sunnuntai 10. elokuuta 2014

ELÄ IKIMUISTOISESTI

tallinna

Unelmoin siitä, että pääsen vuosien ja jälleen vuosien haaveilun jälkeen vihdoista viimein vierailemaan Tšernobylissä, näkemään Auschwitzin keskitysleirin karuus, lukea mahdollisimman monta Holokaustia käsittelevä kirjaa, kävelemään Pompeijin raunioilla, pelätä henkeni edestä Grand Canyonilla, rakastua ensimmäistä kertaa, nimetä mahdollinen tyttölapseni tietyllä nimellä, päästä kuumailmapallon kyydissä taivaalle, saada jalat rakoille Kiinanmuuria pitkin kävellessä, vierailla jokaisessa Euroopan maassa, opetella syömään syömäpuikoilla, sanoa "tahdon" papin edessä, saada sydänystävän, uskaltautua yhä uudestaan Serpentiinivuorille, päästä koskettamaan Delfiiniä, kirjoittaa kirja ja joku päivä päästä hankkimaan Range Rover Land. Pieniä suuria unelmia joista jokainen on toteutettavissa.

Päälle kaksikymmentä vuotiaana kuvittelisi jo saavuttaneensa paljon merkittäviä asioita elämässä. 21 vuotta kun on suhteellisen pitkä aika elämästä mutta itseasiassa se ei ole. Kiirehdin monien mielestä liian nopeesti sitoutumaan omistusasuntoon mutta toisten mielestä "oli jo aikakin". Ihmiset asettavat toisille paineita suorittamisesta ja asioiden tekemisestä tietyn iän saavuttaessaan ja kuitenkaan ymmärtämättä sitä, että nykymaailma on hieman erilaisempi kuin muutama vuosikymmen sitten. Omasta mielestäni on täysin kohtuutonta vaatia nykyisiltä nuorilta aikuisilta sitä mitä joskus odotettiin.

Parikymppisenä pitäisi muka olla jo vuosia työelämässä, ehkä olla jo aviopuoliso - lapsia unohtamatta sekä tietynlainen asema maailmassa. Ei se maailma nyt vaan enää pyöri niin. Tällä vuosituhannella vaaditaan koulutusta ja työkokemusta ennen kuin edes pääsee työelämään pysyvästi kiinni. Harvemmin nykyään mennään ensimmäisen kiinnostavan ihmisen kanssa naimisiin ja vietetään yhdessä loppuelämä. Nykyään ihmiset opiskelevat monta ammattia, käyvät lukuisia työpaikkoja läpi kuten myöskin ihmissuhteita sekä toteuttavat unelmiaan. Elävät ainutlaatuista elämää mikä meille on siunattu. Kannattaa siis sivuuttaa toisten odotukset.

rakkaus

En halua antaa muiden ihmisten odotusten vaikuttaa siihen miten elän elämääni. Ei mua hetkauta jos jollain on mun ikäisenä markkinoiden uusin Audi, valtava matkailutausta ja lapsi koska mullapa on omistusasunto, mahtava työpaikka ja kaksi marsua. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omanlaisia valintoja sekä asettaa itselleen tietyt arvot. Joku haluaa odottaa lapsen saamista avioliittoon kuten minä tai joku ei koskaan halua avioliittoon koska ei pidä papin aamenta missään merkityksessä. Ihmiset tekee eri järjestyksessä asioita tai on tekemättä sekä asettaa realistisesti unelmiaan tärkeysjärjestykseen. Äidiksi tuleminen on unelmalistallani perhekeskeisenä ihmisenä isoin kohta mutta se ei ole ajankohtainen enkä siihen ole minkään järjen mukaan valmis vaikka kykeneväinen olisin.

Haluan tehdä elämässäni asioita joista saan korvaamatonta oppia, näkemyksiä ja ennenkaikkea oppia arvostamaan sitä mahdollisuutta, että voin elää itseäni varten. Haluan joskus olla kerrassaan loistava äiti joka ei selitä vain pelkkää sanahelinää. Se on eri asia katsoa äitiään esikuvana kun hänen elämänohjeensa on suoraan hänen omasta elämästään. En mä esimerkiksi osaisi arvostaa työmoraalia yhtä kovasti jos en olisi nähnyt miten kovaa äitini on aina tehnyt työtä tai olisi osannut unelmoida omistusasunnosta jos äitini ei olisi samanikäisenä tehnyt samaa. Omat teot antaa omassa elämässään paljon mutta se ei jää vaan siihen. Haluan tehdä mun elämässä niin paljon asioita, että joskus vanhana voin katsoa taaksepäin hymyissä suin ja todeta, että tulipa tehtyä.

En aio kuitenkaan toteuttaa mun unelmia sillä ajatuksella, että joskus voin ylpeänä esitellä kokemuksiani lapsilleni vaan yksinkertaisesti tahdon näyttää heille minkälaista elämä voi parhaimmillaan olla ja mihin kannattaa tähdätä ennen kuin kuuntelee mitä muut on sanomassa saati katsoa miten muut tekee. Tiedän, että on vaikeeta katsoa omaa elämää kiinnostavampana kuin jonkun muun koska se kuuluu meidän luontoon, että aina jonkun toisen oma on parempaa ja samaa pitäisi tavoitella. Kannattaa uhmata sitä koska mäkin sen opin ja nyt tuntuu helvetin hyvältä. Olkoot muut äitejä mun ikäisenä, omistakoot omakotitalon, matkustelkoot lukuisia paikkoja läpi tai olkoot Presidentin lapsia. Mun tähän astinen elämä on onnistunut jo monilta osin hienosti ja tätä nousukiitoa en aio pysäyttää.

unelma

2 kommenttia :

  1. Tämä on taas kerran kuin minun kirjoittamana. En ole ikinä ollut saavutus tai ulkonäkökeskeinen, vaan mitä ikinä olen tehnyt niin ei minun sitä tarvitse hävetä etten käy joka vuosi etelän lomilla kuten kaikki muutkin, ja kaikkein mukavin on ajatella että olen ihan oikeassa elämässä onnellinen, en vain siksi että näytän muiden silmissä täydelliseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se Thaimaan aurinko yhtään ketään ihmistä muuta kiinnostavammaksi. Turhaan sitä vertaa muiden elämään koska heidän elämä voi olla ihan "köyhää" vaikka käyvät kuukausittain ulkomailla ja julkaisevat sosiaaliset mediat täyteen rantakuvia.

      Itse oon taas hyvinkin saavutuskeskeinen ihminen mutta yksinkertaisesti sillä asenteella, että opin ja saan niistä jotain eikä sen takia, että voisin niillä retostella. Retostelun huomaa automaattisesti.

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.