lauantai 6. syyskuuta 2014

HUONOPALKKAISUUS

taidetta

Muistan kun ensimmäisen kerran mulle tehtiin pitkä työsopimus ja iso pomoni luki sopimusta tietokoneelta ääneen ja tuli palkkauskohta johon kommentoi, että "sulla on siis tällä hetkellä palkkaus... 1970 euroa." Ajattelin, että jumankauta oon rahoissani ja miten kukaan koskaan voi valittaa tällasista palkoista. 1970 euroa kuulosti niin suurelta rahalta rahattoman nuoren mielestä mutta nyt pari vuotta myöhemmin ihmettelen vaan, että mitä vääryyttä meidän ammattikunta joutuukaan kohtaamaan. Ymmärtäisin jos tuo palkkaus kohdistuisi heihin jotka asuvat vanhempiensa luona elätettävänä kuten minä työurani alkuaikoina asuin. Nykyään lähellä Tampereen ydinkeskustaa omistusasunnossa asuvana on ihan eri ääni kellossa. Onneksi palkkani on noussut edes jonkun verran tuosta lähtökohdasta mutta silti se ei yletä edes keskipalkkaisten ihmisten palkkauslistalle. Yksinkertaisesti naurettavaa.

En ole katkera siitä, että olen huonosti palkattujen porukassa enkä koe, että se vähentää työni arvoa missään määrin mutta haluan vaan avata ajatuksia siitä, että miltä tuntuu tehdä tärkeää työtä huonolla palkkauksella. Olen kuitenkin pitänyt omaa työtäni arvokkaana jo ennen kuin olen sitä tehnyt kokopäiväisesti koska tiedän miten vaativaa se voi olla, joten taustalla ei ole mitään kaunoja sitä kohtaan, että hakeuduin tähän työhön kuvitellen, että palkkaus on jotain politikkotasoa. En kuitenkaan kuvitellut sen olevan näin  matala. Aion jokatapauksessa tehdä tätä työtä oli palkkaus sen kaksi tuhatta tai neljä tuhatta.

Vastuu ja huoli on tässä työssä sanoinkuvaamattoman suuressa tekijässä. Sulle annetaan sellainen lapsimäärä omalle vastuulle, joka mielletään perhekäsitteissä suurperheen lapsimääräksi niin kyllä siinä kieli keskellä suuta saa mennä jos tahtoo selvitä. Tässä työssä me kannetaan vastuuta joidenkin ihmisten elämän tärkeimmistä asioista. Se on jo asia mikä pitäisi huomioida. Suurin kiitollisuus itselläni tietenkin kohdistuu näihin vanhempiin, jotka luottavat meidän ammattitaitoon ja tuovat ne rakkaimpansa meidän vastuullemme päivittäin. Ylpeys ja kiitollisuus on siis tämän työn parhaimpia puolia, jotka vievät eteepäin. Ylpeys kohdistuu lapsiin, jotka oppivat meidän silmien alla päivittäin jotain uutta ja kiitollisuus kohdistuu heihin, jotka osaavat arvostaa sitä mitä me teemme. Me emme vaan leikitä lapsia tai vaihda vaippoja. Olemme ammatiksemme kasvattajia vanhempien rinnalla. Sitäkään ei moni tunnu ymmärtävän ellei ole itse vanhempi tai tee tätä työtä.

Varhaiskasvatuksen työntekijät eivät vedä mellakoita, työnseisauksia tai huuda mediassa miten aliarvostettuja olemme. Tässä työssä valtaosa on mahtavia ja osaavia ihmisiä sekä olemme varmasti yksi motivoitunein ammattikunta mitä tässä maassa on. Me mietitään kymmenen kertaa kuumekouristuksissa sängyn pohjalla, että pääsenkö millään lähtemään töihin. Meillä on sydän niin tiukasti juurtunut työhömme, että me kannetaan huolta meidän työstä ja myös työkavereista - oli tilanne mikä tahansa. Ei haluta pahentaa työn rankkuutta millään teolla. Oma sairastuminen vaikeuttaa työkavereiden työtä ja sitä ei haluta. Töihin tullaan vaikka pää kainalossa koska välttämättä ei ole ketään joka tulee tekemään sinun paikalle työtä sinä päivänä. Asiat on paljon karumpia kuin miltä pintapuolin saattaa näyttää. Tämä on yksi niistä töistä, jotka näyttää ulkopuolisten silmissä paljon helpommalta mitä se todellisuudessa on. Monien päättäjien pitäisi laskeutua niistä elitistien korkeuksista ja kokeilla miltä oikea työnteko - oikea vastuu - tuntuu ja miten paljon se verottaa. Monet asiat voisivat muuttua.

Tämä työ ei ainakaan anna palkkaa, joka kohtaisi työn todellisen arvon mutta tämä työ antaa enemmän kuin yksikään työ, jota voisin ajatella tekeväni. Opin joka päivä tästä työstä jotain ja se on kaikista arvokkainta. Kun ensimmäisen kerran 16-vuotiaana tein töitä vuoden päiväkodissa niin ajattelin ja ajattelen edelleen, että se on elämäni parhain vuosi. Nykyään täysin ammattitaitoisena ihmisenä mun ajatus on sama. Jokainen vuosi on mulle se parhain koska saan tehdä tätä työtä. Saan nähdä satoja erilaisia kasvutarinoita oikeiden ihmisten elämästä, oppia olemaan epäitsekäs, oppia arvostamaan ympärillä olevia ihmisiä, oppia kuuntelemaan, oppia näkemään vaikeatkin asiat vahvuutena ja oppia ennenkaikkea kantamaan vastuuta jostain muusta kuin itsestäni. Tästä työstä ei rikastu rahallisesti mutta tästä työstä rikastuu monella elämän osa-alueella paljon enemmän eikä sitä pystytä mittaamaan missään. Toivottavasti tästä työstä kuitenkin joskus saadaan oikeudenmukainen palkkaus niin työn mielekkyys pysyisi koko työelämän loppuun asti samana - jokaisella.

ajatus
Teetkö itse työtä palkan takia vai palkkauksesta huolimatta?

13 kommenttia :

  1. Mulla oli palkka n. 1100€ kuussa, vähän vaihteli, mutta toi oli keskimäärin. Asuin vuokralla, n.700€/kk + laskut, käteen ei jäänyt käytännössä mitään. Tuntui ihan helvetin turhauttavalta edes käydä töissä noin pienellä palkalla ja keväällä lopetin työkyvyttömyyden takia, nyt saan suunnilleen saman verran ttt, asumistukea ja liiton päivärahaa.
    Tää suomen homma ei nyt vaan oikein pelitä näin.. Ei ihmekkään, ettei kellään ole edes motivaatiota töihin, kun palkalla ei pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis oliko toi sun netto vai bruttopalkka? Kyllä mä oikeesti järkytyn jos toi on netto. Ei perkele tuollaisella rahalla elä ja varsinkaan ei tunnu mukavalta jos tekee töitä tuommoisen rahan eteen. Ymmärrän kyllä sun fiiliksiä ja varmasti moni on juuri tuonkin takia työtön kun saa työttömänä saman verran rahaa tukien kautta kun itse työnteosta.

      Poista
    2. Siis korjaan brutto. On toi järkyttävän pieni nettonakin mutta jos vielä brutto niin ei hyvää päivää.

      Poista
    3. Verojen jälkeen tuon verran:/

      Poista
    4. Huh, mä saan vähän enemmän kuin sä verojen jälkeen ja mullakin tekee "tiukkaa". On kyllä väärin. :(

      Poista
  2. voi tuo kaks tonnia kuulostaa niin suurelta :D mää tässä oottelen pelokkaana kelan päätöstä opintotuesta... kolme ja puoli vuotta opiskelua edessä eikä ole vanhempia jotka vois olla taloudellisesti tukena. Ehkä se on opintolainan paikka! Mitähän tästä tulee jos tuo kaks tonniakaan ei meinaa elämiseen riittää :D Saanko kysyä että paljonko sulla on yhtiövastike sun asunnossa? Mulla on tässä omassa 178e, huonosti käy jos saan esim. 300e opintotukea, kun asuntotukeakaan ei kuulemma saa jos on omistusasunto? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulostaa. Siitä vaan lähtee se mukavat 500e pois verojen, eläkemaksujen ja ties minkä takia. :(

      Kannattaa ehdottomasti ottaa opintolainaa. Tossa tilanteessa ainakin suosittelen. Eikä mun mielestä saa joo mitään asumistukea (yms.) jos on omistusasunto mikä on sinänsä vähän hassua mutta joo tiukempi linja heti jos on omistusasunto eikä vuokra-asunto. Kannattaa tietenkin kysyä ja mennä selittään oma tilanne vaikka Kelaan jos ei muuten tunnu ymmärtävän.

      Itse maksan vajaa 300 euroa vastiketta kuukaudessa. Kyllä mä uskon, että sä tuut hieman isompaa opintotukea kuin 300 euroa saamaan jos vaan oot asumismenot sinne laittanut. :) Sossun luukulle sitten jos ei Kela ole valmis tukemaan opiskelevaa ja omistusasunnossa asuvaa ihmistä.

      Poista
    2. Aijjaa tosiaan, no ei jää paljon käteen kyllä. :(

      Kiitos vinkeistä. :) Moni sanoo että kannattaa sitä opintolainaa yrittää välttää niin pitkälle ku mahdollista... Voi kyllä olla etten sitä pysty välttämään. Sossustakaan mitään ei saa opiskelija ennen ku on ottanu opintolainan!

      Poista
    3. Onko muka noin? En tiennyt, että pitää ottaa opintolaina ennen sossun apua. :o Kummallista. Itse kanssa tietenkin suosittelen opintolainan karttamista niin pitkään kuin pystyy mutta sun tilanteessa se voi olla ainut järkevä päätös jos tukirahoilla ei pärjää.

      Poista
    4. Joo noin se on. -.- Sossusta ei apua tule ennenku on opintolainan ottanu. Opiskelijoiden elämä tehään mahollisimman vaikeeksi. :D

      Poista
    5. Käsittämätöntä. Äiten kanssa keskustelin tänään tosta, että oliko silläkin nuorena tollain niin kuulemma joo ei sossusta esimerkiksi autettu äitiä kun äitillä oli tosi vaarallinen raskaus mun pikkuveljen ollessa mahassa. 6000 markkaa kuukaudessa makso piikityshoidot. Sossu ei suostunut tukemaan koska ÄIDILLÄ OLI OMISTUSASUNTO. "Miten sinulla on varaa omistaa asunto sitten" oli kuulemma vaan tokastu ja käsketty hakeen sukulaisilta ja vanhemmilta rahallista tukea. Arvaa hakiko? No ei. Makso ittensä kipeeks osamaksuilla. Suomen tukiasiat ollu aina tosi tasavertasia ja sitä rataa. :)

      Poista
    6. Mitääääää! Ihan hirveetä :( Siitäki se on kiinni kuka sossutantta sielä pöydän toisella puolella on, ilmeisesti ollu joku kunnon mulkku kyseessä. Ja kyllä vaan nuo juopot saa sitä rahaa sieltä aina kun käy hakee. Mutta ne ketkä oikeasti sitä apua tarvii niin saako ne? No ei. Ihan hirveen reilua kyllä tää Suomen meininki ja sillee. :D

      Poista
    7. Niin tuntuu menevänkin, että aina ne juopot ja elämänsä tahallaan risaseks laittavat saa kaikki maailman tuet. Kuulee liian usein Kelankin työntekijöistä näitä juttuja, että ihan käytetään omaa asemaa väärin tai tehään kaikki paljon vaikeemmaks. Harmittavaa.

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.