Rahankäyttö on ollut itselleni erittäin tarkkaa puuhaa koko ikäni ja olen saanut kokea aivan tavallisen perhe-elämän jossa sen taidon olen oppinut. Tavallisessa työläisperheessä - ei porvareita, ei lottovoittoja, ei lelliviä isovanhempia eikä ainakaan mitään laittomuuksia. En ole ikinä tehnyt pimeetä työtä, ja kaikesta olen maksanut enemmänkin veroja mitä tarvinnut. Ensimmäisen kerran tein töitä pienenä tyttönä ja virallisen työsopimuksen tein 15-vuotiaana. Tiedän miten rahaa tehdään, mistä se tulee, miten sitä ansaitaan ja miten sitä käytetään. En ole lellipentu, osaan vaan käyttää rahani oikein. Miten se voi silti olla ongelma joillekkin?
Opin jo nuorena käyttämään rahaa niihin asioihin joissa on mielestäni enemmän järkeä ja sitä kautta olen oppinut säästämisen jalon taidon. Se taito ei ole mitenkään itsestäänselvä ja se voi olla aika kivinenkin tie oppia jos siihen ei ole saanut jo nuorena opastusta tai mallia. Säästäminen ei todellakaan ole näkynyt mun elämänlaadussa koska koko mun ikäni on vanhemmat huolehtinut kaikesta jopa paremmin kuin hyvin - olematta porvareita. Ei tarvitse omistaa miljoonatuloja, että voi turvata hyvätasoisen ja monipuolisen elämän lapselleen tai itselleen. En tarvitse minäkään ja silti mulla on varaa ostaa se televisio minkä haluan juuri sillä hetkellä. Se on valintakysymys miten rahansa käyttää ja sano kuka mitä tahansa niin jokainen työssäkäyvä ihminen kykenee panostamaan elämänlaatuunsa. Elämänlaatu vaan kun käsitetään eri piireissä eri tavalla - joillain se on viihde, sisustus, ruuanlaitto tai sosiaaliset suhteet. Jotkut haluavat käyttää neljäsosan kuukausipalkastaan viihteellä ja jotkut haluavat panostaa luomuruokaan sekä kalliisiin sisustusesineisiin. Se pitää jokaisen sallia mukisematta ja älähtämättä.
Se miksi mua puistattaa tämä asia on se, että muuttoni jälkeen oon saanut jonkun verran palautetta eri lähteistä koskien mun rahankäyttöä ja lähinnä sitä kysymystä, että miten mulla on varaa ostaa yksin jotain näin kalliita asioita mitä muka olen ostanut. Sanotaanko näin, että mulla ei ole mitään velvollisuutta perustella mun ostopäätöksiä tai sitä, että miksi käytän rahani niin miten käytän mutta koen jonkinlaista tarvetta saada sanotuksi, että se raha mikä tulee kerran kuukaudessa sun tilille on aivan sun käytettävissä. Miten ikinä haluaa ja miten kokee tarpeelliseksi. On se kumma kun nuorten ihmisten rahankäyttöä moralisoidaan ja arvostellaan siinä missä keski-ikäiset perheenisät ostelevat överikalliita mersuja, äidit satojen eurojen arvoisia koristetyynyjä ja vielä samalla teini-ikäiselle lapselleen mopoauton. Mä en moralisoi heitä, mä vaan ihmettelen miten jollain tuollaisellakin voi olla pokkaa alkaa rumasti sanottuna ulisemaan jonkun ehkä nuoremman ihmisen rahankäytöstä tai oli se sitten saman ikäinen tai ei - niin mitään oikeutta ei siihen ole.
Mä en ole euroakaa käyttänyt elämässäni alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin enkä omista edes kymmentä paria kenkiä. En omista viittäkymmentä paitaa, kahden sadan euron kelloa tai käy ulkona syömässä vähintään pari kertaa viikossa. Mä kykenisin hankkimaan ja tekemään kaiken noista mutta mä en halua. Mä haluan laadukkaat huonekalut sekä kodinkoneet, upeat seinät, kaikenkattavan henkivakuutuksen, suomalaista ruokaa sekä ostaa kymmenen euron kenkiä parin kuukauden välein vanhojen hajotessa. Mikä tässä siis olikaan se ongelma? Muiden ihmisten elämää puututaan kun nähdään niissä asioita, jotka puuttuvat omasta elämästä.
Puututko muiden rahankäyttöön?
Ps. Eikö ole ihana lompakko minkä ostin Tuurista?
En enää kestä olla hiljaa, on aivan pakko avata suu. Täytyy ihan ensimmäisenä sanoa, että ensimmäisestä lauseesta asti aina loppuun saakka teksti olisi voinut tulla minun suusta. Niin samoja aatteita, niin samoja. Mulla on pienestä asti ollut tarkka silmä ostoksien kanssa, mikä on tosi hyvä juttu, näin kun miettii. Minun on hankala tuhlata ilman tarkkaa harkintaa. En tee heräteostoksia. Olen itse hankkinut rahaa ja saanut opetella lapsesta asti oman rahan käyttöä. Se jos mikä opettaa. Jos ökyrikkaat vanhemmat kustantavat lapselle kaikki, eikä lapsi opettele hankkimaan saati käyttämään rahaa itse, voin taata ongelmia myöhemmäksi.
VastaaPoistaSama juttu perheen kanssa. Meille lapsille on taattu hyvä elämä, on ollut ruokaa ja lääkärimaksut ja vakuutukset on maksettu. Vanhemmat ovat kuskanneet harrastuksiin, antaneet mahdollisuuden jos jonkin näköisiin lemmikkieläimiin. Ei ole lottovoittoja tipahdellut, rahaa on laitettu säästöön. Meilläkään ei osteta alkoholia tai tupakkaa, ei mitään päihteitä. Meillä ei käytetä rahaa moisiin turhuuksiin.
Juuri tänään kysäisinkin äidiltä, maksaako uuden pankkitilin avaaminen ja miten se käytännössä onnistuu. Sain ylioppilaslahjaksi jonkin verran rahaa, joita varmasti tulee kipeästi tarvitsemaan sitten kun siivet kantaa omille teille. Mikäpä olisi siis parempaa, kuin laittaa rahaa jemmaan ja käyttää toista tiliä käyttötilinä? Vuodessa kerkeää varmasti jo vähän tienata tuleville opiskeluvuosille! (Taas hirveästi asiaa laidasta laitaan, mutta jos nyt kuitenkin jotain tolkkua tuli. Ärsyttää nämä bloggerin pienet kommenttiboksit, mistä ei nää kaikkea kirjoittamaansa.)
Kasvatuksestahan se lähtee, että miten ihmiset osaa käyttää rahaa tai ainakin pääosin mutta ei sekään mikään täydellinen totuus ole. Tiedän monia joille on ollut tarkat säännöt rahankäytössä lapsena/nuorena ja nyt työssäkäyvänä on lähteny mopo käsistä mutta sitten on myös vastakohtiakin jolloin perheen tuhlailevaisuus on aikuisiällä opettanut säästämisen taidon.
PoistaKyllä on fiksua ajattelua, että laittaa ylioppilaslahjaksi saadut rahat säästöön! Mä ajattelen aina kanssa tuolla tavalla, että säästän jotain tiettyä varten ja siirrän sen toiselle tilille mistä en sitten sitä rahaa käytä. Käyttötili on se mistä voin käyttää ja säästötililtä en mitään vaikka kuinka olisi ihanat uudet kengät myynnissä tai joku muu juttu jonka haluaa. Asetan itselleni rajat rahankäytössä ja se ei ole yhtään ongelma. Osaa sitten arvostaa sitä kun saa sen jonkun jutun mihin on hyvin säästänyt tai muuten vaan laittanut rahaa sivuun.
Ja kyllä! Nää kommenttiboksit on raivostuttavan pieniä.