Et ole unessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellossa, olet henkäys rakkaasi poskella.
Kävin illalla viemässä isopapalle ja yhdelle lapsuuden parhaimmalle ystävälle Iidalle kynttilät sekä tietenkin rakkaalle vaarille.. mutta sen vein kaikkien nukkuneiden haudalle, koska on pitkä matka käydä vaarin omalla haudalla. Tietenkin kaikkia poisnukkuneita muistin kynttilällä, vaaria päälimmäisenä koska ikävä on suurin.
Älyttömän haikee fiilis iski kun taas tajusi että se on yksi vuosi lisää kun joku rakas on ollut poissa, tänäkin kesänä Iidan kuolemasta on tullut jo 10 vuotta ja se on uskomattoman pitkä aika, koska kun miettii.. niin Iida täyttäisi ensi kuussa 19 vuotta. Vaarinkin kuolemasta tulee jouluaattona jo 4 vuotta, älytöntä. Elämä on oikeesti liian lyhyt, kun sen vaan osais sisäistää ja oppis elään joka päivän täysillä.
Miten kauniita, tunnelmallisia kuvia! <3
VastaaPoista♥
Poista