perjantai 2. marraskuuta 2012

TAUKOO BLOGGAUKSEEN?

Oon nyt siinä pisteessä, että aion vuodattaa näin perjantain kunniaks vähän fiilareita koskien tätä paljon hehkutettua bloggausta. Mä rakastan bloggata, mä rakastan kuvata blogiin ja miettiä mistä mä bloggaisin, mutta lähiaikoina oon alkanu miettii, että onko tässä ees mitään järkee blogata, kun palautetta ei tule eikä sitten yhtään mitään äänähdystäkään että joku lukee noita tekstejä mitä kirjotan väsyneen päivän päätteeks tänne ja esitän kysymyksiä, joihin loppujen lopuks vastaan ite tai kaverit vastaa luettuaan postauksen.  

En oleta että saisin kymmeniä kommentteja, oon ilonen jo siitä yhdestä. Mun blogia lukee (lue: selailee) oikeesti tosi monet päivän mittaan ja nään sen tilastoista, mutta kommenttia ei vaan tuu eikä sen pitäs olla se pääpoitti ees tässä jutussa, kun en halua ees niitä kommentteja jos ei oo mitään varsinaista sanottavaa. Miten pitäs toimia että oikeesti herättäis ihmisissä jotain komentoimisen tahtoa? Asukuvat, videopostaukset, muotisepitykset sun muut joita on joka-ikisessä-tapetilla-olevassa-blogissa? Mä en halua kuulua siihen mainstreamin (jos näin voi sanoo blogeista), mä teen tätä omalla tavallani ja niin näyttää monet muutkin tekevän ja silti saa niin hirveesti yhteyttä lukijoihin.  

Bloggausmotivaatio on kyllä miinuksen puolella jo pelkästään sen takia, vaikka haluan joka päivä blogata ja kuvata tänne niin silti joku voima nyt käskee mua vaan olemaan vaivautumatta. Kirjotan sitten kun taas itteeni jokin asia kirjotuttaa tai on kuvia, joilla on oikeesti jotain järkeekin. Mä en kykene kuvailemaan päivän mittaan, koska olen sellasessa työympäristössä töissä, jossa ei yksinkertasesti voi kuvata tai en voi puhua mun työpäivistä koska oon vaitiolovelvollinen. Mitä oikeesti mä kirjottaisin tänne kun mun päivä on sitä että herään, meen töihin, tuun kotiin ja koomaan.

Mä en tuu oleen ''mainstremia'' vaikka ulisen siitä, ettei kommentteja oo. Ehkä mun pitäs mainostaa mun blogia enemmän ja hehkuttaa että käykää kurkkiin mun blogia, mutta tiedän jo omasta kokemuksesta miten ärsyttävää se on, niin en taida oikeesti ryhtyä siihen. Oon kiitollinen siitä että mulla on monta lukijaa, vaikka hyvin hiljaisia yksilöitä olettekin.  

Nyt meen kattoon elokuvaa ja vähän pohtimaan, onko huomenna edes järkeä tuhlata aikaa postauksen kuvaamiseen vai pidänkö vaan suoralta kädeltä tauon bloggauksesta vaikka tästä niin kovasti tykkään.

Hyviä unia! ♥

4 kommenttia :

  1. Heippa :)

    Tämä on ensimmäinen kerta, kun blogiasi luen. Ja tämä on ainoa postauksesi, jonka olen lukenut. Siltikin, arvostan sitä, ettet halua liittyä tuohon mainstreamiin. Itse yritän kovasti löytää persoonallisia blogeja, ja ehkä tämä olisi yksi semmoinen.
    Mainstream on mainstreamia syystä. Siellä, missä on eniten lukijoita, on myös eniten kommentteja, eikä sille oikein mitään mahda. Mun neuvo on, että jatkat omalla tyylilläsi kirjoittamista. Heitä aina vaikka jokin kysymys tekstisi loppuun, ehkä ihmiset tarttuu siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä niin totta. Joskus vaan tulee sellane olo että onko turhaa nähä vaivaa kun valtaosaa ihmisiä kiinnostaa tietynlaiset blogit, vaikka en anna sen latistaa sitä, että en tekis tällain miten oon aina tehny. :)

      Voisin kyllä kokeilla tota kysymysjuttua aina vaan kun se sopii asiaan, vaikka harvemmin muutenkaan niihin vastataan.

      Poista
  2. Mä tykkään tästä blogista just sen takia ettei tää oo täynnä muotihehkutuksia ja sitä millaset vaatteet ollu päällä tänään. On paljon mielenkiintosempaa lukee ihmisen arjesta, sen omista ajatuksista jne. Mut ei siitä bloggaamisesta kannata pakkopullaa tehdä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla jotain tollasta! Munkin mielestä on paljon kivempi lukee ihmisten arjesta ja asioista, jotka oikeesti elämässä vaikuttaa. Niin, pyrin siihen ettei tästä tuu sellasta ikävää konemaista suoritusta, koska eihän se ois kivaa enää.

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.