JUMALA ON SATUHAHMO

Huomio huomio huomio! Ei herkkänahkaisille.

(zazzle.co.uk)

Maailmassa on tuhat ja yksi asiaa, joita vielä en ymmärrä enkä tiedä haluanko ymmärtää. Yksi näistä lukuisista on uskonto ja en tiedä miten vielä nykyäänkin löytyy ihmisiä, jotka on niin suoraansanotusti aivoistaan puhkipestyjä kloritella ettei minkäänlaista realistisuutta tunnu löytyvän tämän asian kohdalla. Kyllä, realistisuutta.

Uskontohan käsitteenä tarkoittaa siis johonkin uskomista ja tässä tapauksessa ei varmaan ole kellekkään epäselvää mikä uskonaihe on kyseessä eli siis ne kaikkia auttavat ja maailman pelastavat herrasmiehet Jumala ja Jeesus joiden biologisesta suhteestakaan ei pahemmin mitään tieteellisiä tai todistettuja (mustaa valkosella sormenjälkineen, dna-näytteitä, syntymätodisteita jne.) todisteita ole koska kaiken realistisuuden ja yleisbiologian opiskelun jälkeen ei varmasti ole kellekkään epäselvää miten lapsia syntyy ja kukaan, missään tai ikinä ei pysty tosta noin vaan siittämään ketään naista pelkällä tahdon voimalla. Kuvittelisi näin mahtavassa ja kykenevässä maailmassa semmoseenkin kykenevän joku muukin kun vaan joku yksi heebo vuosituhansien takaa.

"Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina."

Ärsyttää tai ei vaan perkelesaatana hermostuttaa ihmiset, jotka oikeesti kuittaa kaiken Jumalan nimeen. Jumala auttaa, Jumala tulee ja pelastaa, Jumala tekee näin ja noin eikä ole mitään hätää vaikka oltaisiin kadulla asuvia, päättömiä, sairastettaisi tappavaa syöpää, karhu kävelisi vastaan metsätiellä murhanhimo silmissä. Jumalahan pelastaa. Onhan se aina pelastanut ja pelastaa edelleen. Jumala pelastaa hyvät ihmiset, viattomat ja uskovat ihmiset lähtee taivaaseen. Mites sitten ne lapset, jotka kuolee joka hetki ympäri maailmaa nälänhätään ja sairauksiin? Entä ne ihmiset, jotka syntyvät sokeina tai kykenemättöminä ikinä puhumaan? Entä ne ihmiset, jotka ei koskaan pääse viettämään ensimmäistä syntymäpäiväänsä tai entä ne, jotka helvetti uskovat viimeisellä sydänjuurellaan johonkin Jumala-kuvitelmaan taivaassa ja lopulta kuolee traagisesti raamattu sydämellä? Kiitos paljon Jumala. Eihän sua voi kun arvostaa ja rakastaa. 

Tästä aiheesta on kirjotettu niin kauan kun koko Jumala-heebo on edes ollut ihmisten kuvitelmissa ja mielipiteitä löytyy yhtä paljon kun sanoja mutta mun mielestä on jotenkin naurettavaa edes kuvitella pienellä aivosolun nykäykselläkään johonkin Jumalaan jossain taivaassa. Maalaisjärki helvetti käteen, jalkaan ja päähän. Suoristetaan vaikka tähän myös se, että Jumala tai Jeesus eikä niiden lähisukulainenkaan ei ole kirjoittanut raamattua vai pitäisikö sanoa raamattuja. Ne on kuin Harry Potterit. Uusi ja vanha testamentti ja niiden kymmenen jatko-osaa eri lisäosineen ja niiden extra-pidennetyt versiot ja niiden behind-the-scenes-osat.

Mulle uskovat ihmiset on tyhmiä. Suoraansanotusti tyhmiä. Kukaan fiksu ihminen ei usko mihinkään satuhahmoihin niin kovaa, että nojaa koko elämänsä niiden nimen ja kuvitelman puoleen. Se on heikkoa ihmisyyttä ja oikeesti, avun tarpeessa olevia yksilöitä ovat. Mikään tai kukaan ei kontrolloi meitä eikä varmana auta hädän tullessa. Elämä on niitä kaikille tapahtuvia hyviä sattumia sekä myös niitä huonoja. Kyllä se niin menee tuolla metsäneläintenkin maailmassa, että joskus sä tuut syödyksi ja joskus sä saat syötyä. Elämä on ja kukaan yksisarvinen ei tule pelastamaan viatonta pupujussia karhun suusta Jumalan lähetteliäänä.

Ihmiset on luonu kuvitelmia jostakin mihin uskoa, koska onhan se nyt hämmentävää kun ei tiedetä miksi me täällä ollaan, mihin pitäisi tähdätä, miten pitäisi ajatella ja ketä uskoa. Nykyään kuitenkin kaikki asiat ja opit on niin kehittynyttä, ihmiset on todella kehittyneitä ajatuksiltaan ja ollaan modernisoiduttu kaikilta osin. Maailma on paljon erilaisempi kun vuosituhansia sitten jolloin tieteilijät sun muut suitsukkeiden heittelijät kirjoittivat raamattuja. Onhan satukirjoja nykyäänkin ja silti kukaan ei usko Voldemortiin. Get real. Kyllähän Volekin voi olla olemassa kerran Jumalakin on. Siitä sentään on jopa kuvamateriaalia. (totaallinen repeeminen)

Vaikka naureskelenkin ja päivittelen ihmisten maalaisjärjettömyyttä, niin myös jossain määrin suren tällaista. Miten ihmiset voi olla niin kelmutettuja johonkin sairaaseen harhakuvitelmaan. Niinkö paljon se usko lohduttaa ihmisten mieltä, että on aivan pakko uhrata ja uskoa koko elämänsä jonkun tuntemattoman satuhahmon nimeen? Todella surullista. Onnistunutta aivopesua. Mä en usko mihinkään, jota en ole tavannut tai muutenhan olisin aika pomputeltavissa mutta sellaisiahan uskojat on. Hypitään ja mennään raamatussa sanottujen asioiden mukaan, kehitetään oma identiteetti sen mukaan ja omia mielipiteitä ei edes hankita vaan uskotaan niin miten kirjassa lukee.

Homot on helvetistä, saatanallista syntiä ja sitten kun käännät sivua niin Jumalan hyvyyttä ylistetään ja miten Jumala hyväksyy kaikki ja kaikkine vikoineen sekä uskomalla pääsee taivaaseen mutta syntiähän se silti on saatana soikoon. Tapa ihminen ja pyydä anteeksi, niin pääset taivaaseen ja kaikki tekosi on anteeksi annettu. Wou-ou-ou. Todellinen kirjailijaluonne kirjoittanut tommoisia pätkiä oikein harhauttamaan ja sekoittamaan ihmisten päitä. Tekopyhää tekstiä. Oikein perus ihmisluonteinen on kirjottanut tollaista. Eka kielletään, sitten kumotaan äskeinen ja kohta taas kielletään sivulauseessa. Ei sitä ainakaan kukaan suvaitsevainen tyyppi ole luritellut sanoiksi vai tollaisiako heeboja ihmiset ihailevat? Nimenomaan. Sadistinen paska koko Jumala. Tappaa ja ottaa oman tahtonsa mukaan ja pitää elossa ne pahimmatkin ihmishirviöt. Eikö toi jo pitäisi herätellä ihmisiä? Ei. Sairaita taitaa nekin olla, jotka uskovat noin sairaisiin teksteihin ja elävät sen mukaan.

Jos et siis usko yksisarvisiin, lohikäärmeisiin, Voldemorttiin, lentäviin lautasiin, ufoihin, hammaskeijuihin ja muihin mahtaviin satuhahmoihin, niin miksi uskot Jumalaan? Tekeekö Jumalasta uskottavan se, että se lupaa hyviä asioita? Tekeekö Jumalasta uskottavan se, että kukaan ei ole täysin koskaan kumoomassa tarinoita koskien häntä? Niinpä. Minkäs teet kun uskonto tulee aina oleen yks sairaampia ongelmia maailmassa, joka aivopesee ihmiset ja aiheuttaa vaan enemmän pimahtaneita ihmisyksilöitä toteuttamaan oman käden voimaa.

Tehdäänpäs viellä lopuksi muutamia asioita selväksi niille, jotka eivät ole sitä viellä sisäistäneet. Meitä ihmisiä ei kukaan hallinnoi vaan me itse hallinnoidaan itseämme ja sattumia tapahtuu kaikille, niin hyviä kuin huonoja eikä siinä ole mitään yliluonnollista. Joskus hyvät sattumat vaikuttaa ihmeiltä ja huonot sattumat todella pahalta kohtalolta. Kaikki kohtalot, karmat ja Jumalat on ihmisten keksintöjä nimittämään jotain tapahtumia, asioita tai kuvitelmaa johonkin tapahtuneeseen. Ihmisestä ei tule parempi ihminen vaikka kävisit joka päivä kirkossa istumassa ja kumartamassa alttarilla mutta jos menet luovuttamaan verta niin voit olla 100% varma, että autat ihmisiä ja teet todella jotain avuliasta ja hyvää ihmisyydelläsi. Ihmisyys ei ole lampaana olemista, me oltiin niitä vuosituhansia sitten eikä meidän tarvitse nykyään kumarrella ketään eikä uskoa satujuttuihin koska me ollaan tarpeeksi kykeneväisiä itsekkin pärjäämään oman tahdon mukaan.

Jeesus (ehkä oli ehkä ei) tai Jumala ei ole kukaan eikä mikään. Se on kuvitelma ihmisen sisällä jostain hyvästä ja kaikkivaltiaasta.

That's it. Siinä mun mielipide ihmisiä saastuttavista "herroista".

APUA HÄÄKUVAUKSEEN?

Hei mussukat ja muut stalkkerit! Tarvisin hieman vinkkailua ja suosituksia koskien objektiiveja sillä mulla on ens kuussa aika tärkeä homma suoritettavana eli hääkuvaus. Mua pyydettiin hovikuvaajaksi ja tottakai mä suostuin - ja tajusin myös samantien, että nyt on hankittava viimeistään se objektiivi. Haluan objektiivin, joka kantaa niin pitkälle mutta kuitenkin läheltäkin helppo kuvailla ilman, että joutuu vaihtelemaan objektiivien kanssa. 

Kameranahan siis mulla on Canon Eos 600D eli Canon objektiivi tai muuten kyseisen kameran kanssa yhteensopiva objektiivi kelpaa. Yhtä objektiivia olen jo tutkiskellut pitemmän aikaa mutta en sitten tiedä onko laadultaan mikä vaikka hintaa löytyy melkein puoli tonnia. Nimeltään siis on Canon EFS 18-200 mm f/3,5-5,6 IS. 18-200 mm on siis aika ihanteellisen kuuloinen mulle mutta mites onko teillä ehdotuksia parempiin vaihtoehtoihin? Btw, kuvanvakain on löydyttävä objektiivista!

Taidanpa samantien hankkia myös kameralle jalustan, jotta saan alttarikuvat otettua tasaisena. Apuva, välineurheilua parhaimmillaan jos ei muuta. 

Kääk, mitä muuta voisin tarvita? 

Kaikki muutkin vinkit koskien hääkuvausta otan mieluusti vastaan!

KUN KUITENKIN TAHTOISI JAKSAA

Pohdin ja pyörittelen päässä mahdollisuutta käyttää jonkinlaisia piristäviä tabletteja, jotka auttaisivat jaksamaan pitkät työpäivät ja jaloilla seisomisen sekä kävelyn. En usko että mun nukkumat yöunet riittää mihinkään ja muutenkin kun tankkaaminenkin päivän aikana jää väheiselle osalle. Kotiin tullessa mä vaan syön puoliunessa ja makoilen sängyllä loppuillan. Okei, voin myös syyttää tätä viikkoa koska mulla on iltavuoroa mutta plah, haluan silti saada näistä päivistä myös jotain muutakin irti kun töitä ja väsymystä. Onko siis ideoita mitä kannattaa napsia, että sais lisäpuhtia? Kesän jälkeen tuntuu, että kaikki solut on viellä horroksessa. Kolme herätystä viikonloppuun. Se on ajatus, pelkän väsymyksen takia. Enköhän mä selviä tästäkin viikosta ihan kunnialla.

Näiden ajatuksien jälkeen on varmaan sitten kerrottava jotain positiivistakin ettei ihan valittamiseksi mene mutta ei mulla ole mitään erityistä kerrottavaa mutta silti on liikaa kerrottavaa. Ne ei kuitenkaan sovi mitenkään mun tämän viikon kuvioihin, joten jätän ne suosiolla myöhempiä postauksia varten. Pitää varmaan alkaa kirjottaa päivän mittaan postausajatuksia paperille ylös, että muistaa ne viellä puoliunessa iltasin väkertää kun tuntuu aivotkin nollaantuvan kun töistä lähtee.

Nyt kuitenkin haen lisää omatekoista mehua, heitän itteni lämpimien peittojen alle ja alan uudestaan yrittämään unta vlogivideoiden saattelemana. Hyvää yötä ja toivotaan, että saan aikaseksi jotain kunnonkin postauksia! Mulle saa myös oikeesti vinkata niitä jaksamisvinkkejä pitkiin työpäiviin joissa ei vaan voi lähteä syömään kaupungille, lähtemään tauolle tosta noin tai muuta vastaavaa ja sitten voi tietenkin suositella jotain piristystehoturbotabletteja jos vaan keksii kun niitä on niin paljon ettei tiedä mistä itse lähtis yrittämään. Kiitos kaunis ja kaunis kiitos. ♥

LAPSET ENNEN AVIOLIITTOA

Mielipidepostaukset kiinnostaa ilmeisesti monia, joten mäpäs päätin illan päätteeksi kirjoitella teille aiheesta joka on pyörinyt hyvän tovin mun päässä ja nyt on ehkä jo kunnon eväät lähtee availemaan mun ajatuksia ja mielipiteitä tästä asiasta eli siitä kun ihmiset hankkii lapsia ennen avioliittoa. Blogin vakkarilukijat tietää, että oon vanhainaikasia arvoja arvostava ja sitä en lähde ruotimaan tässä yhtään sen enempää koska voisin perustella kaikki mun mielipiteet sillä ajatusmaailmalla mutta tämä ei nyt liity ainoastaan siihen vaan siihen, että mitkä asiat ihmisille nykypäivänä on vakavia ja vakavia. 

(huffingtonpost)

Keskustelin tästä samaisesta aiheesta todella pitkäaikaisen ystävän kanssa ja meillä on samaiset ajatukset tästä asiasta ja voin huokasta helpotuksesta, että edes joku mun tuntema nuori vielä ajattelee näin. Tv-sarjoissa, elokuvissa ja ihmisten keskusteluissa nään tätä aihetta todella paljon ja se särähtää mun korville jostain syystä älyttömän rumasti. Miten tai koska on asiat muuttunut siihen muotoon, että avioliitto on vakavampi asia kuin lapsen hankkiminen tai yleisesti perheen perustaminen? Miten voi olla "liian aikaista" mennä naimisiin mutta on kuitenkin hyvä aika hankkia lapsia? Kuulostaa musta niin absurdilta ja älyttömän epäkypsältä. Joko taustalla on se, että kummatkaan vanhemmista ei oo kirkossa ja näin ollen ei ole koskaan menossa naimisiin tai ei näe tälle mitään aihetta mutta kun lähinnä näissä tapauksissa on kyse ihmisistä, jotka haluaa naimisiin joku päivä. Parisuhteen "virallistaminen" siis on vakavampaa, tarvitsee vuosikymmenten harkintaa ja suunnittelua kun se, että hankitaan ihminen tähän maailmaan? Missä maailmassa mä elän?

Siinä vaiheessa jos parisuhteessa on lapset mielessä, niin pitäisi olla parisuhteen virallistaminenkin. Mun mielipide on tämä. Tähän varmasti monilla on mielipiteitä ja mihin nyt ei olisi koska sitä varten mielipiteet on ja se on hyvä koska tämän aiheen on hyvä herättää keskustelua. Voihan tähän monen mielestä sanoa, että mitä jos on nuori ja tulee vahingossa raskaaksi, mitä jos ei usko Jumalaan tai mitä jos sitä ja tätä. Kirkossa olevat ja joskus naimisiin menevät voi mun mielestä istua hiljaa nurkassa ja miettiä, että kumpi on vakavampaa: hankkia elävä ihminen tähän maailmaan kun virallistaa parisuhde ennen lapsen tuloa maailmaan.

Pointti siis ei ole se, että parisuhde pitäisi kirkossa virallistaa jotta olisi kykenevä hyväksi vanhemmaksi vaan se, että missä vaiheessa tämä asia on muuttunut tähän muotoon ettei lapsen hankinta ole mitään verrattuna siihen, että sanotaan "tahdon" papin edessä ennen perheen perustamista.

Mä en siis paheksu ihmisiä, jotka ei aio virallistaa suhdettaan avioliittoon asti tai mitään sen tyyppistä vaan ihmettelen ihmisiä, jotka aikovat mutta eivät pidä sitä kevyempänä valintana kun lapsen hankinta. Okei, onhan sitä helpompi lähteä eron tullen omille poluilleen, pitää omat eurot taskussaan ilman että avioehto määrää mitään ja sen semmoista. Jos asiaa ajatellaan näin niin siinä vaiheessa olisi jo hyvä heti lähtee niille omille poluilleen ja miettiä lapsia vasta sen kumppanin kanssa, jonka kanssa haluaa heti pitkän suhteen jälkeen naimisiin eikä lapsia ennen sitä.

Kaveri sanoi todella ytimekkäästi ja hyvin tästä aiheesta mielipiteensä, että oli ihan pakko laittaa tähän.

Miksi siis asia on niin, että monille avioliitto on vakavampi asia kuin lapsen hankinta?

Mitä mieltä itse olet asiasta?

VOISITKO KESÄ JO LÄHTEÄ?

Elokuu tarkoittaa mulle melkeinpä jo syksyä ja en halua, että nyt on kuuma ja silti on. Hiostavan kuuma ilma ja silti mä lähdin tänään shoppailemaan. Viimeisillä metreillä tuntu, että riisun itteni alasti Cubuksessa koska tuntu että eihän mikään ilma kierrä missään kun seison farkkuleggarit jalassa ja vaaterekkejä ängetty vieri viereen ja aina kun haluaa jostain liikkua niin joku minishortseissa tepastelee ohi ja näyttää niin iloiselta, että parempi vaan jäädä seisoon paikalleen ja oottaa, että matkassa mukana ollut saa maksettua ostoksensa ja sen jälkeen kiitoliitoo pois kaupasta. Miten kukaan voi shoppailla näin kuumalla vai onko ne minishortsit se salaisuus? Taidan siis shoppailla seuraavan kerran kaupoissa kun ensilumi on satanut.

Sain mä kuitenkin ostoksiakin tehtyä (liikkeissä, jotka oli tyhjiä ja tuuletus pelas) monen montakin. Hurjien alennusmyyntien jälkeen oli vielä jonkun verran aletuotteita kaupoissa mutta ne ei paljoo miellyttänyt paitsi alusvaatteet mitä ostinkin. Pieniä korviksiakin löysin ja vielä samaisesta liikkeestä viis kappaletta, joten mun käytännölliselle luonteelle tää järjestely sopi hyvin kun ei tarvinut lähtee kolumaan eri kauppoja etsien jotain pieniä korviksia tai no olisinhan mä voinut H&M:lle mennä taas hiplaamaan niitä samanlaisia koruja ja lopulta olla ostamatta mitään. Reilulla 20 eurolla sain korviksia, 43 eurolla sain uudet tehokuulokkeet, herkkuja tuli ostettua vuoden palkan eestä, erittäin outo Suomalainenkin leffa tuli ostettua alelaarista, jotain hiushoitojuttuja kuten Bed Headin värihoitoainetta pilkkahintaan sekä kaikenlaista pientä ja tarpeellista. Nyt ei parane shoppailla hetkeen pahemmin tai oon yhtä köyhä kun kouluaikoina. 

Tuskaisen valituksen jälkeen tässä ei ole muutakaan tähän erään muuta kun että, heissuliveissulivei! ♥

THIS FEELING IS AH-MAZING!

Jos uskoisin Jumalaan, niin tällä hetkellä Jumala on mun mielestä olemassa. Mikään ei oo hetkeen mennyt näin hyvin, okei on muttei näin hyvin. Mun uusi työpaikka on ihana, juuri sellainen mitä haluan. Haasteita, vastuuta ja ennenkaikkea sitä fiilistä, että helvetin hyvä kun luin tähän ammattiin. Mä rakastan mun työtä, mun mahdollisuuksia ja sitä fiilistä kun mun työ on oikeesti jotain mitä mä osaan, jaksan ja haluan. Aamulla ei jaksa nousta, ei vaan jaksa mutta kun pääset töihin ja näät ne lapset niin samalla sekunnilla sun mieliala muuttuu. En voi oikeesti enempää toivoa ensimmäiseltä pitemmältä työsuhteelta. Tuttu paikka, tuttuja ihmisiä, uusia ihania työkavereita, uusia ihania lapsia, rakkaita tuttuja lapsia ja paljon muistoja sekä ennenkaikkea se vastuu mikä mulle on annettu. En oo enään vaan se opiskelija-tyttö. Mä kannan talon avaimia, mun työvuorot on tehty ääripäihin ja vanhemmat luottaa sekä palkka juoksee. Toivon, että tää vuosi antaa mulle enemmän kun mikään tällä hetkellä sen rahankin lisäksi. Mulle on lupailtu jo työsuhteen jatkoa vuodenkin jälkeen ja en voi oikeesti käsittää. Niin se vaan menee kun jaksaa kärvistellä, niin lopulta sä hitto saat jotain timantin arvosta. Kärvistelin ja nyt mä nautin. Työelämä voi sittenkin olla opiskelija-luonteelleni ihan kiva mahtava juttu.

Menneiden päivien aikana tosiaan on työt aloitettu ja muuten vaan palloiltu pitkin poikin kun ensimmäisenä työpäivänä melkeen katkes filmi kotimatkalla kun vähän fiksuna tyttönä ressasin asioista edellisenä yönä ja hienosti unta tuli saldoon nolla tuntia ja ensimmäisen työpäivän jälkeen olo oli sen verta tärisevä ja väsynyt. Luojan kiitos kaks perheenjäsentä oli autoilla liikkeellä niin hienosti sitten pääsin suorilta jaloilta vielä auton kyytiin ja pikapikaa kotiin tankkaamaan vettä ja suolaa purkista, kyllä, suoraan purkista. Kohta-lähtee-taju ei oo kauheen hyvä fiilis kun näin jälkeenpäin ajattelee.

Ollaan myös tuunailtu äidille mummun kanssa upeeta "niittimekkoa" jossa se näyttää niin hyvältä, että taidan ite jättää häät väliin jos kerran mun äiti näyttää paremmalta kun melkeen parikymppiset naiset. Siitä tulee niin upee ettei mitään rajaa. Onneksi mummu ammattilaisena haluu aina tuunailla vähän noita vaatteita, niin saa toi Nellystäkin ostettu mekko vähän jotain erilaista säväytystä. Ite taidan viivytellä mekon ostamista vikalle viikolle omaan tuttuun tapaani.

Nyt en viitsi tähän yhteen postaukseen tarinoida yhtään enempää, vaan heitän itteni vaaka-asentoon ja alan selailemaan kunnolla nettiä ja blogeja mitä en oo pariin päivään edes kerennyt tekemään. Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! ♥ Huomenna nukutaan pitkään työläiset.