tiistai 27. toukokuuta 2014

ARMOTON OMATUNTO


Oon riemuinnut salaisesti kun helteet lähtivät johonkin hornaan Jäämereltä puhaltavan tuulen vuoksi ja minähän kiittelen sekä niiailen luonnonvoimia tästä koska vaikka totta puhuakseni itse inhoan kuumia kesiä niin mulla on myös kaksi avutonta karvapeppua lemmikkinä, jotka eivät osaa sanaakaan suomea eikä kyllä pysty riisumaankaan karvaista olemustaan helteiden ajaksi. Oon siis todella kiitollinen, että nyt on viillennyt ja marsuja ei tarvitse päivittäin uittaa kahlausaltaassaan vaikka siitä suuresti tuntuukin nauttivan. En halua edes miettiä ensi kesää kun se mahdollinen koira asustaa täällä meidän kanssa. Varmaan henkilökohtaisen uittajan tarvitsen hälle koska koen erittäin huonoa omatuntoa jos eläin kärsii asiasta mille en edes voi itse mitään.

Tuohon omatuntoon liittyen on myös yksi asia mikä tällä hetkellä naurattaa mutta viime päivinä on ollut hymy kaukana. Te tiedätte kuinka intistä jo päässeet miehet joutuvat/pääsevät/pyydetään kertausharjoituksiin aina välillä ja arpaonni suosi sitten hyvin mun yhtä kaveria. Joku holhousvietti iski sinä samaisena päivänä kun tiesin kaverini lähtevän takaisin sotaleikkeihin ja päivittäin oon pommittanut whatsappin täyteen "miten menee?", "onko nälkä?", "onko sulla ruokaa?" ja "mitä teette?" - kuin mikäkin mielipuolinen. Kaverilla on ollut kuulemma oikein rentoo ja mukavaa metsässä ja mä oon täällä miettinyt, että voinkohan mä nyt syödä tässä banaanin ilman, että mua alkaa harmittaa kun toinen jossain metsässä ei saa kuin jotain hikisiä kidneypapuja. Huh, onneksi kaveri kotiutuu jo huomenna. 

Viime päivien aikana vai pitäiskö sanoa viimeisen viikon aikana on tullut ihan tolkuttoman paljon rentouduttua ja en voisi olla yhtään kiitollisempi näistä päivistä koska taas tuntuu, että alan palaamaan omaksi itsekseni kun energiaa alkaa löytymään kaikkeen ylimääräiseenkin. Oon myös löytänyt uuden lempparisarjan (orphan black), huudattanu kesämusiikkia, viettäny aikaa hyvän ystävän kanssa ja valvonu yöt. Kesäloman vietossa en ainakaan oo yhtään muuttunut sitten teinivuosien.

Kuka muu nauttii kun helteet häipyivät ainakin toistaiseksi?

8 kommenttia :

  1. Mä en myöskään hirveästi välitä helteistä. Olihan se kyllä tosi tervetullutta pitkän talven jälkeen mutta pidemmän päälle nääh :D Semmonen +24 ja hieman pilviä, ihan pienoinen tuulenvire on paras. Ei niitä 30 asteen helteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se joo aika piristävää kun sai jättää takin kotiin ja muutenkin vähän vapaammin pukeutua. Parikymmentä ja vähän päälle on kans sellanen mieluinen lämpötila itelle. Sillon jaksaa tehäkkin asioita eikä vaan valittaa kuumuutta. :D

      Poista
  2. Ompas ihania kuvia :-) Tykkään jotenkin tosta valkoisesta niin.
    // Anni, Blurry Runner

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! Valkoinen on kyllä kiva väri sisustuksessa ja muutenkin piristävän vaikutuksensa takia. :)

      Poista
  3. Rakastan näitä sun kuvia ♥
    Minä lähinnä kärsin, kun helteet häipyivät..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kuule! :) Joo uskon monen muunkin kärsivän helteiden lähtemisestä.. haha!

      Poista
  4. Miten suloinen marsu <3 <3


    http://ganbattedesuka.blogspot.fi

    VastaaPoista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.