lauantai 25. heinäkuuta 2015

SAINKIN ELÄMÄN

25.7.

Miten mun elämästä on tullut näin paljon parempaa sairastumisen myötä? Mulla on joka päivä monta syytä ottaa valokuva jostain, hymyillä aidosti, tehdä jotain mitä oon halunnut tehdä pitkään ja yksinkertaisesti vain nauttia enemmän elämästä. Eikö asioiden pitäisi olla ihan toistepäin? Oon äärettömän onnellinen tällä hetkellä vaikka mulla olisi monta syytä olla olematta. Sairastuminen on avannut mun silmät lopullisesti eikä paluuta vanhaan ole enää. Menetin terveyden mutta sain elämän.

Olisin voinut tehdä tälle vuodelle pelkästään jo bucketlistin jos olisin tiennyt, että mä nousen jaloilleni kevään jälkeen. Mä en vaan uskonut vielä silloin, että tästä vuodesta tulee yhtään mitään muuta kuin kivuliasta taistelua omasta elämästä. Oonkin loppujen lopuksi tehnyt tänä kesänä varmasti paljon enemmän kuin monen viime kesän aikana - yhteensä. Ihmiset mun ympärillä on herännyt mun kanssa ja sen vuoksi saan jatkuvasti kyselyjä lähtisinkö sinne, tänne, ja tonne. Mä lähden ihan minne vaan, pohtimatta asiaa. Vielä viime kesänä olisin miettinyt ja varmasti valinnut kotona oleskelun ennemmin. Elämää on otettava sarvista kiinni ja mentävä vauhdissa mukana koska se vauhti voi pysähtyä koska vaan ja sen jälkeen ei enää välttämättä hypätä kyytiin.

Tänään oli myös päivä jolloin havahduin siihen, että mä aidosti murehdin aivan turhia asioita jälleen. Se teki mut vielä enemmän onnellisemmaksi. Murehdin muutaman sekunnin sitä, että lähteekö mun kulissitukka päästä kun veneiltiin hurjaa vauhtia Pyhäjärven aallokoissa. Onnellisuusmittari venyy joka päivä vaan maksimin yli kun uskaltaa elää ja olla oma itsensä kaikesta huolimatta. Vakavien asioiden murehtimisesta voi välillä ottaa vapaapäiviä.

Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
Hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä.
Pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan.

4 kommenttia :

  1. Oon kyllä niin aidosti onnellinen sun puolesta. Hassua, miten tulee aina välillä mietittyä, että mitähän sille yhdelle bloggaajalle kuuluu, hahaa.. Sun läheisilläkin on varmaan silmät avautunu todella paljon - ihan senkin takia, että oot pitäny noin mahtavan asenteen yllä. Mä oon kans aina miettinyt, että osaisin varmaan arvostaa elämää tosi paljon enemmän, jos mulle tai jollekin läheiselle tapahtuis jotain. Surullistahan se on, mutta tuntuu, että tätä kaikkea arvostaakseen tarviis aina välillä pienen muistutuksen elämän hauraudesta.. Hirveesti voimia ja tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana. ♥ On kyllä läheisillä avautunut silmät kuten mulla. Ihmisellä on tapana oppia aina arvostaan asioita 100 lasissa kun menettää jotain tai tapahtuu jotain elämää mullistavaa. Semmosia kunnon potkuja persuuksille. Pienet potkut on ihan tarpeellisia mutta sellasia isoja ei tarvi kovin montaa tullakkaan. :)

      Kiitos paljon tsempeistä, niitä tarvii aina! ♥

      Poista
  2. Ihana postaus, ja hyvää ajateltavaa myös kommentoivalle nimimerkille itselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiva kuulla, että on saanut ajatteleen. Se on just se mitä toivon saavani aikaan. :) ♥ Kiitos!

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.