OLO KUIN MILJONÄÄRILLÄ

Ei löydy tällä hetkellä tarpeeksi kuvaavia adjektiiveja onnellisuudesta mitä mussa on. Mä en ole ikinä ollut näin onnellinen mitä mä oon ollut viimeisen viikon jos katsotaan onnellisuutta pysyvänä tunnetilana. Pitkästä aikaa vuosiin musta tuntuu, että voin hengittää omilla keuhkoilla ja ajatella omilla aivoilla eikä mun tarvitse miettiä mitä voin tehdä ja mitä sanoa. Mun oma koti on tehnyt tän kaiken mahdolliseks ja kuinka pinnalliselta se voikaan tuntua ulkopuolisista niin tää oli ihan oikeesti kohtaloa, että muutin näin pian ja näin hyvälle paikalle koska mä en olisi mitenkään jaksanut noita kahta kuukautta jotka olisi ollut edessä toisen ostoslistalla olevan asunnon kanssa. Mä asun mulle maailman kauneimmassa  51 neliöisessä pikkukodissa ja joka päivä täällä alkaa näyttämään hetki hetkeltä enemmän kodilta. Voisin heittäytyy tohon lattialle ja huutaa oikeesti pelkästä onnesta koska mua ei edes ahdista se, että nyt on sunnuntai tai se, että mulla meni tänään yli tuhat euroa ostoksiin. Mikään raha ei nyt merkitse mulle yhtään mitään kun voin tuntee tätä fiilistä pitkästä aikaa.

Mä oon kiitollinen myös mun äidistä taas. Se tuli ja pelasti mut aamupäivällä kun lähdettiin ostamaan mulle telkkaria Gigantista ja samalla Prismassa käytiin hakemassa taas kärryllinen tavaraa mulle kuten imuri ja voi venäjä oon onnellinen siitäkin ettei tarvitse käyttää rakentamiseen tarkoitettu tehoimuria, joka huutaa semmosella voluumilla, että alakerran mummolta lähtee tukka irti. Imurista jos tulee näin iloseksi niin miettikää sitä tunnetta kun mulla vihdoin on iso telkkari olkkarissa vaikka ei tosin vielä edes sitä aika oleellista tv-tasoa. 50 tuumanen telkkari oli kun luotu tähän tilaan ja Gigantissa myyjä ohjeistikin, että tämä on just sopivan kokoinen kun kerroin olohuoneen mitat. Tuo kuvanlaatu ja ääni on jotain niin erilaista mitä toi mun 20 tuumanen minitelkkari antaa. Nyt vois jopa alkaa tuijottamaan telkkaria muutenkin kun vaan elokuvien takia. Tolla pärjää vielä jonkun aikaa ilman kotiteatteriakin. Helpotus sekin!

Telkkari ostettu, imuri ostettu, jääkaappi täynnä niin paljon ruokaa, että sillä ruokkis suurperheen viikon ajan ja kaikki pienet mutta erityisen suuret asiat tekee musta niin tyytyväisen ja helpottuneen. Kotiasiat tekee mut sisäisesti räjähteleen onnesta mutta miettikää tähän lisäksi se tieto, että mä lähden viemään äitiä etelään joko toukokuun viimeinen tai kesäkuun ensimmäinen viikko kun mulla on hyvin kesälomakin silloin. Seuraavana nyt kuitenkin haen ruuat uunista ja istun tähän selailemaan tarkemmin mihin sitä voisikaan lähteä nauttimaan lämmöstä. Kreikka huutaa jo nimeä.. ♥

Ps. Pahoittelen pimeitä kuvia. Vielä ei ole kattolamppuja!