Voi h*lvetti!

Tiettekö mikä mua ärsyttää? No se että mulle tullaan sanoo millanen perhe tai elämäntilanne mulla on, SEN PÄTKÄN avulla mitä kirjotan blogiini. Oon aika hilkulla nyt että vedän anonyymeiltä mahdollisuuden kommentoida, kun kehtaatte ees alkaa sanomaan tollaista. Ehkä on virhe kirjottaa blogiin tälläsiä juttuja, kun näyttää olevan ihmisiä sielä ruutujen toisten puolella jotka ei pysty sisäistään että joillain ei mee välttämättä niin perkeleen hyvin kun itsellä.

Aikuiset ihmiset hoi! Uusioperheet ja vanhempien uudet suhteet, joo ei ehkä miellytä lapsia tai uutta kumppania mutta niin kauan kun kyse on ihmisestä joka on mieleltään sairas tai luonteeltaan muuten paha, niin sovitaanko että kukaan ei sano että mun pitäs rajottaa ja kestää kaikki? Mä oon kuulkaas elämässä nähny paljon kaikenlaista ja en ihan turhasta valita, tää aihe nyt on vaa sellanen juttu mistä en odota kenenkään sanovan miten asiat on tai miten ylireagoin, koska kukaan teistä ei elä mun housuissa ja ei oo koskaan eläny eikä koskaan tuu elämään.

Kiitos hei ja katsokaa peiliin, maailma on täynnä pahojakin ihmisiä. Niin ja anteeks kirosanat sekä se että te jotkut ihanat anonyymit joudutte kärsiin aina näistä mun anonyymivihapostauksista, joten anteeks ♥

I am president now, and tired of being kicked around

Heippa. Ajattelin tehä postausta nyt vielä tähän illan päälle, kun tuntuu että ois ehkä ihan hyvä kertoilla. Oon semmoses elämäntilantees nyt, että voi olla että postaukset on sen tyylisiä ja aika stressaavaa tulee oleen seuraavat viikot. Tätä on jatkunu jo aika pitkälti 3 tai 4 vuotta, kun äiten miesystävä liittoutu meiän perheeseen, kirjaimellisesti tuhoomaan mun elämän. Tässä on nyt asioita mitä yritän tehdä, jotta pääsisin omilleni, saisin töitä ja jotenkin elämän taas järjestyksee.

Mä niin vihaan angstaus postauksia ja blogeja mihin vuodatetaan surkeeta elämää, mutta eipä se oo kai oikein peitelkää ja näytellä että ois muka täydellinen elämä, missä vaan ostellaan kynsilakkoi ja juodaan sinkkieetä. Kaikesta huolimatta yritän postailla kivojakin juttuja, varsinkin kun tilasin Yvesiltä vähän kauneusjuttuja piristykseks, niin niistä tulee paljon juttuja sekä mulla on tosi kova hinku tehä joku arvonta, mutta yritän odottaa vielä jonkun aikaa kun se 100 lukijaa bloggerin kautta ois se tavote. Katotaan nyt miten käy!


Tänään oli huono aamu, huonon illan jälkeen ja kun nousin istuun sängyssä ja katoin ulos niin tajusin ettei sielä voi liikkua normaalein liikkein, joten vedin lepoasentoon ja ilmotin kouluun että en oo tulossa. Nukuin melkein koko aamupäivän ja sen jälkeen oon tehny työhakemuksia, kattellu kämppiä ja kirjottanu cv:seen lisäyksiä.


Oli kyllä kaunis päivä verrattuna eiliseen ja lumikin suli ihan kivasti vaikka meiän takapihalla on sellanen parin metrin korkunen lumimuuri suoraan terassin eessä. Kiva uima-allas tulee siitäkin kun noi sulaa ♥

Kävin vähän käppäilee päivällä ja ajattelin puhelinta kattoessa, et pitäskö hankkia uus. Tulin siihe tuloksee, että joo koska mun akku oikeesti sanoo ittensä irti parissa tunnissa ja toi näyttö ei oikee toimi oikein. Oisko mitään hyviä kosketusnäyttöjä jotka ei hajoo heti? Tulis tosi tarpeeseen saada.

Nyt jatkan sitruunan syömistä ja pulmusten odottamista! Hyvää yötä kaikille ♥

Vuodati vuodati

Nyt on tulossa vuodatuspostaus, eli jos tiedät että sua ei kiinnosta sellaset niin jätä lukematta.

Mulla on nyt jonkin aikaa ollu sellanen fiilis ja olo, että kaikki ei ois ihan jees. Oon väsyny, huonovointine ja erittäin v*ttuuntunu tiettyihin ihmisiin ja ihmisten juttelutapoihin ja juttuihin mitä ne juttelee. Esimerkiks se että en mee kouluun, vaikka yleinsä meen sinne vaikka pää kainalossa, mutta nyt jos on pienikin vastoinkäyminen niin mieluummi jään nukkumaan, koska oikeutan itteni siihen. Eiks se oo ihan hyvä että joskus tekee niinkun ite haluaa? Jännintä tässä on se, että ressaan koulua vaikka mulla on sielä älyttömän helppoo. Ei mulla ees ois mitään kunnollista syytä stressata, mutta silti stressaan ja sen huomaa kropassa.

Ehkä tän kaiken voi selittää sillä, että en nuku tarpeeks tai en oo koskaan ees nukkunu koska en oo ikinä pirtee, en ikinä. Ehkä tän voi selittää se, että en syö tarpeeks paljon tai se, että mun elämä on aika rutiininomaista tylsyyttä. Toivottavasti nää olotilat vaan menis nopeesti pois, et vois vaan nauttia suhteellisen helpoista parista kuukaudesta.

Kuten varmaan myös voi huomata, kello on 20 vailla kaheksan ja oon koneella, eli mitä se kertoo? Oon kotona. Ehkäpä mun pitäs keksii jotain tekemistä, nukkua, tehdä koulujuttuja tai ihan mitä vaan niin saan ajatukset pois mun olosta. Kuulostankin nyt niin typerältä, että ehkä lopetan tän valittamisen kun on olemassa isompiakin murheita kun mun huonovointisuus ja turhat stressaukset.

Pitäkää ees te kiva päivä! :)

Ajatuksia

Onko teistä kovin moni ollu ees siinä tilanteessa että ei oo juonu alkoholia 18-20 vuotiaana saati sitten ollenkaan niinkun mä? No kuiteski. Mä odotan aina synttäreitä tosi kovasti mut samaan aikaan toivon että ne ei koskaan tulis, koska joudun taas kokonaisen vuoden selittää että minä en juo alkoholia vaikka oonkin X ikäinen. Mistä se ajatus tulee että pitäs synttäreillä vetää ihan överiks ja mieluiten muutenkin?


Kuvittelis että jo 19 vuoden aikana läheisetki ihmiset ois oppinu, etten juo alkoholia, eikä se oo mikään ''Oon aikuinen, ei mun tarvi juoda'' vaan koska en tykkää siitä, niin miks sitä joisin? Ei se mun synttäreitä tylsemmiks tee, paitsi ehkä ihmisten mielestä jotka kuvittelee että alkoholi tekee kaikesta parempaa. Eipä ne oo sitten mun juhlinnan arvosia, right? Kuiteski vaikka tiedän, ettei mun tarvis miettii näitä puheita mitä kuulen kun oon tylsä sun muuta ihanaa, niin teen sitä lähes kokoajan. Varsinkin kun sitä synttäreisin kuulee. Ota nyt vähän viiniä, oot sentään jo tuon ikänen! tai Mikä sussa on vialla?.

Toivottavasti tästä päivästä ei tuu samanlaista, vaikka tiedossa on epämieluisia vieraita, joita en edes kutsunu itte. Sitä päivää odotelles kun asun omillaa ja vaan minä päätän ketkä mun synttäreitä tulee viettämään. Rar!