En paljoa mutta silti paljon ihanuutta. Tältä mun toivelista näyttää tällä hetkellä, mutta epäilen sen muuttuvan vielä hieman tässä joulukuun alkaessa mutta pääsääntösesti toivon hyvin vähän, enkä usko noitakaan vähiä saavan mutta aina saa unelmoida. Eikös niin? ♥
Listalta löytyy pitkään himottua järkkäriä (mitä oikeesti en usko saavani vaikka en kieltävää vastausta ole saanutkaan) Canonin muodossa, Lauren Conradin julkaisema kauneusraamattu, Megalast kynsilakkoja ja aivan mahtavaa meikinpohjustusvoidetta L'Oréal Parisilta.
Millasia toiveita teillä on jouluksi vai onko ollenkaan?
Kävin vähän shoppailee tänään ihan huvin vuoks ja matkaan tarttu toi paljon hehkutettu Fruit Energy kuorintageeli ja Ivana Helsingin kaunis ViTALis huulirasva, mikä nyt noh.. kotona ei enään tuntunu niin kivalta ostokselta mutta kokeilun kautta sitten tietää paremmin.
Perjantai tuli, mahtava fiiliskin sen myötä. Ressasin pitkälle viime yöhön aamuista arviointikeskustelua ja niin mulle sanottiinki sielä, että oon hirveen vaativa ja kriittinen itteeni kohtaan ilman mitää syytä. Äh, en tiedä mikä mussa oli mut jotenkin ku tavottelee parhaimpansa mukaan kiitettävää niin musta tulee tunteeton itteeni kohtaa. Oli mahtavaa kuulla semmosta palautetta mitä tänään sain, että oon yks harvoista kuka tekee kirjalliset koulutyöt niin perusteellisesti ja huolellisesti. Hieno fiilis, koska mä oikeesti käytän niihin aikaa ja ajatuksia uhraan niin paljon kouluun. Mä en siedä sitä kun ihmiset ei panosta johonkin asioihin, kuten kouluun.
Koulumoodi on nyt tän viikonlopun offline tilassa ja aion vaan kerätä akkuja tähän viiden viikon teoriarutistukseen joka on mun hoitsututkinnon vika. Kolme kurssia hallitsee vaikka unissaan, jos vaan tahtoo. Tänään olin kotona jo kahentoista aikaan ja aloin heti vähän siivoilee, herkuttelee ja katoin New Year's Eve leffan, joka oli niin ihana että voi hitsiläinen. Nyt ois vielä intoo kattoo muitaki leffoi, mikä nyt ei taas yllätä.
Toivottavasti alkaisin ens viikolla sitten panostaan taas tohon kuvaamiseen, koska kaipaan sitä kamera-kädessä-all-the-time touhua mutta kun kouluu on tosiaa sieltä pimeestä pimeelle, niin päivänvaloo ei jää kuvauksee. Ehkä mä sovellan jotain, maybe musapostauksia tai jotain. Nyt loppu liipalaapa ja alan selailee Netflixii.
Sorpat melkeen kahen viikon hiljaisuudesta. Työharjottelun loppurutistusta ja kaikenlaista draamaa ollu elämässä, että ei oo ollu intoo päivitellä tänne mitään mutta elossa oon ja pikkuhiljaa arki palaantuu tavalliseks kun koulun penkille palasin ja pari kivaakin juttua on tapahtunut, kuten työhaastatteluun maanantaina (!!!) ja joulu lähestyy vimmaa vauhtia ja siihen liittye sainkin pienen haasteen joka on down there.
1. Ootko jouluihminen? Oon. En mitenkään hysteerisellä tavalla, mutta kyllä mä joulusta tykkään ja siitä fiiliksestä mikä alkaa joulukuun alussa ja aina se jännitys vaa tiivistyy sinne 24 päivään asti. 2. Mikä on parasta joulussa? Ruoka, perinteet, rauhallisuus, joulumusiikki ja tietenkin lahjat ♥ 3. Mitä toivot joululahjaksi? Canon EOS 600D 18-55mm IS(in your dreams, right?) 4. Missä vietät joulusi tänä vuonna? Ilmeisesti kotona, ellei mitään ihmeellisiä muutoksia tapahdu. 5. Lemppari joululaulusi? Voi ei! Niin monia ihania etten kyllä osaa eritellä mitään tiettyä mutta Wham!:in Last Christmas on legenda. 6. Lemppari jouluruoka tai -juoma? Ei nää nyt varsinaisesti oo jouluruokia, mutta jouluna meillä on aina kalaa ja varsinkin graavilohta, mummun lihapullat ja perunat on kivoja jouluna vaikka yleinsä en lihapullistakaan välitä. 7. Lemppari suklaakonvehdit? Lasketaanko näihin ne enkeli suklaatkin? Jos lasketaan niin ehdottomasti ne. 8. Piparit vai joulutortut? Joulutortut! Piparit vasta joulun jälkeen. 9. Lahjojen antaminen vai saaminen? Kumpikin yhtälailla kivaa, varsinkin jos toinen arvostaa ostamaa lahjaa. 10. Kultaset vai hopeiset joulukuusen koristeet? Hopeiset mut tuntien mutta kyllä ne kultaset enemmän jouluun sopiin. 11. Kerro jokin perheesi jouluperinne. Kaikille ostetaan vähintään pari arpaa mitä raaputellaan illan mittaan. Yleinsä niitä tulee sieltä sun säältä ja helposti jokaisella on neljä tai viis arpaa. Yks joulu voitin 500e, että toivottavasti tänäkin jouluna tulis hyvä potti!
Pauliina on haastanut mut vastaamaan muutamiin kysymyksiin ja pistämään tietenkin haastetta eteenpäin myös parille bloggaajalle, joiden blogia seurailee lukijana alle 200 ihmistä. Mut äh, oon niin laiska etten jaksa alkaa ettiin nyt ketään yksilöitä tähän niin haastan teiät kaikki bloggaajat tekeen tän jos teillä on alle 200 lukanderee. Toivottavasti mun kysymykset ei oo kovin kulutettuja ja typeriä, mutta hei I'll try my hardest!
1. Mikä vuosi on elämäsi paras ja miksi? 2. Jos voisit muuttaa itsessäsi mitä tahansa, mitä muuttaisit? 3. Mitä eläimiä et siedä ja miksi? 4. Jos saisit miljoona euroa mutta joutuisit valinnallasi uhraamaan kolmen tuntemattoman ihmisen hengen, ottaisitko miljoonan vastaan? 5. Mitä asiaa et voisi elää ilman? 6. Mikä on oudoin tapasi? 7. Minkä aistin menettäisit jos voisit valita kuulon, näön, makuaistin/hajuaistin ja tunnon väliltä? 8. Mitä mieltä olet että tuttu ja turvallinen mese lopettaa vuoden 2013 alkupuolella? 9. Hirvein trendi mitä tiedät? 10. Jos voisit valita kumpi olet, niin olisitko uusavuton vai tärkeilijä? 10. Mitä luonteenpiirrettä ihailet itsessäsi? 11. Psykologiset trillerit vai hyperkomediat?
Pitäkää mulle peukkuja hei muutes! Mulla on aamusta arviointikeskustelu työharjottelusta ja nyt iski pieni jänskätys kun oon kolme tuntii menny noita kriteereitä läpi että osaan selittää parhaimpani mukaan ne sitte. Ihhh haluun kiitettävän tai oikeesti menee hermo. Nyt heipsulivei!
Ajattelin jaotella musiikkipostauksen niin, että esittelen teille yksitellen yksiä mun elämään suuriten vaikuttaneita yhtyeitä ja artisteja.
Jonas Brothers on yhdysvaltalainen pop-yhtye. Kokoonpanoon kuuluvat veljekset Joe Jonas, Nick Jonas ja Kevin Jonas. Yhtyeen julkaisemat studioalbumit ovat It's About Time, Jonas Brothers, A Little Bit Longer ja Lines, Vines and Trying Times. Veljekset ovat myös esiintyneet Disney Channelin elokuvissa Camp Rock ja Camp Rock 2: The Final Jam. Heillä oli myös oma TV-ohjelma Disney Channelilla nimeltään JONAS (myöhemmin Jonas L.A.). - Wikipedia
Pojat, joita kukaan ei varmasti ole jättänyt huomaamatta, ovat suurin ja vaikuttavin asia mun lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden jälkiä näen elämässäni vielä hyvinkin näkyvästi edelleen. Ensimmäinen ja varmasti viimeinen yhtye, joka on saanut musta munlaisen ihmisen aikaseks ja saanu mut pääseen yli monistakin asioista, joita en ois varmasti päässy käsitteleen muuten kuin näiden poikien musiikin kautta ja niiden upeiden luonteiden avulla. Haluatteko kuulla mistä kaikki on lähtenyt? Hang around then.
Olen kuudennella luokalla, juuri kesälomalle siirtymässä ja elokuussa alkaa yläaste, mikä on maailman jännittävin ja iloisin juttu siinä vaiheessa elämääni. Se kesä oli paras monestakin eri syystä ja varmasti yksi vahvin muisto on Jonakset. Pojat joiden ensimmäisen kappaleen kuulin vanhingossa ja uteliaan luonteeni takia, olin tutkimassa jo keitäs nämä pojat oikein ovat ja pikkuhiljaan addiktio lisääntyi ja lisääntyi. En muista tarkkoja aikoja, mutta muistan kuinka pojilta oli tullut jo yksi albumi nimeltään It's About Time, missä he soittivat biisejä, jotka olivat hyvin ''heidän ikäisten'' tasoista ja biisit olivat hyväntahtoisia ja iloisia. Täydellisiä minun ikäiselle tytölle. Muistan kuinka fiilistelin sitä, miten yhtyeen kuopus Nick, on minua vain vuoden vanhempi, eli noin 13-14 vuotias. Uskomatonta.
Jonas Brothers - Year 3000
Jonas Brothers - What I Go To School For
Jonas Brothers - What I Go To School For
Pojilla oli myös toinen albumi, joka oli julkaistu alkuvuodesta 2007 ja sen nimi on Jonas Brothers. Albumi, jonka tietää kaikki jotka ovat edes kuulleet kyseisistä pojista. Heidän läpimurto albuminsa. Mun henkireikäni. Biisit jotka on porautunu mun pään sisään ikuisiksi ajoiks ja joiden sisällä on hyvin paljon tunnelatausta.
Jonas Brothers - S.O.S
Jonas Brothers - When You Look Me In The Eyes
Jonas Brothers - Hold on
Yläaste alkoi. Vau, se on kaikkea muuta mitä mä kuvittelin. Pojat kiusaa. Missä on Jonaksien kaltaset pojat? Intoilu yläasteesta oli jäänyt elokuun alkupäiville, enään seuraavana koulupäivänä samanlaisia fiiliksiä ei ollut siitä, että nyt musta kasvaa iso tyttö. Musta kasvo surullinen tyttö hyvinkin nopeesti. Iso harppaus niin elämänilosesta, positiivisesta ja ennenkaikea niin sinisilmäisestä tytöstä. Seiska luokka oli helvettiä, lievästi sanottuna. Oli mahtavaa opetella uusia jännittäviä aineita, kuten ruotsia ja paljon uusia opettajia, mahtavia sellasia. Luokan tytöt pysyivät samana, pojat eivät.. eivät yksikään. Aloin vähitellen upota lisää syvemmin ja syvemmin Jonaksien musiikkiin, uskouduin ja paneuduin sanoituksiin entistä kovemmin.
Ensimmäinen yläaste vuosi oli rankka, erittäin rankka. En ollut tottunut sellaseen elämään, en edes kuvittelun tasolla, koska olin aina ollut kaikkien kaveri niin poikien kuin tyttöjenkin, erittäin sosiaalinen ja iloinen persoona. Kaikki muuttu, ei ollu enää sitä Jonnaa joka ihan oikeesti nauro koulussa tai uskalsi olla oma ittensä. Sillon tuli hiustenvärjäämiset, kova yrittäminen ja kuraattorikäynnit. Joka viikko, useesti jopa joka päivä. Hiljainen salaisuus ekat kuukaudet, lopulta ei enään pojat nielleet tekosyitä mun jatkuvasti tunneilta poissaoloista ja lähtemisistä kesken tuntien tai kun mua ei näkynyt ruokatauoilla. Ahdistuin ja en oikein pystynyt ajattelemaan edes ilman Jonaksien musiikkia. Miten vahva voi olla musiikin vaikutus ihmiseen? Erittäin vahva. Kesäloma, ensimmäinen kesäloma yläasteella. Jonakset vei mut mukanaan syvemmälle lievään hulluuteen, joka oli täysin positiivista ja hyvää, koska se piti mut tiukasti kasassa.
Kasille meno pelotti, mutta epäilen nykyäänkin että ilman poikien musiikkia oisin varmaan vieläkin siinä pisteessä etten osais hallita omia tunteitani ja näkis asioiden edes jotain hyviä puolia. Opin yläasteen ekoina vuosina paljon heistä, asioita jotka ovat vaikuttanu mun nykyseenkin elämänkäsitykseen ja arvomaailmaan, joka eroo hyvinkin vahvasti perussuomalaisesta. Oon niin ylpee itestäni, että nuorena älysin oppia noilta pojilta, niin ylpee. En olis voinu kuvitella parempia esikuvia kun ne vaikka kyseessä on jopa eri sukupuolelta olevii tähtösii, niin silti ne on antanu niin paljon. Ajatuksia, mielipiteitä, tavan hyväksyä oma itteni ees jossain määrin, positiivisuutta jonka menetin sekä kyvyn selvitä koulukiusaamisesta.
Kasi luokalla koulukiusaaminen helpottu kun asioihin puututtiin vakavallakin kädellä, mutta mun ahdistus vaan ei loppunu, ei sitten millään. Mun vapaa-aika oli täysin Jonaksien ympärillä. Kulutin kaikki rahani, energiani ja mielenkiintoni heihin. Ostin lehtiä, joissa oli vaan yksi kuva heistä tai pieni tekstin pätkä ja sain sillä itteni päiviksi iloiseksi, hehkutin kaikille heidän kappaleitaan vaikka monikaan ei ollut ikinä ennen mun kertomista heistä kuulleet, sisustin tainno kirjaimellisesti tapetoin huoneeni heidän kuvillaan ja asettauduin siihen aikaan netissä suomalaiseen Jonas Brothersin fanclubiin, jossa silloin oli vain muutamia kymmeniä. Myöhemmin niitä oli satoja, sitten tuhansia. Kuinkahan monta nykyään, sitä en tiedä ja en välttämättä edes halua tietää.
Katkeroiduin hieman siitä, että nelonen näytti poikien Camp Rock elokuvan telkkarissa, koska se tiesi yleistä tietoisuutta pojista ja massaleimaa jota en missään nimessä heille halunnut, koska ne oli mulle paljon enemmän kun joku keskiverto poikabändi joka laulaa rakkaudesta, näyttää söpöiltä ja omistaa lupaussormukset. Se oli niin paljon enemmän, joita ei kukaan tuu koskaan käsittään. Ei ikinä.
Jotain hyvää seurasi siitäkin että yhtye tuli Suomessa tietoisuuteen, koska silloin sain ostettua heidän levyjään ja suomalaisissakin lehdissä oli heistä paljon juttua sekä tietenki telkkarissa, mainoksien kautta. Ei varmasti siinä vaiheessa mun nuoruutta ollu kellekkään epäselvää mistä yhtyeestä pidin ja keidän lauluja hyräilin tai lauloin huomaamattani.
Viimeiset yläaste vuodet olivat parempia, ei toki täysin mutta hieman ja mun addiktio ei ollut lähtenyt mihinkään, eikä ole vielkään ja on vuosi 2012. 6 vuotta sitten kuulin heidän ensimmäisen biisinsä ja edelleen saan kylmiä väreitä, itken, palaan ajassa taaksepäin ja nauran heidän biiseille, videoille ja kuville. Osa mun lapsuutta ja nuoruutta, joka ei tuu koskaan särkyyn tai katoon yhtään mihinkään koska se on aina mun lähellä. Mikään muu yhtye ei oo opettanu mua elämässä niin paljon, antanu niin paljon ja auttanu niin paljon kun nää pojat. Hienointahan tässä on se, että 6 vuotta sitten poikien sanomat jutut pitää edelleen paikkaansa ja he seisoo sanojensa takana, kuten mä. Voiko tän enempään lapsi pyytää esikuviltaan? Harmi kun tällaista ei enään oo nykyään ja oon kiitollinen että mä pääsin saamaan sellasen elämänvaiheen, joka oli yhtäaikaa maailman vaikein ja samaan aikaan parhain.
Jonas Brothers - Burning Up
Jonas Brothers - A Little Bit Longer
Jonas Brother - Pushin' Me Away
Pojat julkaisivat vuonna 2008 albumin A Little Bit Longer joka ei jättänyt edelleenkään ketään kylmäksi vaan he saivat jatkuvaa potkua maailmanhuipulle ja ei kauaa mennyt ku he olivat jo yksiä maailman vaikutusvaltaisimpia artisteja, uskomatonta. Eikö? Tyttö Suomen kaltaisesta maasta on rakastunut yhtyeeseen joka lopulta on niin tunnettu, että Yhdysvaltain Presidentti suosittelee lapsille heidän musiikkiaan, Englannin Kuningatar on halunnut heidät tavata, he ovat Back Street Boysien lämppäreistä nousseet jopa samankaltaiseen julkisuuteen, kun mitä bäkkärit olivat parhaimpina vuosinaan. Pojat julkasivat myös vuonna 2009 albumin nimeltään Lines, Vines and Trying Times ja vuonna 2010 vielä viimeisen tähän astisista albumeistaan Jonas L.A.
Jonas Brothers - Fly With Me
Jonas Brothers - Black Keys
Jonas Brothers - Before The Storm
Kuvassa on mun ottamia huippulaatusia räpsyjä mun vanhasta huoneesta, jota oli alotettu tapetoimaan Jonaksien kuvilla. Toikin oli vasta alkusoittoa, Crazy huh? Varmaankin 2007-2008 ajalta noi otokset muistaakseni.
Jonas Brothers - Feeling Alive
Jonas Brothers - Hey You
Jonas Brothers - Make It Right
Upeita muistoja kun näin jälkeenpäin alkaa ihan oikeesti miettimällä miettiin. Miten hienosti oon päässy yli koulukiusaamisesta, hyväksyn virheeni ja puutteeni ehkä hieman kuitenkin niitä ylikorostaen huonon itsetuntoni takia mutta kaikesta huolimatta nään itessäni myös hyviä puolia ainakin sisäisesti ja niistä voin kiittää lopun elämääni yhtä yhtyettä. Eikö oo aika mieletöntä että valtameren takaa olevat kolme nuorta miestä on saanu yhden tytön elämän muuttuun paremmaks pelkästään lyriikoiden, sävellystyn ja sanomiensa avulla. Ei sitä ihminen oikeesti tarvi enempää. Jos ei oo mitään muuta pakoreittiä, niin musiikki on hyvä tapa ees kokeilla.
Tuli mieleen esimerkiks sellanen muisto, kun Jonakset tuli Ruotsiin keikalle maailmakiertueellaan (äh, tuntuu vielkin inhottavalta ajatella tätä! :D) ja tiedostin sen hyvissä ajoin, että miten lähellä he ovat ja kinuin sitä isältäni monen päivän ajan että voisiko hän viedä minut Ruotsiin ja ostaa liput. Eihän se nyt tietenkään onnistu ja muistan kuinka osotin mieltäni itkien pihalla hiekkalaatikolla. Niin kova pettymys oli kyllä ja hei, kyseessä oli vaan keikka joita tulee ja menee, iha varmasti joskus pojat tulee Suomeenkin. Sillon ostan liput vaikka turvautuen mihin keinoihin tahansa jos rahasta on kiinni. Elämässä on monia unelmia ja se on yks niistä. Jos ei onnistu Suomessa niin vaikka Kiinassa sitten.
Nyt kysymys kuuluu, onko sielä ruudun toisella puolella tytsyjä tai vaikka poikia jotka oikeesti muistaa sen kultasen ajan kun Jonakset olivat uunituore tai tuntematon juttu Suomessa ja fanitus oli sellasta itkunauru sekotusta?
Ps. Kyseiseen postaukseen, en aio hyväksyä loukkaavia kommentteja, koska kyse on kuitenkin erittäin henkilökohtaisistakin asioista joista en halua tuntemattomien minulle esittävän ilkeitä mielipiteitään. Kiitos kaunis!
Bellakin halus poseerata söpössä kuvasarjassa, jossa pikkune alko simahtaa ja säikähti itekki sitä. En varmana nuku.
Väsäsin aikani kuluks tossa papalle samantyylisen kortin huomiseks, minkä tein äitille synttärikortiksi. Sen postauksen pääsee näkeen tästä.
Uusia ihania tytsylehtiäkin oon saanu taas käsiin ja kuolaan oikeesti kaikkee mitä Trendin asukokonaisuuksia on koottu syksylle/talvelle. Niin mun tyylisii! Kerrankin lehdissä jotain mun tyyppisii juttui, kun yleinsä ne on täynnä jotain ylipursuavia muotiluomuksia, jotka saa mun hermot kireelle kun eihän nyt kukaan kävele kadulla Lady Gagan mikropitsa tai lumpeenkukka puvuissa. Onko noi mässykassit muuten oikein mitä? Ilmeisesti Siwan juttu, mutta en oo ihan perillä että mitä ne on. Joku hieman tietoisempi vois valaista mua!
Helou vaan muutenkin kaikille teille muillekkin nolifeille, jotka ette oo juomassa ittestänne tyhmiä baareissa vaa istutte koneella niinkun me nerot tehdään! Lauantai alkaa olee pikkuhiljaa paketissa ja ihan hyvä vaan, kun viime yönä oli paljon draamaa niin tääkin päivä meni vähän penkin alle, mutta ylämäkee tää taas on kun tuli vieraitaki meille nii sain kivan mässykassin tuliaisena jossa on namia, limuu ja sipsiä. Ihan täydellistä ku ei oo nyt itellä mitää herkkui ja nii himottais kattoo joku leffa (vaihteeksi), heti kun vieraat on lähteny.
Ajattelin alkaa vielä tänään tai ehkä huomen aamusta alkaa työstään isoo musapostausta, mihin kerään kautta vuosien mun lempparibiisei, kun ite rakastan blogeissa kuunnella toisten biisei ja jotkut on kysellykki millasta musiikkia kuuntelen, nii sehä ois paras tapa ku mä en tota copypaste -> Youtube tapaa siedä enään nykypäivänä.
Calvin Harris feat. Example - We'll Be Coming Back
Will.I.Am Feat. Eva Simons - This Is Love
Siirtyiskö isompiin kuviin blogissa? Tykkäisin että kuvat on parempi laatusia ja tuntuu, että isompina mun kameran kuvat näyttää paremmilta kun just toi mun koko mitä käytän, niin lytistää kaiken tarkkuuden. Tossa on kollaasi parilta viimeseltä päivältä esimerkkinä minkä kokosii kuvii tänne ajattelin alkaa laittaan. Hyvä vai huono? :)
Bellakin halus poseerata söpössä kuvasarjassa, jossa pikkune alko simahtaa ja säikähti itekki sitä. En varmana nuku.
Väsäsin aikani kuluks tossa papalle samantyylisen kortin huomiseks, minkä tein äitille synttärikortiksi. Sen postauksen pääsee näkeen 
