PESUNKESTÄVÄ MATERIALISTI

Pitkä toipuminen takana ja en halua edes positiivisena ihmisenä sanoa, että olisin täysin terve nyt koska se kuitenkin kostautuu mulle heti huomenna aamulla kun avaan silmäni ja pääsen toteen seuraavan sairauksen itselläni. Sanon siis, että pitkä toipuminen takana ja tässä sitä pötkitään eteenpäin kun ei muutakaan voi. Positiivisuutta on riittänyt vaikka jaksaminen on ollut sitä sun tätä ja eilen mun erittäin väsynyt ja rankka päivä sai ihanan piristysruiskeen kun mun yli kuukauden odottama sohva tuotiin ja koottiin niin ammattitaitoisesti, että usko ihmiskuntaankin palautu sen pienen vartin aikana vaikka ei siinä mitään sen ihmeellisempää tapahtunut. Oon niin onnellinen tästä hemmetin sohvastakin, että voisin tirauttaa vähän kyyneliä pelkästä onnesta. On niin erilaista kun voi istua sohvalle aamulla katsomaan hetkeksi telkkaria ja muutenkin kun koti alkaa näyttämään paljon enemmän kodilta eikä vaan yksineläjän luukulta. Tykkään kun tää koti näyttää luksusasunnolta hetki hetkeltä ja onhan mulla etuoikeutettu olo kun saan hankittua näinkin ihania asioita enkä voi kieltää sitä, että olisin näissä asioissa tosi materialisti koska mä olen. Mä en hanki itselleni ikinä oikeestaan mitään mutta kotiin haluan satsata kunnolla koska täällä vietän valtavasti aikaa ja sisustaminen on jotain mistä nautin valtavan paljon. Pienillä askelilla saan tästä paljon persoonallisemman kodin eikä kaikki ole niin vaaleeta ja suoraan sisustuslehdestä kopioitua.

En yhtään ihmettele naisia, jotka panostaa omaan kotiinsa isoilla rahoilla koska tämä on niin sen arvoista. On mielettömän ihana tulla kauniiseen kotiin pitkän päivän jälkeen jossa kaikki pienetkin yksityiskohdat on niin ihania, että niitä voisi tuijottaa vaan ja huonekalut on just niin sellasia mitä haluaa eikä ole jostain äidin komerosta varastettuja jakkaroita tai sänky josta jouset iskee sijauspatjan läpi. Joku ehkä ajattelee, että oon todella pinnallinen materialisti kun haluan satsata isot rahat palkastani kuukaudessa kotia varten mutta sanonpahan vaan, että tämä ainakin tekee mut onnelliseks. Onnelliseks tekee mut myös se, että huomenna on vielä yksi työpäivä ja sitten on neljän päivän vapaat. Vapaat ja ei ole edes mitään suuria suunnitelmia, mahtavaa!

Koskahan tää onnellisuuskäyrä putoo sinne normilukemiin vai putookohan enää koskaan?

Ehkä tää oli se kaikki mitä tarvitsinkin. 

eli kauniin sohvan ja ja jenkkisängyn.