Sadetta ja Samsungia

Hejsan! Tänään on tylsän sateinen päivä varmaan ympäri Suomee, eikä ulkona oo mitään tekemistä niin nyt on ainakin aikaa blogia päivitellä, ilman mitään tekosyitä! Sain isällä ollessani ''uuden'' puhelimen nimeltään Samsung Galaxy Mini ja oon siihen niin rakastunu, että hiplailen sitä kokoajan. Ei oo ikinä tällä tytöllä ollu noin hienoo puhelinta. ♥

Puhelimen hiplauksen ohessa rakentelin marsuille pienen alueen vaatehuoneeseen missä tytöt sai juoksennella pari tuntia ja sen kyllä näki meinaan jälkeenpäin siitä sotkusta, huhhuh. Miten niin pienet eläimet saa aikaan niin ison sotkun että tarvii imuria, pestä lattia ja vielä pyykkiä koneellinen pyörimään.

Hieman tympäsee kyllä toi ilma kun on kuitenkin kesäkuun loppukin ja sää on tollasta harmaata ja viileetä. Missä on aurinko?! Haluan ruskettua ja nauttia kuumuudesta, äh rasittavaa. Kuitenkin kaikki helteet tulee sillon kun koulut alkaa, niin jipii. Toivotaan että noi torstain helteet on tosipuhetta, koska oon niin lopen kyllästyny sisällä istumiseen tai jos johonkin lähtee niin pitää pukee kun keväällä, vaikka ei siinä mitään vikaa oo mutta kesä on kerran vuodessa hei c'mon luontoäiti!

Nyt jatkan nettikaupoissa pyörimistä ja mietin mihin tuhlaan mun parikymppiä mitkä polttelee pankkitilillä. Rikasolokinkaikenlisäksi ♥ Laitoin muutes tonne oikeeseen yläkulmaan esittelyn alle kameroiden tiedot, joita käytän kuvaamiseen blogissa, niin jos joku on kiinnostunu nii sieltä ne löytää. Nyt heipsistä!

Maailman paras juhannus

Heippa pitästä aikaa taas! Tänään kotiuduin landelta juhannuksen vietosta ja ei mulla oo siitä kun vähän sanottavaa, koska sen pystyy kiteyttään muutamaan adjektiiviin kuten; mahtava, upea ja ikimuistoinen. Aivan ihana sää, porukka, ruoka ja fiilis. ♥ Tälläsii lisää!

Joka tapauksessa tänään palailin kotiin, koska olokin oli tosi huono aamusta että paluu ''arkeen'' oli jotenkin must juttu, kun oon tottunu kuitenki olee tarkka syömisrytmistä ja nukkumisesta, nii sielä se nyt vähän meni mönkään ja kroppa sen näyttikin. Tänään oon nyt kotona nukkunu helposti yli 4 tuntia ja mukavasti väsyttää edelleen, mutta ajattelin tehä tän juhannuspostauksen ennen kun alan taas koomailee.

Kävin viime viikolla hoitelemassa niitä tuki asioitakin ja toivon että ne myönnetään mulle, että helpottuis tää elämä rahallisesti ees jonkun verran ja pääsis taas vähän ostelee jotain juttuja kun tää shoppailulakko alkaa pian tulee korvista ja suusta ulos. Miksei vaan niitä euroja jaella kaikille, niin voitais kaikki ostella kivoi meikkei, kenkii ja ulkomaanmatkoi? Mitä elämistä se on, kun joka sentti lasketaan ja mietitään että riittääkö nyt ens viikolle ruokarahaa. Plaa, elämän epäreiluus on niin.. epäreilua.

Eniveis, ajattelin nyt ottaa itteeni niskasta kii blogin suhteen ja tehdä vaikkapa jotain arvostelui tänne, kerran niitä ostoksia ei nyt oo hetkeen vielä tulos esittelyyn paitsi oon kyllä silmäilly Dermosililta ihanaa saksanpähkinä käsi ja vartalorasvaa, koska rakastan sitä tuoksua ylikaiken. Onko teillä kokemuksii Dermosilista? Mun tietääkseni se on laadukas firma, onko näin?

Nyt ei oo enään mitään kerrottavaa, joten päätän sen tähän ennen kun alkaa taas tulee ylirivien juttua, joten ihanaa iltaa ja yötä! :)

Bella & Nanna

Heippa ihanat! Pääsinpä vihdoinkin tännekkin päivitteleen taas vähän kuulumisii ja täytyy sanoo että pikkuhiljaa olo alkaa oleen parempi ja jaksaa jo vähän puuhaillakkin kaikkee. Ei tuntunu ees kovin pahalta lähtee rippijuhliin tai ottaa kotiin vieraita, koska monessa tilanteessa nyt joutu monesti kuulemaan tai mainitsemaan Napsun poismenon. Kaikesta huolimatta mulle on myös tapahtunut yksi ihana, tai pitäisikö sanoo kaks ihanaa asiaa, sillä meille tuli eilen kaksi marsutyttöä. Saanen esitellä vasemmalta oikeelle Bella ja Nanna! Tytöt on siskokset ihan biologisesti ja ikää tytöillä tulee mittariin huomenna vasta 4 kuukautta, joten aivan pikkusia palleroita on. Tuntuu ihanalta kun on uusia hellittäviä ja Nannassa on hyvin paljo samaa kun Napsussa, sillä se on äärimmäisen rauhallinen verrattuna Bellaan joka hyppii kokoajan siskonsa päälle tai uikuttaa. Vähän niinkuin vuosia sitten kun mulla oli Napsu ja Nöpö, niin nää on kun toiset versiot niistä, mutta tyttöinä. How cute is that. ♥

Meillä siis tosiaan on kesyttäminen käynnissä, tutustutaan rauhassa ja pikkuhiljaan aletaan sitten oleen jo vähän enemmä rennosti ettei tarvi varoo askelia tai laulamista, sillä oon tottunu siihen että Napsu ei häiriintyny ees imuroinnista, huutamisesta, telkkarista yöllä tai edes häkin kolahtelusta. Eiköhän se tästä, yleinsä kaikilla on samanlainen startti!

Tänään olin rippijuhlissa, mitkä sattu oleen maailman tylsimmät juhlat missä ikinä oon käyny. Kirjaimellisesti meiän pöydässä, meiän perhe oli ainut joka ees puhu jotain ja muut parikymmentä suuta oli hiiren hiljaa ja katteli tauluja. Huikeeta. Nyt on sää niin huono, ettei uloskaa voi mennä niin varmaan vähän siivoilen huonetta ja lepäilen kun viime yön unet jäi vähän pieniks kun mut kiskottiin sängystä jo klo 8 kihartaan toisten hiuksia. Ah, huomenna saa nukkua. ♥ Nyt puuhaileen jotain, babai!

Napsu 2004-2012 ♥

Elämäni raskain yö. Elämäni yks raskaimpia 24 tuntia. Sanotaanko näin, että jos eläimeen voi ihminen kiintyä niin sellanen side mulla oli mun 8-vuotiaaseen marsuun, Napsuun. Miten kukaan voi olettaa että marsu voi tehdä niin syvän ja ison paikan ihmisen sydämeen ja lähdön jälkeen ei edes ihmismieli pysty pysyy järkevänä. Eikai se rakkaus kato muotoa, ikää, rotua tai edes lajia. Vaikeeta edes olla rauhassa kun jatkuvasti ärsykkeistä voin romahtaa, pelkkä ajatuskin voi saada mut maahan itkemään ilman varsinaista syytä.. vaikka eikö rakkaan poismeno oo ihan tarpeeks painava syy itkee silmiä päästä.

Napsu oli tosiaan 8-vuotias elämäänsä tyytyväinen, ystävällinen ja höpsö marsu joka oli tyytyväinen jokaisessa tilanteessa eikä se koskaan pahemmin sairastellu mitään, paitsi perus nuhaa sekä pieneen tappeluun se joutu monta vuotta sitten toisen marsun kanssa, ja joutu sen johdosta leikkaukseen ja melkein lopetukseen, mutta niin sitkee herra sinnitteli vielä yli 6 vuotta eteenpäin. Napsu oli vielä puoliks sokeekin monen vuoden ajan, eikä se hidastanut sitä. Jo tosta pitäis ottaa mallia. Eläimellä on luonnetta, oli se sitten hiiren tai norsun kokonen.

Napsun tila romahti sanotaanko nyt, että noin 24 tuntia sitten tarkalleen, ei kykenyt enään syömään, juomaa tai kävelemään ja nukkui jatkuvasti. Napsu oli koko eilisen päivän ja edellisen yön mun sylissä tai vähintään muutaman kymmenen sentin päässä ja jatkuvassa kosketuksessa, koska osasin aavistaa että nyt on lähtö lähellä eikä eläinlääkäriin enään keretä. Yöllä tilanne romahti täysin, noin 3 aikaa yöllä Napsu menetti kaikki voimat ja enään oli pieniä voimanrippeitä hengittämiseen ja sekin vaivalloisesti tapahtu. Hieman ennen kello 6, napsu veti viimeset hengenvedot ja sydän pysähty mun silmien edessä, mun kosketuksessa ja sillä hetkellä oikeesti vasta tajusin miten äärettömän rakas ja iso osa se pieni pötkylä oli mun lapsuutta ja koko mun elämää. Ensimmäinen ja viimeinen marsu, jota kohtaan tunsin ja tunnen edelleen mieletöntä kaipuuta, rakkautta ja kunnioitusta. Mun mielestä sellanen pieni parikymmentä senttinen otus ansaittee kunnon muiston, sillä se jos joku on nähny elämää rotuunsa nähden ja vaikuttanut niin monen elämään positiivisesti ja auttanu monissa tilanteissa.

Ei voi kyynelten läpi muuta oikeesti sanoo kun että lepää rauhassa Napsu, nyt sun on aivan varmasti parempi olla! Eikä muuten oo taivaassa hyttysiä kiusaamassa ja lehtisalaattia on loputtomasti ♥

Ei kesällä pitäis ressata

Taas on vierähtäny hyvä tovi siitä, kun viimeks tänne kirjottelin ja nyt ajattelin pikkusen päivittää ajatuksia myös tänne. Elikkä kesälomaa on vietelty, kuitenkin aika masentavissa merkeissä kun raha-asiat huolettaa ja sossu taitaa kutsua, vaikka se vasten omia arvoja onkin. Saa nähdä. Tänään kuitenkin oli taas elämisen arvonen päivä, kun tuli nähtyä Adam Lambertin poikaystävää, Jonne Aaronii, Feikkibeatlesei ja hyvää ruokaa tuli nautittuu.

Kyllä tälläsissä fiiliksissä murheet unohtuu mutta eipä tunnu hyvältä pysähtyy sitten, kun faktat tulee taas vasten kasvoi. Äh, huomenna soittoa sitten paikkoihin, mitkä ehkä edesauttaa mun mielenrauhaa. Pitäkää peukkuja, tai muuten tää blogikin tuntuu hiljentyvän kun ei oo mitään positiivista kerrotavaa. :( Nyt jotain tekemistä ettei pää räjähdä. Ihanaa illanjatkoo ♥

Kauneus vai Terveys?

Helou! Ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille ja kaikille auringonpalvojille: lukekaa tämä postaus! Elikkä ajattelin tehdä postausta kesän keskeisimmästä aiheesta, eli ruskettumisesta ja mitä siitä voi seuraa jos ei toimi järki päässä.

Heinäkuun Kauneus & Terveys lehdessä on iso artikkeli naisesta, joka sairastu syöpään tai paremminkin ihosyöpään vuonna 2010 ja se oli lähtöisin siitä, että hän otti aurinkoa ja paloi minkä johdosta melanooma pääsi kehittymään. Artikkeli oli kokonaisuudessaan ajatuksia herättävä, mikä aika pitkälti olikin syy miksi haluun tehdä tän postauksen. Lukekaa noi tekstit mitä noissa kuvissa näkyy, jotta osaatte vähän oriennoituu mitä postauksessa on tiedossa!

Kesällä ihmiset, varsinkin nuoret sellaset sekoo tuosta taivaalla möllöttävästä vaarallisesta suurest tähdestä joka antaa iholle kivan rusketuksen, mutta muistutuslaskuna voi tulla ihosyöpä. Onko se sen arvoista? Yksinkertainen kysymys yksinkertaiseen asiaan. Kuka todella haluaa elää syöpäpotilaana tai edes siinä vaarassa, että se iskee? Syöpä ei valitse kohteitaan, eikä se tunne armoo, minkä varmasti moni tietää. Sellasella asialla ei parane leikkiä ulkonäön takia, sillä nykyään on mahdollisuus saada ''kauneutta'' myös meikin ja turvallisin itseruskettavin.

Monet varmaan miettii, että onhan se helpompi mennä bikinit päällä rannalle koko päiväks kun laittaa kroppaan itseruskettavaa ja nauttia kesästä turvallisesti. Mikä meiät on oikeesti ohjannu tähän tilanteeseen, että ulkonäkö on tärkeempi kun terveys ja se, minkä takia me ees alkujaankaan täällä maapallolla ollaan. Kauneusihanteita voi varmaan syyttää tästäkin villityksestä, koska eihän ihmiset sille mitään voi, että median painostus kannustaa päivä päivältä sairaampiin tekoihin, sen osalta että jokainen meistä näyttäis samalta kun Hollywoodin naiset, jotka itseasiassa käyttää myös itseruskettavaa, mutta hienompaahan se on tehdä lehtiartikkeleita kun povipommi on Malibun rannalla hankkimassa melanoomaa, kun tehdä lehtiartikkeli julkkisten lempi itseruskettavista. Right?

Luonnollisuus on varmaan myös yks mielipide, mitä ihmiset tästä asiasta omistaa ja ei halua purkista laittaa iholle mitään väriaineita, mutta omasta mielestäni se olis oikeesti kaikista järkevintä, koska terveydellä eletään, mutta kauneudella edetään, eikö niin?

Ite myönnän että rakastan ruskettuu, mutta mä teen sen järkee käyttäen, eli korkeet suojakertoimet iholle ja tarkotan nyt reilusti yli 40 kertoimisii tai sitten se, että ei kauaa suorassa auringossa. Miten te toimitte aurinkoisina päivinä? Käytättekö aurinkorasvaa vai oletteko te ihmisii jotka ei koskaan pala, joten ei tarvi rasvaa?

Muistakaa! Me ollaan pohjosesta kotosin olevii ihmisii, meiän iho ei oo tottunut koviin uv-sätelyihin ja jokainen meistä on vaarassa sairastua ihosyöpään, oli sitten palamaton tai palava ihminen. Suojautukaa!