Opin rakastaan itteeni. Hyvin vaikee asia mulle ollut aina. Kiitos erittäin surkeen itsetunnon, se on vieny ison osan mun kapasiteetistä elää. Nyt on aika asenteiden muuttua ja alkaa näillä kasvoilla oleen enemmän hymyä kun surkua. Pyrin oleen sitä mitä haluan olla ja yritän hymyillä enemmän ja oppia arvostaan ittessäni niitä asioita mitä en muille oo vielä halunnut näyttää ja myös niitä puutteita, joita mä murehdin vaan. Toivottavasti loppuvuodesta osaan jo oikeesti olla ylpee itestäni ja se näkyis musta!
Arvostan yhä enemmän sitä mitä mulla on. On lottovoitto syntyä Suomeen ja oon siitä samaa mieltä täysin. Aion arvostaa tästä edeskin tuhansia miljoonia kertoja enemmän sitä mitä mulla on ja kunnioittaa niitä, jotka oikeesti tekee perusoikeuksien ja muidenkin ''oletettavian asioiden'' kuten ruuan eteen enemmän töitä ja uhraa elämänsä. Aion olla kiitollinen siitä, että mun isä ei ole sodassa tai siitä että, mun ei tarvitse murehtia saanko sairaalassa apua jos sinne hädässä menen.
Ostan Iphonen ja Canonin järkkärin. Oon aina ollut alelaarien tyttö. Oon kasvanut nuoresta lähtien niin, että itse ostan kaiken mitä haluan. Mitään en koskaan ole saanut, jota en oikeasti tarvitse. Nyt tänä vuonna aion toteuttaa kaks pitkäaikasinta materiaalihaavetta ja ostaa Iphonen ja Canonin järkkärin, sillä vihdoista viimein mulla on järkeviä tuloja eikä parillakympillä painimista kuukautta.
Nukun paljon enemmän. Oon maailman huonoiten nukkuvin ihminen ja kärsin sen takia. Pyrin tänä vuonna takaan itelleni oikeesti hyvät yöunet ja meneen aikasin nukkuun heti kun arki alkaa taas rullaan. Terveys ennenkaikkee ja mielenterveys kuntoon. Varmaan ekakin tavote alkaa hyvällä pohjalla kun nukkuu hyvin!
Luen vähintään 20 kirjaa ja katson vähintään 50 elokuvaa. Aina oon ollut leffanarkomaani, mutta tänä vuonna haluan olla sitä lisää ja muuttua myös kirjanarkomaaniks. Kova on startti jo kun kahta kirjaa luen samaan aikaan! Katotaan saanko yli 20 kappaletta kirjoja luettua, koska sillon voin laittaa ison rastin seinään.Näiden lupauksien rinnalla on tietenkin pienempiäkin juttuja, kuten perus ''elän terveellisesti ja jätän karkit pois'' plaaplaa. Se kaatuu jokatapauksessa jo helmikuun alussa, että mieluummin etin sitä asennetta niin kauan kun sen löydän ja sitten alan siihen panostaan. Nyt on aika panostaan mun sisäiseen maailmaan (onpa syvällistä) ja koen nää muut asiat tärkeempinä, kun sen että syönkö pari karkkipussia kuussa vai stressaanko mieltäni sillä, kun tiedän etten voi syödä. Se mikä ei oo kiellettyä, ei oo ongelma. Varmaan näitäkin lupauksia tulee vuoden mittaan ja tässä alkutaipaleella, mutta mitäs se haittaa! :)
