Muistan, että mulla on ollut teini-iästä asti yksi omituinen rakkaussuhde pieniin ja ahtaisiin huoneisiin. En puhu nyt mistään arkkuahtaasta vaan tarkoitan sillä sitä, että itseni mielestä kodeissa näyttää suloiselta kun huoneet on kodikkaan ahtaita. Itselläni kun oli toiveena, että ensimmäisessä kodissani olisi mahdollisuus pitää ruokailutila olohuoneessa eli ei niin isoa keittiötä, että sinne mahtuisi edes ruokailuryhmä. En tunne ainuttakaan ihmistä joka erityisesti toivoisi pientä keittiötä, joten olen siis omituinen. Se toive toteutui tässä mutta ei olisi toteutunut siinä asunnossa mihin olin muuttamassa yli puoli vuotta ennen kuin löysin tämän.
Asuntoni oli aikaisemmalla omistajalla tanssistudiona, joka selittää olohuoneen peiliseinän. Peiliseinä tuplaa olohuoneen tilan silmissä mutta silti se ei tee siitä liian suuren oloista omaan makuuni. Voisin sijoittaa peiliseinänkin kohdalle huonekaluja mutta pidän siitä noin, että se on ihan paljaana. Monista peilipinnoista ja valkoisuudesta huolimatta toivon tällä hetkellä oman kotini olevan kuin nukkekoti kuten tätä asuntoa kuvailen. En uskoisi, että samoja adjektiiveja irtoaisi hieman uudemmasta asunnosta koska tämä missä nyt asun on alkujaan rakennettu seitsemänkymmentä luvulla. Kodikkuus siis moninkertaistuu sillä kun seinissä ja muutenkin asunnon yleisilmeessä on niin sanotusti sitä ajanpatinaa. Siloiteltu sisustus jotenkin tekee tästä asunnosta niin paljon arvokkaamman kun suuret ovenkarmit ja vanhat patterit nousee silmille eikä kaikki ole jo automaattisesti niin viimeisen päälle laitettua.
Eilen väänsin ja käänsin olohuonetta jonka tuloksena telkkaritaso ja sohva vaihtoivat päikseen paikkoja. Telkkaritaso sopi kuin tehty isojen seinähyllyjen alle ja jotenkin omille silmille näyttää kotoisammalta näin. Sohva on yksinään pienellä seinällä hetken ennen kuin alan rakentamaan tauluseinää sen ylle.
Vuoden päästä voi olla ihan eri ääni kellossa ja sitten tämä asunto onkin tyhjyyttä ja pelkistettyä yksityiskohtaa täynnä. Ensimmäiseksi kodiksi tämä on kuitenkin täydellinen enkä haluaisi vaihtaa. Toinen koti voi vuosikausien päästä näyttää aivan vastakohdalta koska silloin saattaa olla suuri huonekorkeus, valtavat tilat ja peililattia. Tämä koti on tällä hetkellä kuitenkin suoraan oman pääni sisäisestä sisustuslehdestä ja se on ainut asia mikä merkitsee. ♥
Ahdas vai avara koti?
Olen lapsuuden elänyt 300 neliöisessä avarassa kodissa, ja kun taas omilleen olen muuttanut niin pienessä yksiössä-kolmiossa. Valitsen avaran, mutta se riippuu todella paljon tilasta.
VastaaPoistaSiinä voi olla vähän tottumiskysymys kun siirtyy noin suuresta pienempään. Itse asuin 18 vuotta vajaassa 80 neliöisessä asunnossa perheen kanssa ja sitten sen jälkeen kolmisen vuotta 150 neliöisessä. Ei siis mitään suuren suurta mutta mun huone on aina ollut liian iso omaan makuun. :D
PoistaJa kyllä. Se on todella tilasta kiinni!
ihana asunto ja kuvia =) <3 itse tykkään avarahkosta ehkä enemmän. Mutta pienet ja kodikkaat on kanssa kivoja. Itselläni on pieni koti ja tykkään kyllä. Mun mielestä pienet kodit on söpöjä ja ehkä kodikkaampia jollain tapaa =) Isot ja avarat ovat usein vähän kolkkoja.. Avarahkosta tykkään just siks,että usein ne on ns siistimmän oloisia koteja. Täyteen sullotut pienet kämpät on ehdoton no no no !!
VastaaPoistaOn totta, että avarat asunnot näyttää siistimmältä verraten pieniin täyteen sullottuihin! Pienet asunnot on ihania kun ne on sellaisia kodikkaan "ahtaita" mutta ei kuitenkaan ahtaita sanan oikeessa merkityksessä. :) Täyteen sullottu asunto ei näytä missään muodossa hyvältä.
PoistaNiimpä! Siinä mielessä olen samaa mieltä sun kanssa, että kodikas on usein hieman "ahdas" :D Tai silleen ,vaikee selittää mutta tiiän mitä meinaat =) tykkään hirmuisesti sun värisävyistä asunnossasi ja sitten tuo ihana peili <3 oi että, rakastan peilejä! Ps. haluisin itsekin kaikkia yksityiskohtia kotiini mutta koiravauvat leikkivät ja riehuvat niin sikana, että jopa koristetyynyt sängyllä saavat kovaa kyytiä. Pitää odottaa varmaan pari vuotta, jolloin voi enemmän lisäillä vilttejä ym, siten että ne pysyisivätkin.
PoistaTuo peili on sellanen "blogipeili", että ei rajaa. Miten luulinkaan, että kyseessä oli aikamoinen löytö kun sen Jyskistä löysin. Lopulta paljastukin, että pari tuhatta muutakin naista sen oli bongannut. Hieman ehkä ärsytti. :D
PoistaHaha, voin kuvitella että koristetyynyt olis silppuna lattialla tai vähintään jossain ihan muualla kuin sohvalla jos koiravauvat niihin pääsis kiinni.
ouuu :DD haha ! no ei nää vauvat riko mitää, mutta kaikki on vinksinvonksin :DD haha ! <3
PoistaHyvin koulutettuja siis! ;)
Poista