STRESSIMÖRKÖILYÄ

Kerroin teille toissapäivänä miten hieman stressasin tämän päiväistä isovanhempien vierailua. Kaikki meni ihan nappiin eikä pullat palanut uunissa poroiksi eikä pahemmin tapetti repsottanut vääristä kohdista. Vaati tämä itseasiassa aika paljon itseltäni eikä varmasti seuraava kahvihetki ole tämän kaltainen. Aina se ensimmäinen kerta jännittää kaikessa ja tämä oli ensimmäinen kerta kun näytin ylpeyden aiheeni ihmisille, jotka ovat todella niitä laadunvalvojia. Pappani hyväksyntä sekä reaktio oli ehdottomasti arvoikkain itselleni koska häntä oon aina katsonut ylöspäin koska turhaa hehkutusta häneltä ei saa. Ensimmäinen kommentti mitä häneltä tuli ovesta sisään astuessa oli, että "onpa tumma sisustus!". Painava stressimörkö tipahti olkapäiltä kun kaikki alkoi huumorilla. Häkeltyneitähän isovanhemmat oli siitä miten olin saanut tästä asunnosta aivan vastakohdan edelliseen mustaan tanssistudioon. Peiliseinä, isot ikkunat ja valkoisuus todella sai positiivisia kommentteja ja asuinalue sai yllättävän hyvää palautetta vaikka odotin slummikommentteja.

Viime iltana siivosin monta tuntia asuntoa ja panikoin kun moni asia oli tekemättä. Aamulla nousin kymmeneltä sängystä ja tein puolentoista tunnin viimeistelysiivouksen, joka sisälsi esimerkiksi verhojen suoristelua sekä rätin kanssa lattiaa pitkin ryömimistä. Asia saattaa kuulostaa huvittavalta mutta kyllä se on oikeesti aika helvetinmoinen paikka kun on perfektionisti tässä asiassa ja koska haluan aina vakuuttaa ihmiset niin oli siinä kaksi isoa tavoitetta saavutettavana. Näinkin pienessä mittakaavassa kuin isovanhemmille ensimmäisen oman kodin esittely. Onneksi asia on nyt taputeltu kunnialla kasaan.




Kaiken tämän lisäksi olisi joulukuussa näillä näkymin tiedossa katon maalausta, kaikkien huoneiden tapetointi sekä kattolistojen asennukset papan kanssa. Mahtava helpotus oli kyllä kun pappa innokkaasti tarjosi apuaan pyytämättä sekä oli puhelimensa kanssa kuvailemassa ovien karmeja ja mittailemassa ties mitä uusien ovien hankintaa varten. Papalla on niin paljon suhteita eri paikkoihin ja tietoa asioista, että eiköhän asuntoon löydy oikeanlaiset ovet mitä haluankin. Makuuhuoneeseen ikkunallinen ovi, eteiseen äänieristetty ovi ja sitä rataa. Katsotaan löytyykö sellaisia mitä ideoimme. Helpottaa suuresti kun saa apua asioihin mistä ei paljoa tiedä.

Stressi tästä kaikesta johtui varmasti siitä, että vertailen hyvin helposti itseäni muihin tämmöisissä asioissa. Pelkäsin, että jollain tasolla tuotan pettymyksen kun lähtökohdat näiden asioiden kanssa oli aika takeltelevat. Jätin ostamatta enon asunnon ja tartuin hetken mielijohteesta johonkin Oikotien upeeseen ilmestykseen. Onhan se hämmentävää mutta se ratkaisu oli oikea ja uskon isovanhempienkin ajattelevan nyt näin. Toinen pelko oli se, että miten vakuuttaa ihmiset, joiden rannekello kärjistetysti maksaa enemmän kuin mun televisio ja farmariautossa kuljettaisi nappulaliigan joukkueen.

Helpottunut, kiitollinen ja rentoutunut. ♥