parhaimpani mukaan ne sitte. Ihhh haluun kiitettävän tai oikeesti menee hermo. Nyt heipsulivei!
Ajattelin jaotella musiikkipostauksen niin, että esittelen teille yksitellen yksiä mun elämään suuriten vaikuttaneita yhtyeitä ja artisteja.
Jonas Brothers on yhdysvaltalainen pop-yhtye. Kokoonpanoon kuuluvat veljekset Joe Jonas, Nick Jonas ja Kevin Jonas. Yhtyeen julkaisemat studioalbumit ovat It's About Time, Jonas Brothers, A Little Bit Longer ja Lines, Vines and Trying Times. Veljekset ovat myös esiintyneet Disney Channelin elokuvissa Camp Rock ja Camp Rock 2: The Final Jam. Heillä oli myös oma TV-ohjelma Disney Channelilla nimeltään JONAS (myöhemmin Jonas L.A.). - Wikipedia
Pojat, joita kukaan ei varmasti ole jättänyt huomaamatta, ovat suurin ja vaikuttavin asia mun lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden jälkiä näen elämässäni vielä hyvinkin näkyvästi edelleen. Ensimmäinen ja varmasti viimeinen yhtye, joka on saanut musta munlaisen ihmisen aikaseks ja saanu mut pääseen yli monistakin asioista, joita en ois varmasti päässy käsitteleen muuten kuin näiden poikien musiikin kautta ja niiden upeiden luonteiden avulla. Haluatteko kuulla mistä kaikki on lähtenyt? Hang around then.
Olen kuudennella luokalla, juuri kesälomalle siirtymässä ja elokuussa alkaa yläaste, mikä on maailman jännittävin ja iloisin juttu siinä vaiheessa elämääni. Se kesä oli paras monestakin eri syystä ja varmasti yksi vahvin muisto on Jonakset. Pojat joiden ensimmäisen kappaleen kuulin vanhingossa ja uteliaan luonteeni takia, olin tutkimassa jo keitäs nämä pojat oikein ovat ja pikkuhiljaan addiktio lisääntyi ja lisääntyi. En muista tarkkoja aikoja, mutta muistan kuinka pojilta oli tullut jo yksi albumi nimeltään It's About Time, missä he soittivat biisejä, jotka olivat hyvin ''heidän ikäisten'' tasoista ja biisit olivat hyväntahtoisia ja iloisia. Täydellisiä minun ikäiselle tytölle. Muistan kuinka fiilistelin sitä, miten yhtyeen kuopus Nick, on minua vain vuoden vanhempi, eli noin 13-14 vuotias. Uskomatonta.
Jonas Brothers - Year 3000
Jonas Brothers - What I Go To School For
Jonas Brothers - What I Go To School For
Pojilla oli myös toinen albumi, joka oli julkaistu alkuvuodesta 2007 ja sen nimi on Jonas Brothers. Albumi, jonka tietää kaikki jotka ovat edes kuulleet kyseisistä pojista. Heidän läpimurto albuminsa. Mun henkireikäni. Biisit jotka on porautunu mun pään sisään ikuisiksi ajoiks ja joiden sisällä on hyvin paljon tunnelatausta.
Jonas Brothers - S.O.S
Jonas Brothers - When You Look Me In The Eyes
Jonas Brothers - Hold on
Yläaste alkoi. Vau, se on kaikkea muuta mitä mä kuvittelin. Pojat kiusaa. Missä on Jonaksien kaltaset pojat? Intoilu yläasteesta oli jäänyt elokuun alkupäiville, enään seuraavana koulupäivänä samanlaisia fiiliksiä ei ollut siitä, että nyt musta kasvaa iso tyttö. Musta kasvo surullinen tyttö hyvinkin nopeesti. Iso harppaus niin elämänilosesta, positiivisesta ja ennenkaikea niin sinisilmäisestä tytöstä. Seiska luokka oli helvettiä, lievästi sanottuna. Oli mahtavaa opetella uusia jännittäviä aineita, kuten ruotsia ja paljon uusia opettajia, mahtavia sellasia. Luokan tytöt pysyivät samana, pojat eivät.. eivät yksikään. Aloin vähitellen upota lisää syvemmin ja syvemmin Jonaksien musiikkiin, uskouduin ja paneuduin sanoituksiin entistä kovemmin.
Ensimmäinen yläaste vuosi oli rankka, erittäin rankka. En ollut tottunut sellaseen elämään, en edes kuvittelun tasolla, koska olin aina ollut kaikkien kaveri niin poikien kuin tyttöjenkin, erittäin sosiaalinen ja iloinen persoona. Kaikki muuttu, ei ollu enää sitä Jonnaa joka ihan oikeesti nauro koulussa tai uskalsi olla oma ittensä. Sillon tuli hiustenvärjäämiset, kova yrittäminen ja kuraattorikäynnit. Joka viikko, useesti jopa joka päivä. Hiljainen salaisuus ekat kuukaudet, lopulta ei enään pojat nielleet tekosyitä mun jatkuvasti tunneilta poissaoloista ja lähtemisistä kesken tuntien tai kun mua ei näkynyt ruokatauoilla. Ahdistuin ja en oikein pystynyt ajattelemaan edes ilman Jonaksien musiikkia. Miten vahva voi olla musiikin vaikutus ihmiseen? Erittäin vahva. Kesäloma, ensimmäinen kesäloma yläasteella. Jonakset vei mut mukanaan syvemmälle lievään hulluuteen, joka oli täysin positiivista ja hyvää, koska se piti mut tiukasti kasassa.
Kasille meno pelotti, mutta epäilen nykyäänkin että ilman poikien musiikkia oisin varmaan vieläkin siinä pisteessä etten osais hallita omia tunteitani ja näkis asioiden edes jotain hyviä puolia. Opin yläasteen ekoina vuosina paljon heistä, asioita jotka ovat vaikuttanu mun nykyseenkin elämänkäsitykseen ja arvomaailmaan, joka eroo hyvinkin vahvasti perussuomalaisesta. Oon niin ylpee itestäni, että nuorena älysin oppia noilta pojilta, niin ylpee. En olis voinu kuvitella parempia esikuvia kun ne vaikka kyseessä on jopa eri sukupuolelta olevii tähtösii, niin silti ne on antanu niin paljon. Ajatuksia, mielipiteitä, tavan hyväksyä oma itteni ees jossain määrin, positiivisuutta jonka menetin sekä kyvyn selvitä koulukiusaamisesta.
Kasi luokalla koulukiusaaminen helpottu kun asioihin puututtiin vakavallakin kädellä, mutta mun ahdistus vaan ei loppunu, ei sitten millään. Mun vapaa-aika oli täysin Jonaksien ympärillä. Kulutin kaikki rahani, energiani ja mielenkiintoni heihin. Ostin lehtiä, joissa oli vaan yksi kuva heistä tai pieni tekstin pätkä ja sain sillä itteni päiviksi iloiseksi, hehkutin kaikille heidän kappaleitaan vaikka monikaan ei ollut ikinä ennen mun kertomista heistä kuulleet, sisustin tainno kirjaimellisesti tapetoin huoneeni heidän kuvillaan ja asettauduin siihen aikaan netissä suomalaiseen Jonas Brothersin fanclubiin, jossa silloin oli vain muutamia kymmeniä. Myöhemmin niitä oli satoja, sitten tuhansia. Kuinkahan monta nykyään, sitä en tiedä ja en välttämättä edes halua tietää.
Katkeroiduin hieman siitä, että nelonen näytti poikien Camp Rock elokuvan telkkarissa, koska se tiesi yleistä tietoisuutta pojista ja massaleimaa jota en missään nimessä heille halunnut, koska ne oli mulle paljon enemmän kun joku keskiverto poikabändi joka laulaa rakkaudesta, näyttää söpöiltä ja omistaa lupaussormukset. Se oli niin paljon enemmän, joita ei kukaan tuu koskaan käsittään. Ei ikinä.
Jotain hyvää seurasi siitäkin että yhtye tuli Suomessa tietoisuuteen, koska silloin sain ostettua heidän levyjään ja suomalaisissakin lehdissä oli heistä paljon juttua sekä tietenki telkkarissa, mainoksien kautta. Ei varmasti siinä vaiheessa mun nuoruutta ollu kellekkään epäselvää mistä yhtyeestä pidin ja keidän lauluja hyräilin tai lauloin huomaamattani.
Viimeiset yläaste vuodet olivat parempia, ei toki täysin mutta hieman ja mun addiktio ei ollut lähtenyt mihinkään, eikä ole vielkään ja on vuosi 2012. 6 vuotta sitten kuulin heidän ensimmäisen biisinsä ja edelleen saan kylmiä väreitä, itken, palaan ajassa taaksepäin ja nauran heidän biiseille, videoille ja kuville. Osa mun lapsuutta ja nuoruutta, joka ei tuu koskaan särkyyn tai katoon yhtään mihinkään koska se on aina mun lähellä. Mikään muu yhtye ei oo opettanu mua elämässä niin paljon, antanu niin paljon ja auttanu niin paljon kun nää pojat. Hienointahan tässä on se, että 6 vuotta sitten poikien sanomat jutut pitää edelleen paikkaansa ja he seisoo sanojensa takana, kuten mä. Voiko tän enempään lapsi pyytää esikuviltaan? Harmi kun tällaista ei enään oo nykyään ja oon kiitollinen että mä pääsin saamaan sellasen elämänvaiheen, joka oli yhtäaikaa maailman vaikein ja samaan aikaan parhain.
Jonas Brothers - Burning Up
Jonas Brothers - A Little Bit Longer
Jonas Brother - Pushin' Me Away
Pojat julkaisivat vuonna 2008 albumin A Little Bit Longer joka ei jättänyt edelleenkään ketään kylmäksi vaan he saivat jatkuvaa potkua maailmanhuipulle ja ei kauaa mennyt ku he olivat jo yksiä maailman vaikutusvaltaisimpia artisteja, uskomatonta. Eikö? Tyttö Suomen kaltaisesta maasta on rakastunut yhtyeeseen joka lopulta on niin tunnettu, että Yhdysvaltain Presidentti suosittelee lapsille heidän musiikkiaan, Englannin Kuningatar on halunnut heidät tavata, he ovat Back Street Boysien lämppäreistä nousseet jopa samankaltaiseen julkisuuteen, kun mitä bäkkärit olivat parhaimpina vuosinaan. Pojat julkasivat myös vuonna 2009 albumin nimeltään Lines, Vines and Trying Times ja vuonna 2010 vielä viimeisen tähän astisista albumeistaan Jonas L.A.
Jonas Brothers - Fly With Me
Jonas Brothers - Black Keys
Jonas Brothers - Before The Storm
Kuvassa on mun ottamia huippulaatusia räpsyjä mun vanhasta huoneesta, jota oli alotettu tapetoimaan Jonaksien kuvilla. Toikin oli vasta alkusoittoa, Crazy huh? Varmaankin 2007-2008 ajalta noi otokset muistaakseni.
Jonas Brothers - Feeling Alive
Jonas Brothers - Hey You
Jonas Brothers - Make It Right
Upeita muistoja kun näin jälkeenpäin alkaa ihan oikeesti miettimällä miettiin. Miten hienosti oon päässy yli koulukiusaamisesta, hyväksyn virheeni ja puutteeni ehkä hieman kuitenkin niitä ylikorostaen huonon itsetuntoni takia mutta kaikesta huolimatta nään itessäni myös hyviä puolia ainakin sisäisesti ja niistä voin kiittää lopun elämääni yhtä yhtyettä. Eikö oo aika mieletöntä että valtameren takaa olevat kolme nuorta miestä on saanu yhden tytön elämän muuttuun paremmaks pelkästään lyriikoiden, sävellystyn ja sanomiensa avulla. Ei sitä ihminen oikeesti tarvi enempää. Jos ei oo mitään muuta pakoreittiä, niin musiikki on hyvä tapa ees kokeilla.
Tuli mieleen esimerkiks sellanen muisto, kun Jonakset tuli Ruotsiin keikalle maailmakiertueellaan (äh, tuntuu vielkin inhottavalta ajatella tätä! :D) ja tiedostin sen hyvissä ajoin, että miten lähellä he ovat ja kinuin sitä isältäni monen päivän ajan että voisiko hän viedä minut Ruotsiin ja ostaa liput. Eihän se nyt tietenkään onnistu ja muistan kuinka osotin mieltäni itkien pihalla hiekkalaatikolla. Niin kova pettymys oli kyllä ja hei, kyseessä oli vaan keikka joita tulee ja menee, iha varmasti joskus pojat tulee Suomeenkin. Sillon ostan liput vaikka turvautuen mihin keinoihin tahansa jos rahasta on kiinni. Elämässä on monia unelmia ja se on yks niistä. Jos ei onnistu Suomessa niin vaikka Kiinassa sitten.
Nyt kysymys kuuluu, onko sielä ruudun toisella puolella tytsyjä tai vaikka poikia jotka oikeesti muistaa sen kultasen ajan kun Jonakset olivat uunituore tai tuntematon juttu Suomessa ja fanitus oli sellasta itkunauru sekotusta?
Ps. Kyseiseen postaukseen, en aio hyväksyä loukkaavia kommentteja, koska kyse on kuitenkin erittäin henkilökohtaisistakin asioista joista en halua tuntemattomien minulle esittävän ilkeitä mielipiteitään. Kiitos kaunis!
