MUN FOBIAT

Oon pitkään halunnut tehdä vähän synkempää postausta, koskien noh.. synkkiä asioita. Mä oon yksinkertasesti sellanen ihminen, joka pelkää täysin luonnollisia asioita, mutta vien sen pelon aivan toisille leveleille. Alla voisin avata vähän mun fobioita ja muita pelkotiloja, joihin en oo löytänyt virallista nimeä oikein kuvaamaan täysin sitä tunnetilaa.

Nyktofobia

Nyktofobia (tunnetaan myös nimillä akluofobia, skotofobia ja lygofobia) on pimeän tai pimeiden paikkojen pelko. Pimeän pelko on yleisinhimillinen tunne, jota yleensä opitaan hallitsemaan ajan myötä.

Oon niin pitkään kun pystyn muistaan mun lapsuutta, tajunnu etten pelkää pimeetä niin rajusti kun ehkä muut lapset. Mulle ei ollu ongelmaa käppäillä pimeessä asunnossa, silloisessa lapsuudenkodissa eikä mulle ulkona hengailu pimeellä ollu mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeeta. Vasta nyt kun oon asunu tässä talossa ja oon tullut tähän ikään, oon oppinukkin pelkään. 

Mun pelkoa ei yksinään pönkitä pimeys, vaan pimeät huoneet ja paikat. Mulla on ehdoton nounou-linja kun tulisi illalla tai yöllä metsäteillä tai ihan metsässä liikkumiseen, yksin ollessani tässä talossa on oltava kaikki valot päällä jos liikun, eli tekniikalla aina kun kävelee huoneesta toiseen, pamautan valoja päälle sekä sädekahtimet alhaalla. Tähän pelkotilaan ei oikeestan auta ees ne valot, ne antaa vaan hetkistä turvaa. Mun pelko ei oo mitään semmosta ''iik mörköjä'' vaan päinvastoin se on enemmänkin semmosta, ''nyt joku tarkkailee mua ikkunasta kun en nää pihalle kun on niin pimeetä'' ''onkohan tässä talossa muita kun vaan mä? ''mistä toi ääni tuli?'' ja hyvä esimerkki mun pelkotilan pahenemiseen on se, että kun meen suihkuun -> tarkistan saunan ihan lauteiden alta ja kiukaiden takaa. Tää jos mikä pelko kontrolloi mun koko arkielämää.

Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:

• Liikkumaan metsien lähellä tai metsissä.
• Katsomaan illalla ikkunaan päin tai ulos, jos on pimeää.
• Pitämään puolta taloa pimeenä yksin ollessani.
• Nukkumaan täysin pimeässä huoneessa (telkkari päällä aina, vaikka onkin huono asia)
  

Akrofobia
Akrofobia on korkeiden paikkojen pelko, eräs fobia. Kyseessä on neuroottinen häiriö. Akrofobiikolle on ominaista korkeiden paikkojen välttäminen.

Varmaan yks yleisimmistä ihmisten peloista on tää ja siihenkin on ihan psykologiset perustelut olemassa tutkijoilla. Mä en kuitenkaan pääse näistä tunnetiloista eroon, vaan ne pahenee vuosi vuodelta. Painajaisunet missä oon jossain korkeella ja tipun, on todella yleisiä. Tiettekö sen tunteen kun näätte unta putoomisesta ja heräätte siihen kun liikutte unissanne ja tuntuu, että se tipahtaminen tapahtuisi oikeesti? Mulla tulee näitä lähes joka yö ja varsinkin nukahtamisvaiheessa.

Korkeat talot, laivojen kannet, Näsinneula ja kaikki on todella haastavia paikkoja mulle vaikka kaikista nautinkin ja on pakko päästä ees kokeileen. Viimeks just laivalla ollessa tajusin, että yritän mennä siihen kannen reunalle, mutta varon jopa askeliani vaikka laiva on vielä paikallaan. Tunnen sellasta ''heitäydy lattialle ja ryömi pois'' tunnetta aina kun oon jossain korkeella, että ihan kun joku tuuli vaan tempais mut mukaansa ja lentäisin alas.

Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:

• Menemään kaikkiin huvipuistojen laitteisiin.
• Menemään esimerkikisi sinne laivan kannella, jos se on korkealla.
• Kävelemään korkeilla vuorilla tai tasanteilla.
• Ulkomailla saan paniikkikohtauksen serpenttiinivuorilla, missä ajetaan pilvien yläpuolella/korkeudella autolla. Never again.

Ofidiofobia

Ofidiofobia on eräs fobian laji ja tarkoittaa käärmeitä kohtaan tunnettua voimakasta kauhua.

Ei ollut varmaan kauheen epäselvää? Mä pelkään käärmeitä aivan suoraansanottuna helvetisti. Ne on mulle paljon enemmän kun jotain matelijoita, ne on jotain saatanan kätyreitä mun ajatusmaailmassa. Ei oo mitään iljettävämpää kuvitella, että törmää semmoseen kesällä ja varsinkin kun asun aivan mettikön vieressä ja muutenkin alueella, missä on paljon kallioo ja käärmeille mieluista paikkaa häiritä ihmisiä.

Mun pelko ei oo siis vaan luonnossa löytämiin käärmeisiin liittyvää, mikä on yleispelkotila ihmisillä, vaan mulla on fobian määrittelemät kohdat tarkasti. Pelkään puhua niistä, katsoo kuvii, videoita tai yhtään mitään niihin liittyvää. Saan kylmiäväreitä ees jos muistelen miten meiän pyykkinarujen alla oli viime kesänä käärme. En mennyt sen takia viikkoon takapihalle vaikka käärme vietiinkin pois. 

Nään monia painajaisia liittyen käärmeisiin, kuten pari päivääkin sitten näin unta että olin Keniassa ja ainut mun ongelma siellä oli löytää suhteellisen nykyaikanen rakennus missä nukkua, ettei käärmeitä tuu. Ne pilas mun matkan unessakin. Hemmetin limanuljaskat. Ei oo kuvottavampaa kun ne.

Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:

• Liikkumaan kesäsin (edes päivisin) metsissä tai metsäpoluilla, peltojen lähellä tai missään ''syrjäsellä''. Asfaltti on ystävä, vaikka ne tulee siihenkin välillä häiritsemään.
• Katsomaan esimerkiksi eläintarhoissa terraarioihin missä niitä on, vaikka masokistinen mielenkiinto niin vaatis.

Klaustrofobia

Klaustrofobia eli umpiokammo tarkoittaa ahtaan tai suljetun paikan kammoa. Klaustrofobiasta kärsivä kärsii yleensä paniikkikohtauksista, tai pelosta saada paniikkikohtauksia, esimerkiksi hississä, junassa tai lentokoneessa.

Ahdistun pienestikkin jos joudun suljettuun tilaan, joka on vaan mua vähän isompi. Suljetut huoneet ei välttämättä sitä aiheuta, jos siellä pystyy liikkumaan, mutta esimerkiksi pienet komerot, leikkimökit, hytit ja muut saattaa aiheuttaa musta sellasta pakokauhua. Hisseissä koen aika usein klaustrofobiaa, tippumispelkoa sekä akrofobiaa. En kuitenkaan vältä hissejä.

Esimerkkejä asioita mitä en kykene tekemään:

• Menemään tiloihin tai tilaan mikä ei ole järin suuri ja se on lukittu ulkopuolelta tai ulospääsy on vaikeaa.
• Arkut. Se on pahinta. Nään monesti painajaisia että joudun meneen arkkuun ja en pääse pois.
• Lentokoneessa on pahinta Finnairin ahtaat penkkirivistöt. Tekis mieli potkii edellä olevan tuoli pois, että saa ''happee''. Siitä syystä mun on aina pakko istua ikkunan vieressä.

Nekrofobia

Nekrofobia on kuoleman tai kuolleiden asioiden sairaalloinen pelko eli fobia, kuten esimerkiksi ruumiiden pelko.

Mä pelkään kaikista eniten kuolemaa. Kuolema on mulle herkin asia ja mietin sitä todella usein, lähinnä nukkumaan mennessä. Pelkään, mietin ja murehdin tulevaa, eli koska ja miten kuolen. Tämän laukasee esimerkiksi tapaukset, jos luen joidenkin ihmisten kuolemasta tai joku mun läheinen kuolee. 

Kuolemanpelko on aika yleinen pelko, koska se on lähes ainut asia, mihin ihmisellä ei ole varmaa tietoa tai pakoreittiä. Pelkään siis tuntematonta ja loputonta. Välillä oikeesti vaivun niin pahaan epätoivoon tän pelon kanssa, että tekis mieli vaan itkuhuutaa kaikille ja saada vastauksia, mitä en tuu koskaan saamaan kun vasta sitten kun kuolen. Hyi.

Muita pelkotiloja mitä omistan

• Pelkään esimerkiksi kuvatessa kameralla, että tiputan sen jostain korkeelta, johonkin veteen tai paikkaan mistä en saa sitä pois. Puristan kameraa aika usein ja saan kylmiäväreitä kun mietin sitä, että se saattaisi tippua. Kamerarakkaus on aika huipussaan? No ei, tää pelkotila koskee melkein mitä tahansa tavaraa mitä kannan kädessä.
• Pelkään onnettomuuksia. Mietin jatkuvasti esimerkiksi, että jos äiti ei oo vastannut pitkään aikaan mun soittoihin, että se on ajanut kolarin tai jos mun veljeä ei näy myöhään yöllä kotio, alan miettiin että missä se vipeltää. Pelkään mun läheisten puolesta onnettomuuksia kokoajan, en niinkään että niihin itse joutuisin. Murehdin myös tähän liittyen mun äidin vanhan auton kuntoo ja joskus sen ajattelu saa mut ihan paniikkiin, vaikka en sille tästä puhu.
• Vihaan omaa alastomuutta. En näyttäydy muiden edessä alasti ja kammoksun sitä. Saan pelkästä ajatuksesta hengenahdistusta jos mietin, että joku kävelis pukkariin siinä vaiheessa kun oon siellä pepa paljaana.
• Kammoksun bakteereita. Mun tutkinnon aikana on aina nostettu pintaan käsien jatkuva peseminen ja se on tullu mulle aika pakkomielteisekskin. Työpäivän aikana saatan pestä käsiä 50 kertaa, kotona myös aina kun siirryn eri tiloihin, mikä nyt on ihan fiksukin tapa jos haluu syödä puhtain käsin mutta mulla se estää ihan oikeesti ajatuksen nopeisiin lähtöisin, jos en saa pestä käsiä. Meikkaamisenkin välillä pesen käsiä pari kertaa, vihaan niin kauheesti bakteereita.

Tässä olisi nyt jonkun verran mitä tulee isoimpana mieleen mun peloista vaikka niitäkin on lukuisia erilaisia.

Onko teillä mitään samoja pelkotiloja tai yhtäläisyyksiä?