tiistai 16. heinäkuuta 2013

KUULUNKO SUOMEEN?

7-vuotiaana oon kirjottanut mun päiväkirjaan isoilla kirjaimilla vihaavani Suomea. Itseasiassa en uskonut, että olen jo niin pienenä ollut niin negatiivinen Suomea kohtaan ja ennenkaikkea elämää täällä. Suomessahan ei ole mitään vikaa vaan yksinkertaisesti eläminen Suomessa ei sovi mulle. 

Oon taistellut pitkään, todella pitkään elämisestä täällä. Vihaan käyttää sanaa masentunut tai muutenkaan kyseistä diagnoosia vedota yhtään mihinkään mutta jotenkin uskallan väittää, että jonkinlaista masennusta tai alakuloisuutta on havaittavissa mussa kun joudun oleen pitkään Suomessa. Kuulostaa niin surulliselta sanoa näin omasta kotimaasta ja maasta, jota oikeesti rakastaa. Suomi on hyvä maa ja on turvallista elää eikä tarvitse pelätä lähes mistään eikä sun tarvitse kiduttaa ittees vaan aina joku tukee sua taloudellisesti tai muuten vaan. Se on harvinaisen hienoa mutta se ei silti muuta sitä, että en voi hyvin kun elän täällä.


Mulle päivämatka Viroon on pieni voitto arjessa, etelänmatka on mulle kaiken huipentuma. Mä arvostan järjettömästi sitä, että pääsen pois ja se ei todellakaan ole mitään helppoa jos on töissäkäyvä ihminen joka ei voi viettää lomia juuri silloin kun rahaa ehkä löytyisikin siihen hommaan tai sitten on tilanne mikä mulla on just, rahaa ja aikaa löytyy mutta ei seuraa jolla olisi sama tilanne. Puuduttavan ahdistavaa.

Viime vuonna olin Kreikassa, Rhodoksella ja mun sydän jäi sinne. Itseasiassa mulla jää aina pieni palanen sydäntä jokaiseen maahan missä käyn mutta täytyy myöntää, että taisin Rhodokselle unohtaa koko sydämen. Reissuun lähdöstä tulee noin viikon päästä vuosi. 365 päivää. Ahdistavan pitkä aika.


Koen olevani elossa ulkomailla. Kun oon jossain muualla kun täällä niin voin paljon paremmin. Ilmapiiri muualla on jotain niin vapauttavaa itselle. En niinkään välitä rannalla makaamisesta tai lämmön hehkuttamiseta etelänreissuilla koska se on musta niin junttimaista (sori nyt vain) ja musta on enemmänkin mahtavaa päästä tutustuun niihin ihmisiin, pyöriin paikoissa ja tekeen asioita mitä ei oo koskaan ennen tehnyt tai mitä ei Suomessa pysty tekemään.

Kirosin Espanjan reissun jälkeen että en enään ikinä mene Serpenttiinivuorille tai mihinkään yhtä korkealle ja sitten Kreikassa mentiin ja jopa korkeammalle. Oltiin niin korkeella, että pilvet sumentivat taivasta ja nähtiin Rhodoksen lähisaaret. Epärealistinen fiilis. Elossa olemisen fiilis.

Ihmiset, tunnelma, nähtävyydet, olemisen vapaus ja onnellisuus korostuu aina ulkomailla. Kreikassa tuntu, että se kaikki vaan huipentu huipentumistaan. Ensimmäistä kertaa tunsin oikeesti olevani jollekkin jotain muuta kun tytär, sisko, kaveri tai Jonna. Ihmiset huomaa sut, ne tervehtii ja hymyilee sulle eikä se ole mitenkään häiritsevää eikä se tuota kellekkään mitään vaivaa, päinvastoin.

Yks ilta kävi aika ikävä tilanne Kreikassa kun oltiin oltu noin muutaman päivän siellä (en ala sitä erikseen availemaan) ja pienten itkukohtausten saattelemana häivyin hotellista pois päin ja samassa mun käteen tarttu meidän hotellin "sisäänheittäjä" eli mies, joka ohjaa asukkaat laukkuineen sisälle ja opastaa ravintoloihin ja muutenkin avustaa. Mies oli silminnähtävästi huolissaan ja kyseli kovasti, että onko kaikki hyvin ja mitä on käynyt. Oli jopa haastavaa saada mies uskomaan, että ei mitään maata mullistavaa ole tapahtunut ja kun jonkun ajan päästä palasin hotelille, niin mies oli automaattisesti taas siinä ja kysyi miten voin, mikä oli, onko parempi olo ja voiko hän auttaa jotenkin. Tuntematon nuorehko mies siinä huolehtii eikä ole mitenkään häiritsevä tai tule iholle niinkuin monesti suomalaiset ajattelevat ulkomaalaisista miehistä.

Loistava tyyppi se oli ja siitä tuli koko matkan aikana semmonen piristysruiske aina kun lähti tai tuli hotellille kun halia tarjottiin heti ja kun istuin monesti yömyöhään aulan tietokoneilla niin saattoipa joku henkilökunnan nainen tai mies tuoda ilmaisen kokiksen siihen ja kääntää kattotuulettimen paremmin sun suuntaan. Herranjumala, ihmiset on ihania ja teki ne sitä sitten vain työkseen mutta kyllä se jotain muutakin tarvitsee koska ei niiden tarvitse kysellä sun vointias tai huolehtia sun kyynelistä. Niille ei makseta palkkaa siitä.


Mua masentaa Suomessa ihmiset. Kaikkea valitetaan, kaikki on huonosti ja vaan kun on aurinkoinen sää niin ihmiset saattavat hymyillä kaduilla. Varmasti jokainen joka on etelässä käynyt niin tietää nää fiilikset ja mitä tarkoitan näillä. Suomalaiset on mahtavia tyyppejä kun sille päälle sattuu ja mitä isompi porukka, sitä parempi fiilis mutta yksilönä ihmiset harvemmin säväyttää tai tuottaa hyviä fiiliksiä. Aina pitää olla vähän varuillaan. Eikä todellakaan olla täysin oma itsesi.

Mulla on enemmän ulkomaalaisia ystäviä kun suomalaisia ja ne tuntee mut ehdottomasti paremmin kun suomalaiset. En mä vuodata mun suomalaisille kavereille esimerkkinä mun murheita tai kerro mitä ostin kaupasta koska harvempaa kiinnostaa. En tarkoita, että suomalaisissa olisi mitään vikaa mutta itse en vaan jotenkin ole samalla levelillä ja tietenkin poikkeuksia on mutta harvaa niistä ei oo mun elämään vielä tepastellut. Onneks mun suomalaiset lukijat on hei ees mahtavia. ;)

Oon todella avoin persoona ja se voi varmasti vaikuttaa siihen miksi jotenkin ahdistaa ja tuntuu, että seinät, metsät ja kaikki kaatuu päälle kun ei ole kelle pölöttää ihan kaikesta. Luojan kiitos mulla on niitä ihmisiä jostain muualta jotka on tottunut pölöttään, vuodattaan yhdessä ja oleen silti siinä kiinnostuneena. Missähän jamassa oisin jos ei olisi edes niitä? Järkyttävää edes ajatella. En mä Suomesta halua koskaan muuttaa pois, ennen kyllä halusin ja se oli jo aika tarkasti suunniteltua mutta emmä halua menettää näin tasapainosta ja helppoa elinympäristöä. Voin karata elämään muualle lomilla ja saada aina asteen enemmän itsevarmuutta kun palaan takas Suomeen mutta en mä tästä lähtisi luopumaan. Sen verta kova luu oon, että enköhän mä kestä koska täällä on niin paljon hyvääkin ja ehkä monet niistä tuun myöhemmällä iällä huomaamaan paremmin ja tuun tapaan loistavia ihmisiä, jotka välittää muustakin kun omasta navastaan.

Kuinka moni teistä ajattelee näistä asioista samanlailla?

10 kommenttia :

  1. Itsellänikin on aina ollu kaipuu suomen rajojen ulkopuolelle tai itseasiassa johonkin lämpimään, kyllä mä ainakin koen et se aurinko vaikuttaa niin paljon mielentilaan ja siks kesälki huomaa sen niin hyvin suomalaisissa kun se on niin harvinaista :D
    mutta nyt kun on ulkomailla, niin on kiva palata takasin sinne suomeenkin kun tietää että aina pääsee pois uudestaan jos vaan tahtoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko kyllä joo vaikuttaa paljon ihmisiin ja se voikin olla syy miks ulkomailla ihmiset tuntuu olevan paljon mielenkiintosempia ja ystävällisempiä!

      Totta toi, että on mahtava aina kyllä palata kotiin Suomeen mutta on kyllä myös mahtava lähteä pois. :D

      Poista
  2. Hui, oon kirjoittanut mun blogin luonnoksiin täsmälleen samasta aiheesta tekstin vaikka kuinka kauan aikaa sitten, mutten oo viitsinyt julkaista sitä, etten saa hirveetä määrää "Suomi on maailman paras maa asua"-kommentteja. Mutta siis täytyy sanoa, että mä samaistun tähän tekstiin ihan täysin! Mä oon koko elämäni ollut sitä mieltä, että oon syntynyt väärään maahan ja haaveilen edelleen päivittäin siitä, että tuun joskus asumaan jossain muualla, kuin Suomessa. Yritän aina koittaa nauttia kaikista niistä asioista, jotka on Suomessa paremmin kuin muualla maailmassa, mutta jotenkin ne kaikki Suomen miinuspuolet vaan vievät voiton ja alan taas haaveilla pois lähtemisestä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on todella yleinen reaktio, että ihmiset alkaa heti urputtamaan kirjaimellisesti. Siinä vaiheessa taas tajuaa miks edes ajattelee haluavansa pois Suomesta. :D Toi on kanssa aika samanlaista mulla, että yrittää nähdä just näitä plussia enemmän kun miinuksia niin kuitenkin sitten kun ne miinukset tulee eteen, niin kaikki hyvä vähän niinkun unohtuu ja on "ihan sama" :D

      Poista
  3. Voin niin samaistua! Enää ei oo onneks ku pari viikkoa niin pääsee pariksi viikkoo pois täältä!:3 niin haaveilen siitä päivästä kun muutan pois Suomesta!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äöäö! Epäreilua :( Mäkin haluan johonkin ja pian. Onneks edes joku sieluntoveri pääsee ulkomaille :'D

      Poista
  4. Jes, löysin sielunkumppanin!! Allekirjoitan ihan kaiken näistä sun jutuista. Itseäkin tympäisee tää suomalaisten ahdasmielisyys ja ikuinen pelko muiden kanssa juttelemisesta ym ym. Oon miettiny, että voisin muuttaa ulkomaille kunhan ikää ja rahaa riittää.. Ei sinänsä varmaan tulis ikävä mitään, mutta perhe ja tutut jäis kyllä tänne. :/ Taidan silti pyrkiä toteuttamaan sen, koska en vaan oikeesti kestä asua täällä.

    Sait just uuden lukijan. ;) Huippublogi, vahingossa päädyin tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi juttelu on kyllä ihme tabu :D Jos joku ees on kohtelias sulle tai tulee jutulle ilman varsinaista syytä niin ajatellaan heti, että mitähän mielenterveysongelmia tolla on ja jos se on ulkomailla tapahtunu juttu niin heti on pervotlimasetmiehet kiinni niskassa. Joo ei se nyt ihan näin mee jokatapauksessa.

      Ois kyllä tosi vapauttavaa lähteä Suomesta mutta varmaan se muutos olis itelle vähän liian iso kun joku terveydenhuoltokin on täällä "itsestäänselvyys" ja oon tunnetusti sähläri niin tarvin ainaki sujuvan terveydenhuollon ja vakuutusjutut :D

      Ihanaa jeejee! Kiva kun aloit lukijaksi :)

      Poista
  5. Oon ihan samaa mieltä! Suomessa on kyllä tosi hyvä elää, mutta sitä kaipaa enemmän. Tuntuu, että ulkomailla on enemmän säpinää ja sen sellasta. Ihmisistä oon kans samaa mieltä! Pitää aina olla niin nöyrä ja eikä koskaan sanoa iloisesti, 'hei mä ostin uuden korun ja oon kyllä tyytyväinen' koska muuten ihmiset ajattelee että kehuu liikaa ja yms. Miksei vaan saisi sanoa, jos on iloinen tai onnellinen jostain asiasta? Tietenkin liika on liikaa mutta just toi 'tasapainottaminen' on tosi hankalaa. No nyt mä teen ihan samaa mistä useammat ei tykkää, valitan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koskaan ei saa kehua mitään! :D Se on muuten hauskaa kun joku ostaa uusia vaatteita ja sitten kaverit sanoo, että aijaa ootko ostanu uusia vaatteita että vähänkö hienoja ja niin sitten on lähes aina näin "no nää nyt on vaa tämmöset.. iha perus" - Että muuten vaan ostelit vaatteita jos ne ei oo sustakin kivan näkösii? :D En ymmärrä tommosta. Mä ainakin hehkutan kaikkee mitä ostan ja otan kehut vastaan.

      Poista

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.