torstai 3. heinäkuuta 2014

JAKSAMINEN KORTILLA

Jos olotilan voi laittaa prosentteihin niin oon tällä hetkellä 99,7% väsymystä. Mulla ei ole energiaa edes voidella leipää kunnolla, seistä tai puhua. Mä oon niin väsynyt, että mun bloggausinto on kuollut. Yksinkertaisesti ei riitä energia kuin pakollisiin asioihin mitä työpäivän jälkeen on tehtävä, että ensinnäkään selviää kotiin ja nukkumaan illalla. Työ vie tällä hetkellä todella pahasti kaiken musta ja mikään ylimääräinen ei ole kiinnostavaa. Pääasiassa mun arkeni on töitä, ruokaa ja unta. Tämä blogihiljaisuus ei ole siis täysin laiskuudesta johtuvaa vaan on ihan perustellusti mielenterveyteni vuoksi jätetty taka-alalle. Aina ei pysty repeemään joka suuntaan jos jo kahdeksan tuntisen työpäivän aikana tarvitsee antaa itsestä niin paljon, että välillä päässäni pyörii, että miten kukaan ihminen tekee tätä työtä palkalla mitä tästä saa. Herranjumala. Mä en pienestä valita koskien työtäni mutta nyt kyllä laittaa hermostuttamaan, että karusti kuvailemalla mun työssäni ihmiset tienaa alle suomalaisten keskipalkan ja me painetaan työtä niin kovalla tahdilla ja niin kovasti omalla ittellämme, että työt tulee uniin ja edellisenä iltana jo miettii seuraavan päivän asioita. Tällä hetkellä en pysty siis nollaamaan töitä kovin helposti mutta kyllä se tästä parin viikon aikana toivottavasti alkaa rauhottuun.

Rankan työjakson, takkuilevan Instagramin, huonojen yöunien, erityisen ärsyttävästi toimivien kavereiden ja muiden ärsyttävien asioiden rinnalla on kuitenkin pieniä ihaniakin asioita kuten se, että oon päässyt töistä lähtemään muutamana päivänä niin aikaisin, että vapaa-aikaa on ollut koko päivä ja on jaksanut jopa katsoa elokuvan. Voitteko siis käsittää, että mun päivän kohokohta voi olla elokuvan katseleminen ilman, että nukahtaa kesken kaiken ja se, että sain katsottua Orange is the New Blackin kakkoskauden loppuun. Kaikista parhainta kuitenkin on se, että huomenna on perjantai. Elän viikonloppuja varten entistä vahvemmin.

Ps. Kirjoitin pienen ohjeen muffinseihin joista postasin juttua viime kuussa.

Tämä toivottavasti todistaa sen, että oon vielä elävien kirjoissa.

8 kommenttia :

  1. Tiedän tunteen, kahdessa viikossa tunteja 140h, ja fiiliskin oli sellainen, että hohhoijaa, seuraavan kerran joskus kuun lopussa saa ottaa kunnolla rennosti aka löhöillä päivän kotona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh ja huh. Järkyttävät työtunnit sulla! Teetkö viikonloppujakin siis?

      Ps. Alko jo ahistaa pelkkä tuntilukema.. haha.

      Poista
  2. Huomasin itse saman, kun painaa kahdeksan tuntista päivää (mulla siis sisälsi kahta ihan erilaista työtä), niin kyllä uni tuli siinä samassa, kun sai pään painettua tyynylle ja aamulla oli melkein mahdotonta nousta aikaisin.. Jaksamisia!

    Ps. Pakko kysyä, että millä ohjelmalla teet nuo kollaasit? Kun yritän tehdä kollaaseja, ne näyttää suoraan sanoen karseille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahta eri työtä olis kyllä aikamoinen homma tehä vaikka omaskin työssä on asiakaspalvelusta kasvatustyöhön samassa niin se verottaa tietysti jonkun verran jaksamista kun ei aina riitä, että hoitaa ne lapset aamusta iltapäivään elävänä vanhemmille. Olispa se niin yksinkertaista.. ah.

      Teen kollaasit ihan Photofiltressä tyhjälle 800x640 "paperille" ja kuvista sitten laitan samankokoisina vaan neljä tasaisesti siihen. :) Ei sen kummempaa! Pikseleiden kanssa säätämistä.

      Poista
    2. Minkä kokoisiksi muokkaat nuo kuvat tuohon 800x640-kollaasiin? :)

      Mäkin oon nyt ollut koko kesän töissä. 7,5h työpäivät, oon kyllä tykännyt olla mutta vihdoin ymmärrän sen itsekin, miten työ verottaa eri tavalla kuin opiskelu! Varsinkin kun itsellä on vastuullinen työ, oon kahvilavastaavana. Ootan syksyä kun pääsen taas opiskelemaan eikä tarvi olla joka päivä skarppina jos ei vaan jaksa. :D Saa löhötä pulpetilla ja kuunnella. Oikea työ on kivaa kun vihdoin sellaisen sain, mutta väsyttävää myös! Tsemppiä ja jaksamista sulle. :)

      Poista
    3. 395-398 pikselii leveys ja korkeus 314. Riippuu siis kuinka isot välit haluu kuvien väliin. :)

      Kyllä sitä opiskelua vaan ihmeen paljon alkaa kaipaamaan varsinkin sillon jos on rankkaa töissä mutta toisaalta on ihana tehdä työtä joka vie susta kaiken koska sillon tietää, että ainakin tekee kunnolla töitä.

      Eeeeeeehkä joskus mäkin palaan käymään koulun penkillä. Muista sä kuitenkin nauttia siitä "helppoudesta" munkin puolesta! Oppii sitäkin pirua arvostaan kun hetken tekee kunnolla duunia.

      Ja kiitos tsempeistä, eiköhän se tästä iloks muutu jossain vaiheessa taas. :)

      Poista
  3. Hitsi, toivottavasti sun työtilanne jollain muotoa helpottuis pian :/ Tien miltä tuntuu, kun koko elämä pyörii työn ympärillä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei muuten niin ainakin viiden viikon päästä! Vaikkakin viikon extrakesälomaa pomo vähä lupaili parin viikon päähän.. ;)

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.